FI SV EN

Sosiaalipalvelut

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaalipolitiikasta ja valmistelee sosiaalihuoltoa koskevan lainsäädännön.

Sosiaalihuollosta säädetään sosiaalihuoltolaissa sekä erityislaeissa.

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön yksilöön, perheen ja yhteisön toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta edistäviä ja ylläpitäviä toimia, sosiaalipalveluja ja niihin sisältyviä tukipalveluja.

Kuntien järjestämät sosiaalipalvelut

Jokaisella on oikeus kiireellisessä tilanteessa saada yksilölliseen tarpeeseen perustuvat sosiaalipalvelut oleskelukunnaltaan siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu.

Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa sosiaalipalvelujen järjestämisestä vastaa henkilön oma kotikunta.

Sosiaalipalveluja järjestetään tuen tarpeisiin

Sosiaalipalveluja on järjestettävä:

  • tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen
  • asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen
  • taloudellisen tuen tarpeeseen
  • sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi
  • lähisuhde- ja perheväkivallasta sekä muusta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta aiheutuvaan tuen tarpeeseen
  • äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvään tuen tarpeeseen
  • lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi
  • päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta sekä muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen
  • muuhun fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai kognitiiviseen toimintakykyyn liittyvään tuen tarpeeseen sekä
  • tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten ja läheisten tukemiseksi.

Palvelujen tarve arvioidaan tekemällä palvelutarpeen arviointi. Jokaisella on oikeus saada palvelutarpeensa arvioiduksi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviointi on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivästystä. Kiireelliset palvelut on järjestettävä heti.

Arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä hänen yleis- ja erityislainsäädäntöön perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa ja niiden vaikutukset ja muut seikat, joilla on asiassa merkitystä.

Sosiaalihuollon asiakkaalla on myös oikeus saada omatyöntekijä, jonka tehtävänä on asiakkaan tarpeiden ja edun mukaisesti edistää asiakkaan palvelujen järjestymistä palvelutarpeen arvioinnin mukaisesti.

Sosiaalihuoltolain mukaisiin yleisiin sosiaalipalveluihin kuuluvat

  • Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus
  • Sosiaalinen kuntoutus
  • Perhetyö
  • Kotipalvelu ja kotihoito
  • Omaishoidon tuki
  • Asumispalvelut
  • Laitoshoito
  • Liikkumista tukevat palvelut
  • Päihde- ja mielenterveystyö
  • Kasvatus- ja perheneuvonta
  • Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta

Erityislainsäädännön perusteella tarjottavia kunnallisia sosiaalipalveluja ovat mm. vammaispalvelut, kehitysvammaisten erityishuolto, toimeentulotuki, lastensuojelu, kuntouttava työtoiminta, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvä sovittelu, perhehoito, omaishoidon tuki ja kotouttamiseen liittyvät tehtävät.

Suurin osa sosiaalihuoltolain mukaisista sosiaalipalveluista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja, joiden myöntämisessä kunta voi käyttää harkintaa lain asettamissa puitteissa. Myös näiden palvelujen myöntämisen pitää kuitenkin aina perustua yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, eikä mitään asiakasryhmää voida sulkea palvelun piiristä kunnan ohjeistuksen perusteella.

Koska palveluja ja ohjaavaa lainsäädäntöä on paljon, ryhmitellään palveluja usein elinkaarimallin mukaisesti lapsiperheiden, aikuisten ja ikäihmisten palveluihin, vaikka ne perustuisivatkin samaan lainsäädäntöön.

Lapsiperheitä hyödyttäviä palveluja ovat mm. kotipalvelu, perhetyö ja kasvatus- ja perheneuvonta.

Ikäihmisten tarvitsemia sosiaalipalveluja ovat muun muassa kotipalvelu, omaishoidon tuki, liikkumista tukevat palvelut ja laitoshoito.

Vammaiset henkilöt käyttävät ensisijaisesti yleisiä sosiaali- ja terveyspalveluja, ja vasta kun niiden apu ei riitä, turvautuvat erityispalveluihin.

Yksityinen sosiaalihuolto

Yritysten ja järjestöjen sosiaalipalvelut täydentävät kunnallisia palveluita. Kunta tai kuntayhtymä voi myös ostaa palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittäminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palveluiden saatavuus sekä tukea kuntatalouden vakautta ja kestävyyttä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) tavoitteena on, että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat ja että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty asiakaskeskeisesti ja taloudellisesti kestävästi.

Sosiaalialan osaamiskeskukset kokoavat alueensa kuntia, tutkimuslaitoksia, koulutusorganisaatiota ja järjestöjä tutkimus-ja kehittämisyhteistyöhön alueellaan.

Muiden viranomaisten vastuut sosiaalihuollossa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on asiantuntija- ja tutkimuslaitos, joka tuottaa tietoa sosiaalialan ammattilaisille.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaalihuollon valtakunnallinen ohjaus-, lupa- ja valvontaviranomainen.

Aluehallintovirastot (AVI) ohjaavat ja valvovat sosiaalihuollon toimintaa omilla alueillaan. AVI ohjaa ja valvoo sekä kunnallisia että yksityisiä sosiaalihuollon palveluja.

 

Lisätietoja

Lotta Hämeen-Anttila, hallitusneuvos 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163406  


Virva Juurikkala, erityisasiantuntija 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163204  


Satu Karppanen, neuvotteleva virkamies 
STM, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, Sosiaalipalveluryhmä 0295163549  

Muualla palvelussamme