Monikanavarahoituksen uudistuksella halutaan rahat ja vastuu samoihin käsiin
Julkaisuajankohta
26.3.2015
12.43
Tyyppi:Uutinen
N5-65829
Sosiaali- ja terveydenhuollon eetokseen ei perinteisesti ole kuulunut rahan pohtiminen, mutta pelkällä ideologialla ei Sillanaukeen mukaan enää pärjää. "Meneillään olevat muutokset pakottavat kaikki miettimään, mihin meillä on varaa ja miten voimme käyttää resurssit mahdollisimman tehokkaasti."
Nykyisen järjestelmän perustava ongelma liittyy ns. osaoptimointiin, josta käy esimerkiksi vaikkapa leikkausjono. Kunta päättää leikkauksesta ja maksaa sen, mutta sairausloman kustannukset koituvat valtiolle ja työnantajalle. Kunnalla ei siis ole taloudellista kannustetta kiirehtiä operaatiota. Itse leikkauksen hinta ei kasva odottaessa, mutta pitkä sairausloma voi nostaa kokonaiskulut moninkertaiseksi.
Vaihtoehtoisia mallejaMonikanavarahoituksen uudistamista pohtinut ryhmä perusti työnsä viiden sote-alueen malliin. Kun se kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, valmistelussa tuotettuja malleja on rukattu yleisemmälle tasolle.
Vaihtoehtojen toisessa päässä palvelujen järjestämisvastuu on nykyistä suuremmilla ja harvalukuisemmilla toimijoilla. Tähän malliin kuuluvat aluevaalit ja alueiden verotusoikeus. Toinen ääripää taas on täysin vakuutuspohjainen järjestelmä. Muut vaihtoehdot sijoittuvat rahoituksen ja ohjauksen suhteen näiden kahden välille.
Työryhmä kävi asiakokonaisuuksia läpi periaatetasolla. Toimija- ja asiakastasolle vietyjä ideoita ja ehdotuksia on THL:n, Kelan ja SITRAn tuottamissa papereissa, jotka sisällytetään liitteinä työryhmän raporttiin. Näiden yksityiskohtaisempien mallien ideat ovat Sillanaukeen mukaan sijoitettavissa ryhmän tuottamien mallien alle.
Jatkossa rahoitusuudistusta valmistellaan yhdessä järjestämislain kanssa. Työtä selkeyttää tieto perustuslaillisesti mahdollisista ratkaisuista, joissa vastuutahovaihtoehtoja jää kolme: kuntayhtymät, väliportaan hallinto tai valtio.
"Voi olla, että keskustelut uudesta mallista päästään käynnistämään eri tahojen kanssa jo loppusyksystä. Kolmen mahdollisen järjestämismallin valmistelu on kuitenkin tehtävä huolella sitä ennen."
Johtamisen haasteetSillanaukee korostaa, että mikä tahansa rahoitus- ja ohjaustapa lopulta valitaan, palvelujärjestelmän toiminta ei tehostu itsestään.
"Vaikka johtaminen ja rahat saataisiin samoihin käsiin, se ei vielä takaa muutosta. Tilanteen paraneminen vaatii vahvaa ohjausta, palvelujen käyttäjien roolin vahvistamista ja toimijoiden motivaatiota oman työnsä kehittämiseen. Meillä on niitäkin esimerkkejä, joissa vastuun keskittäminen on tarkoittanut enimmäkseen lähipalvelujen karsimista. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksote osoittaa, kuinka paljon voidaan saada aikaan jo ICT- tai liikkuvia palveluja kehittämällä."
Tehostaminen vaatii myös kattavampaa tietoa. Kun toimijoita on paljon ja kaikilla on omat tapansa ja järjestelmänsä dokumentoida työtään, kokonaiskuva jää puutteelliseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitystyö on parantamassa tilannetta vähitellen, mutta toistaiseksi tietoa on saatu muun muassa Kainuun, Oulun ja Eksoten kaltaisista kokeiluhankkeista.
"Esimerkiksi Oulussa tehty selvitys osoittaa, että 75 prosenttia palvelujen resursseista kohdistuu 10 prosenttiin niiden käyttäjistä. Nämä ihmiset joutuvat tavallisesti olemaan tekemisissä monien tahojen kanssa, mikä korostaa sote-uudistuksen integraatiotavoitteen tärkeyttä."
Konkreettinen esimerkki sosiaali- ja terveyspalvelujen erilaisesta tuottavuudesta on muun muassa Kainuun ja Jyväskylän välillä oleva ero sairauspoissaolojen pituudessa. Ero ei Sillanaukeen mukaan selity sairastuvuudella, vaan sitä on haettava erilaisista toimintatavoista.
Uudistuksella reunaehtojaMonikanavarahoituksen tuottama toinen suuri haaste - tehottomuuden ohella - on etenkin terveyspalvelujen epätasa-arvo. Nykyisestä järjestelmästä hyötyvät työssä käyvät ihmiset, yliopisto-opiskelijat ja ne, joilla on varaa käyttää yksityisiä palveluja.
"Nämä ryhmät ovat vaikutusvaltaisia ja tuskin hyväksyvät heikennystä nykyiseen tilanteeseen", Sillanaukee arvioi. Uusissa rahoitusvaihtoehdoissa tulee siksi säilymään mahdollisuus esimerkiksi työterveyshuollon tarjoamaan nopeampaan hoitoonpääsyyn.
Sillanaukeen mielestä on kuitenkin epärealistista odottaa terveyskeskusten tason nousua työterveyshuollon rinnalle, jos työterveyshuollon henkilöstöresurssia ei ole mahdollista hyödyntää laajemminkin. "Nyt esimerkiksi yleislääkäreistä suuri osa toimii työterveyshuollossa ja meidän on pohdittava, miten työvoimaresursseja voidaan ohjata tarkoituksenmukaisemmin. Viime kädessä ratkaisu eri ryhmien palvelutasosta jää poliittisille päättäjille."
***
Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat vuositasolla noin 26 miljardia euroa, josta kunnat maksavat 38,4 % ja valtio 32,3 %. Käyttäjät maksavat asiakasmaksuina 14,6 %, Kela 9,8 % , työnantajat ja vakuutuslaitokset kumpainenkin noin 2 % ja muut rahoittajat hieman alle prosentin.
Teksti: Paula Mannonen
Näkökulmat