Uusi lastensuojelulaki (417/2007) voimaan 1.1.2008

Uusi lastensuojelulaki (417/2007) tulee voimaan 1.1.2008. Laissa säädetään useista uusista kuntia koskevista toimintavelvoitteista ja –menettelyistä.

Laki edellyttää laaja-alaista ja suunnitelmallista lasten ja perheiden ongelmia ehkäisevää toimintaa lastensuojelun ohella sosiaalitoimen muilla toimintasektoreilla (muun muassa päivähoidossa ja päihdehuollossa) sekä kunnan muilla toimialoilla (esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetustoimessa). Kunnan hallinnonalat ylittävän ehkäisevän työn tarkoituksena on havaita lasten ja perheiden ongelmat nykyistä varhaisemmin ja myös varhaisemmalla tuella ehkäistä yksilökohtaisen lastensuojelun tarvetta.

Laissa säädetään nykyistä huomattavasti yksityiskohtaisemmin kunnan lastensuojelutyön menetelmistä ja työprosesseista sekä yksilökohtaisten lastensuojelupäätösten valmistelu- ja päätöksentekomenettelystä. Lailla pyritään siihen, että lastensuojelun sosiaalityöllä on laaja muiden toimintojen ammatillinen tuki käytettävissään yksilökohtaisen lastensuojelun tilanteissa. Tässä tarkoituksessa kunnan tai useamman kunnan yhdessä on perustettava asiantuntijaryhmä lastensuojelutyön tueksi. Lisäksi kunnan on ylläpidettävä uusia lastensuojelulain mukaisia rekistereitä.

Kunnan edellytetään laativan joko yksin tai yhteistyössä useamman kunnan kanssa uudenlaisen suunnitelman lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä. Suunnitelman tulee kattaa sekä ehkäisevä työ että yksilökohtainen lastensuojelu ja suunnitelma on otettava huomioon vuosittaisessa talousarviokäsittelyssä.

Lain voimaantulo edellyttää kunnan johto- ja delegointisääntöjen tarkistamista. Toimielimen asema kunnan lastensuojelussa muuttuu olennaisesti, koska merkittävät lastensuojelua koskevat päätökset säädetään lastensuojelulaissa tehtäviksi suoraan viranhaltijatasolla. Näistä laissa erikseen mainituissa asioissa säädetään myös suora valitusoikeus hallinto-oikeuteen, joten toimielimelle ei enää tehdä niitä koskevia oikaisuvaatimuksia.

Lastensuojelulaista aiheutuu uusia kustannuksia, jotka kunnan tulee ottaa huomioon talousarviossaan. Laki edellyttää valtaosassa kunnista lastensuojelun sosiaalityön tehtävistä vastaavan henkilöstön määrän lisäämistä ja koulutustason nostamista, sillä lastensuojelun tehtävät on säädetty entistä useammin ammatillisen kelpoisuuden omaavalle sosiaalityöntekijälle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle.

Toimielimen on myös selviydyttävä säädetyissä määräajoissa uusista lastensuojeluprosesseista. Lain valmisteluvaiheessa on arvioitu, että koko maan tasolla lastensuojeluun tarvitaan lisää noin 155 avohuollon sosiaalityöntekijää, joista aiheutuu kunnille vuositasolla noin 6,2 miljoonan euron kustannukset.

Lastensuojelun laitoshuollon henkilöstömitoituksista säädetään asetuksen sijasta uudessa lastensuojelulaissa. Sekä hoidettavien lasten että hoitohenkilökunnan mitoituksia muutetaan. Muutokset tulee toteuttaa kaikissa lastensuojelulaitoksissa viimeistään vuoden 2011 alusta lukien, mutta siirtymäajasta huolimatta säännöksistä seurannee nousua sijaishuollon kustannuksiin jo vuodesta 2008 lähtien. Muutosten kustannuksiksi arvioidaan koko valtakunnan tasolla noin 7,7 – 9,1 miljoonaa euroa.

Lisäksi kunnille uusia kustannuksia arvioidaan aiheutuvan muun muassa asiantuntijaryhmien perustamisesta (2,1 milj. €), jälkihuoltovelvoitteen laajentamisesta (4,4 milj. €), edunvalvojien käytöstä lastensuojelutilanteissa (0,2 milj. €) ja lähinnä kunnan asiakasmaksutulojen vähentymisenä siitä, että lapsen itsenäistymisvarojen määrää korotetaan (0,3 milj. €).

Valtion vuoden 2008 talousarvioon on esitetty sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen yhteensä 7 miljoonaa euroa uudesta lastensuojelulaista kunnille aiheutuviin kustannuksiin.

Lain tavoitteet ja velvoitteet ovat entistä selkeämmin sen luonteisia, että erityisesti pienissä kunnissa niiden täyttämiseksi lastensuojelutyö laajasti ymmärrettynä on välttämätöntä kytkeä johdonmukaisesti osaksi meneillään olevaa kuntien palvelurakenneuudistustyötä.

Jäljempänä tässä tiedotteessa käsitellään hieman tarkemmin eräitä uuden lastensuojelulain velvoitteita. Lisätietoa lain sisällöstä saa Stakesin julkaisemasta soveltamisoppaasta (Stakes 2007, oppaita 67) ja lokakuussa 2007 avattavasta lähinnä käytännön lastensuojelutyöntekijöille tarkoitetusta sähköisestä Lastensuojelun käsikirjasta ( www.sosiaaliportti.fi/lastensuojelu ). Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää myös syksyllä 2007 yhteistyössä lääninhallitusten kanssa lastensuojelun työntekijöille tarkoitetun valtakunnallisen koulutuskierroksen uudesta lastensuojelulaista. Kuntaliitto on Perusturva 2/2007 tiedotteessaan selvittänyt lain sisältöä.

Uuden lastensuojelulain tavoitteena on turvata, että lapsen ja hänen perheensä ongelmat havaitaan ja niihin puututaan entistä varhaisemmin ja että lapsi ja hänen perheensä saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut oikea-aikaisesti. Tätä voidaan osaltaan toteuttaa parantamalla viranomaisten yhteistyötä ja korostamalla lastensuojelutyön suunnitelmallisuutta sekä tehokkaiden avopalveluiden ensisijaisuutta. Yksilökohtaista päätöksentekomenettelyä koskevilla muutoksilla pyritään ensisijaisesti parantamaan lapsen ja hänen vanhempiensa oikeusturvaa.

Laissa on voimakkaasti korostettu ehkäisevän työn merkitystä. Ehkäisevän lastensuojelun velvoitteista säädetään tarkemmin lain 2 luvussa. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta voidaan vähentää havaitsemalla varhain lasten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvät ongelmatilanteet sekä tarjoamalla jo peruspalveluissa perheille varhaista tukea niistä selviytymiseksi.

Laki sisältää myös säännökset siitä, miten lasten ja perheiden tarvitsema kasvatuksellinen tuki sekä koulunkäyntiin liittyvä tuki tulee järjestää. Lisäksi edellytetään, että lapsen tuen ja suojelun tarve otetaan huomioon aikuisille suunnatuissa palveluissa.

Kunnan tulee laatia lastensuojelulain 12 §:n mukainen suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelman tulee ylittää hallintokuntien rajat ja kattaa laajasti lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin liittyvät palvelut. Lastensuojelun suunnitelmasta tulee ilmetä, miten sitä toteutetaan ja seurataan. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto. Se on tarkistettava vähintään 4 vuoden välein. Suunnitelma tulee ottaa huomioon kunnan vuosittaisissa talous- ja toimintasuunnitelmissa.

Lastensuojelun suunnitelman sekä sitä koskevan vuosittaisen seuranta- ja arviointisuunnitelman on tarkoitus toimia kunnan lastensuojelun lakisääteisenä ohjausvälineenä. Niiden tulee kattaa kunnan sellaiset toimet ja palvelut, jotka edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät lasten, nuorten ja lapsiperheiden ongelmia. Samoin niissä tulee yksilöidä ehkäisevään työhön ja lastensuojeluun suunnattavat voimavarat, lasten ja perheiden tukemiseen käytettävissä oleva palvelujärjestelmä sekä miten eri toimijatahojen yhteistyö järjestetään.

Kunta voi laatia suunnitelman yksin taikka yhdessä muiden kuntien kanssa. Niissä kunnissa, jotka ovat mukana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 5 §:n mukaisissa yhteistoiminta-alueissa, on suunnitelmat perusteltua laatia koko yhteistoiminta-alueelle.

Lastensuojelulain 13 §:ssä säädetään ammatillisista kelpoisuuksista, jotka lastensuojeluprosessissa toimivan henkilöstön tulee täyttää. Myös yksittäisissä säännöksissä määritellään, minkä ammatillisen ja organisatorisen statuksen omaava henkilö toimenpiteen voi toteuttaa. Lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä vaaditaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005), jäljempänä kelpoisuuslaki, 3 §:n mukaista sosiaalityöntekijän ammatillista kelpoisuutta. Päätöksenteosta ja hallinto-oikeuteen tehtävästä huostaanottohakemuksesta vastaavalla sosiaalihuollon johtavalla viranhaltijalla tulee olla kelpoisuuslain 10 §:n mukainen ammatillinen kelpoisuus.

Kunnan tulee huolehtia, että sen käytettävissä on riittävä määrä säännösten edellyttämää, virkavastuulla toimivaa lastensuojelun henkilöstöä, jotta yksilökohtaiset lastensuojeluasiat on mahdollista hoitaa asiantuntevasti, säädetyin menettelytavoin ja säädettyjen määräaikojen kuluessa.

Uuden lain mukaan sosiaalityöntekijällä tulee olla käytettävissään eri ammattiryhmien asiantuntemusta (14 §) ja erityisesti huostaanoton valmistelussa myös oikeudellista asiantuntemusta (41 §). Laki velvoittaa kunnan perustamaan yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa monialaisen asiantuntijaryhmän lastensuojelutyön tueksi (14 §:n 2 mom.). Asiantuntijaryhmään tulee kuulua muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, lapsen kasvun ja kehityksen, sekä muita lastensuojelun asiantuntijoita. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on muun muassa avustaa lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa.

Terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit ovat velvollisia antamaan asiantuntija-apua yksilökohtaisessa lastensuojelussa sekä järjestämään tarvittaessa lapselle tutkimus ja hoito sekä terapiapalvelut. Kiireellisesti on selvitettävä seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä koskeva epäily.

Velvoite tehdä lastensuojeluilmoitus on uudessa laissa säädetty entistä laajemmalle joukolle lasten ja heidän perheidensä kanssa työskenteleviä (25 §). Myös ilmoituskynnys on nykyistä matalampi: Ilmoitusvelvollisuus syntyy, jos siihen velvoitettu henkilö arvioi, että lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoituksen voi tehdä salassapitosäännösten estämättä.

Laissa säädetään myös kunnan sosiaaliviranomaisia koskevista uusista ilmoitusvelvollisuuksista. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ilmoitettava lapsen uuteen asuinkuntaan, jos lastensuojeluasiakkaana oleva lapsi muuttaa toiseen kuntaan. Lastensuojeluviranomaisten on lisäksi ilmoitettava poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu tietynlainen rikos.

Lakiin sisältyy kokonaan uusia säännöksiä lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta ja siihen liittyvästä määräaikaan sidotusta lastensuojelutarpeen selvityksestä (26-27 §).

Kun lapsen tilanteesta otetaan yhteyttä lastensuojeluun, kiireellisissä tilanteissa on selvitys edelleen toimittava viivytyksettä. Sosiaalityöntekijän tulee kaikissa muissakin tilanteissa päättää 7 vuorokauden kuluessa lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta, onko ilmoituksen perusteella syytä tehdä selvitys lapsen lastensuojelun tarpeesta. Lapsen tilanteen huolellinen selvitys tulee lähtökohtaisesti tehdä aina lukuunottamatta niitä tilanteita, joissa ilmoitus todetaan heti aiheettomaksi. Selvityksen alkaessa lapsi kirjataan lastensuojelun asiakkaaksi. Selvityksen tekemisestä vastaa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Selvitys on tehtävä viivytyksettä ja sen on valmistuttava viimeistään 3 kuukauden kuluessa ilmoituksesta.

Uudessa laissa säädetään nykyistä tarkemmin avohuollon työskentelyprosessista, mutta avohuollon asiakkuuden kriteerit säilyvät entisellään. Toimielimen velvollisuus ryhtyä viipymättä avohuollon tukitoimiin syntyy, jos kodin olosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka, jos lapsi itse käytöksellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.

Jos lastensuojelutarpeen selvityksessä todetaan edellä mainittujen kriteerien täyttyvän, alkaa suunnitelmallinen työskentely lapsen ja perheen tukemiseksi. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä laatii yhdessä lapsen ja perheen kanssa asiakassuunnitelman muun muassa tarvittavista tukitoimista. Tuen tarvetta ja tukitoimien riittävyyttä on seurattava ja arvioitava. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa lasta koskevien päätösten valmistelusta sekä lain mukaisesti joistakin yksilöpäätöksistä ja hakemuksista. Lisäksi laissa säädetään varsin yksityiskohtaisesti asiakkuutta koskevien tietojen kirjaamisesta asiakasasiakirjoihin.

Avohuollon tukitoimista säädetään tarkemmin lain 7 luvussa. Erityisesti avohuollon tukitoimena tehtävää sijoitusta koskevaa säännöstä on täsmennetty ja korostettu sijoituksen tuen tarvetta arvioivaa ja koko perhettä yhdessä kuntouttavaa luonnetta (37 §). On oletettavaa, että velvoite ottaa lapsi huostaan aktualisoituu aiempaa useammin, koska lasta ei saa sijoittaa kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät. Jos lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena ilman huoltajiaan, tulee edellytykset sijoitukselle ja mahdollinen huostaanoton tarve arvioida kolmen kuukauden välein.

Myös huostaanoton edellytykset säilyvät lähes ennallaan, mutta sen valmistelua ja päätöksentekoa koskevat säännökset muuttuvat merkittävästi.

Velvollisuus ottaa lapsi huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto syntyy, jos samanaikaisesti

puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi itse vaarantaa niitä vakavasti käytöksellään; ja

avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja

sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista (40 §).

Lastensuojelun tahdonvastaiset huostaanotot (joita huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi itse vastustaa) ja niihin liittyvät sijaishuoltoon sijoittamista koskevat päätökset tekee ensi asteena hallinto-oikeus (43 §). Hakemuksen asiasta tekee sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija. Hakemus tehdään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmistelun pohjalta.

Päätöksen muusta huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta, huostaanoton lakkauttamisesta sekä sijaishuollon muutoksesta tekee sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Vastaava päätöksentekomenettely koskee erityisen huolenpidon aloittamista ja jatkamista (72 §). Valitukset näistä päätöksistä tehdään suoraan hallinto-oikeudelle, eikä toimielimellä ei ole enää toimivaltaa näissä yksilöpäätöksissä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee valmistella huostaanottoa koskevat päätökset yhteistyössä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Lisäksi valmistelutyön tukena tulee olla käytettävissä oikeudellista sekä muuta lastensuojelun toteuttamisessa tarvittavaa asiantuntemusta. (41 §)

Nykyistä kiireellistä huostaanottoa vastaava toimenpide on uudessa laissa kiireellinen sijoitus. Kiireellisestä sijoituksesta päättää toimielimen määräämä pätevä sosiaalityöntekijä. Samat edellytykset koskevat sosiaalityöntekijää, joka päättää kiireellisestä lastensuojelulain mukaisesta yhteydenpidon rajoittamisesta.

Kiireellistä sijoitusta koskevat tiukat määräajat, joiden kuluessa on valmisteltava joko huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva päätös tai hakemus hallinto-oikeudelle taikka päätettävä kiireellisen sijoituksen lakkauttamisesta. Jos hallinto-oikeudessa on jo vireillä kyseisen lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva hakemus, tulee kiireellistä sijoitusta koskeva asia viedä käsiteltäväksi hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus voi tällöin tehdä väliaikaisen päätöksen lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle.

Jälkihuoltovelvoite laajennetaan koskemaan paitsi huostaanotettuja lapsia myös lapsia, jotka ovat olleet vähintään 6 kuukautta yksin sijoituksessa avohuollon tukitoimena (75 §).

Laissa säädetään niistä kriteereistä, joiden vallitessa toimielimen on haettava lapselle edunvalvojaa käyttämään lapsen puolesta tai rinnalla hänen päätös- ja puhevaltaansa lastensuojelua koskevassa asiassa (22 §). Edunvalvojan palkkiot ja korvaukset säädetään kunnan toimielimen vastattaviksi, ellei kyse ole tuomioistuimen omasta aloitteestaan määräämästä edunvalvojasta.

Toimielimelle säädetään velvollisuus perustaa ja ylläpitää erillistä rekisteriä tehdyistä lastensuojeluilmoituksista (25 §:n 4 mom.). Samoin toimielimen tulee perustaa ja ylläpitää rekisteriä alueelleen lastensuojelulain perusteella sijoitetuista lapsista (78 §). Lisäksi nykyisestä lastensuojeluasetuksesta lakiin on siirretty velvoite pitää yllä rekisteriä lapsista, jotka on sijoitettu kunnan alueelle yksityisesti kodin ulkopuolelle kasvatettaviksi (81 §:n 4 mom.).

Lisätietoja asiasta antaa hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö, p. (09) 160 74206 alkaen 2.7.2007.