Kysymyksiä ja vastauksia sukupuolen vahvistamista koskevasta laista

Sukupuolen vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että henkilön oikeudellinen sukupuoli, eli väestötietojärjestelmään merkitty sukupuoli korjataan vastaamaan hänen sukupuoli-identiteettiään.

Sukupuolen vahvistamista koskeva laki liittyy siis henkilön oikeudellisen sukupuolen muuttamiseen. Laki ei koske sukupuolen korjaamiseen liittyviä lääketieteellisiä toimenpiteitä.

Henkilö voidaan vahvistaa kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Kyseessä on henkilön oma selvitys sukupuolen kokemuksestaan.

Lisäksi edellytyksenä on, että henkilö on täysi-ikäinen ja Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Laista poistettiin vaatimukset siitä, että 

• henkilön on esitettävä lääketieteellinen selvitys sukupuolen kokemuksestaan, eli käytännössä lääkärilausunto transsukupuolisuudesta, ja  
• henkilö on lisääntymiskyvytön.

Laissa sukupuolen vahvistamiselle ei aseteta edellytykseksi sukupuoleen korjaamiseen liittyvien lääketieteellisten toimenpiteiden tekoa.

Sukupuolen vahvistamista koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti Digi- ja väestötietovirastolle. 

Hakemuksen tultua vireille Digi- ja väestötietovirasto antaa tietoa hakemuksen käsittelystä ja sukupuolen vahvistamisen oikeusvaikutuksista. Digi- ja väestötietoviraston on annettava tiedot viipymättä. Hakija voi vahvistaa hakemuksensa saatuaan Digi- ja väestötietovirastolta mainitut tiedot. Hakija voi vahvistaa hakemuksensa kuitenkin aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun hakemus on tullut vireille. Menettelyn tavoitteena on varmistaa, että hakemus on tehty tietoon perustuen, eikä sitä ole tehty impulsiivisesti tai harkitsemattomasti. 

Uuden hakemuksen sukupuolen vahvistamiseksi voi tehdä aikaisintaan, kun on kulunut yksi vuosi edellisestä sukupuolen vahvistamisesta. Erityisen painavasta syystä uuden hakemuksen sukupuolen vahvistamiseksi voi kuitenkin tehdä ennen yhden vuoden määräajan päättymistä. 

Hakemus raukeaa, jos hakija ei vahvista hakemusta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun hakemus on tullut vireille. Jos hakemus raukeaa, sen voi tehdä uudestaan.

Selvityksessä on kyse henkilön omasta selvityksestä kumpaan sukupuoleen hän kokee kuuluvansa. 

Sukupuoli-identiteetti on yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus, joka ei aina vastaa stereotyyppistä tai binääristä käsitystä sukupuolesta. Siten selvityksen sisällölle ei voida asettaa tarkempia vaatimuksia. 

Selvityksestä tulee kuitenkin ilmetä, että henkilö kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen ja että kyse on hakijan näkemyksen mukaan pysyväisluonteisesta kokemuksesta. Edellytyksenä ei ole, että henkilö selvityksessään ilmaisee kokevansa olevansa juuri transsukupuolinen, vaan henkilöllä voi olla muunkinlainen identiteettikokemus. 

Ei, sukupuolen voi vahvistaa vain naiseksi tai mieheksi. Tämä johtuu siitä, että väestötietojärjestelmään sukupuoleksi voi merkitä ainoastaan nainen tai mies.

Viranomaisen tehtävänä on varmistua siitä, että sukupuolen vahvistamiselle laissa säädetyt edellytykset täyttyvät:

• henkilö on esittänyt selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen; 
• hän on täysi-ikäinen; ja 
• hän on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Mikäli hakemus tai siinä esitetty selvitys on puutteellinen taikka hakijan tahtotila epäselvä, viranomainen pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan. Viranomaisen tehtävänä ei kuitenkaan ole arvioida hakijan sukupuolen kokemusta tai esimerkiksi sen pysyvyyttä.

Vahvistettua sukupuolta on pidettävä henkilön sukupuolena sovellettaessa muuta lainsäädäntöä, jollei toisin säädetä. 

Vahvistettua sukupuolta on pidettävä henkilön sukupuolena esimerkiksi sovellettaessa asevelvollisuuslakia. Henkilön asevelvollisuus määräytyy lain mukaan vahvistetun sukupuolen mukaan. Säännöksen tarkoituksena on turvata se, että henkilö tulee kohdelluksi sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollosta on lainsäädäntöä, jossa viitataan henkilön sukupuoleen. Sääntely liittyy erityisesti lisääntymisterveyteen eli raskauteen, sterilointiin, hedelmöityshoitoihin sekä raskauteen liittyviin terveyspalveluihin. Lainsäädännön muutoksilla turvataan se, että henkilö saa lääketieteellisesti perustellut palvelut sukupuolen vahvistamisesta riippumatta. 

Pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö on kuitenkin sukupuolineutraalia eikä säännös vaikuta sen soveltamiseen. Kun henkilö hakeutuu terveydenhuoltoon, tulee hänet kohdata hänen sukupuoli-identiteettiään kunnioittavalla tavalla. Ehdotetulla säännöksellä ei oteta kantaa henkilön hoitoon tai sen tarpeen arviointiin yleisesti.

Voimassa olevassa lainsäädännössä on vain yksittäisiä säädöksiä, joissa säädetään erillisten tilojen kuten pukeutumistilojen tarjoamisesta naisille ja miehille. Pääsyä kyseisiin tiloihin ei kuitenkaan säännellä, eikä yksittäisen henkilön oikeudellinen sukupuoli vaikuta siten tiloihin pääsyyn. 

Pääsy sukupuolitettuihin tiloihin arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti syrjintäkiellon näkökulmasta. Esimerkiksi tasa-arvolaissa syrjintää on sellainen palvelun tarjoajan menettely, jossa henkilö asetetaan yleisesti saatavilla olevien palvelujen tarjonnassa epäedullisempaan asemaan sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Lain mukaan on kuitenkin sallittua tarjota palvelua yksinomaan tai pääasiallisesti vain toisen sukupuolen edustajille, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.

Laissa on säännökset sukupuolen vahvistamisen vaikutuksista vanhemmuuden toteamiseen ja vahvistamiseen.

Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Niin sanotun isyysolettaman mukainen isyys voidaan todeta vain lapsen syntymän hetkellä väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolen perusteella. Toisin sanoen, jos lapsen synnyttäneen äidin aviopuoliso on lapsen syntymän hetkellä oikeudelliselta sukupuoleltaan mies, hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi. Isyysolettama ei tule sovellettavaksi tilanteessa, jossa synnyttäneen äidin aviopuoliso on lapsen syntymän hetkellä oikeudelliselta sukupuoleltaan nainen, mutta vahvistaa sukupuolensa mieheksi lapsen syntymän jälkeen.

Lapsen synnyttänyt henkilö on lapsen äiti, ja lapsen siittänyt henkilö tai henkilö, jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavoin kuin siittämällä (esimerkiksi niin sanotulla koti-inseminaatiolla) on lapsen isä, riippumatta henkilön oikeudellisesta sukupuolesta. 

Laissa säädetään erikseen mahdollisuudesta muuttaa vanhemmuutta kuvaava nimike (isä tai äiti) vastaamaan henkilön oikeudellista, vahvistettua sukupuolta. 

Hedelmöityshoitosuostumukseen perustuva vanhemmuus vahvistetaan isyytenä tai äitiytenä sen sukupuolen mukaan, joka oli merkitty väestötietojärjestelmään suostumusta annettaessa. Olennaista on suostumuksen antajan oikeudellinen sukupuoli suostumuksen antamisen hetkellä.

Jos henkilö on suostumuksen antamisen aikaan oikeudelliselta sukupuoleltaan mies, hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi, ja jos hän on oikeudelliselta sukupuoleltaan nainen, hänet voidaan vahvistaa synnyttäneen ohella lapsen äidiksi. Poikkeuksena tästä on tilanne, jossa hoitoa on annettu naisparille tai lapsen synnyttäneelle äidille yksin. Tällöin lapsen isä on se, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, jos hän on ennen hoidon antamista suostunut isyyden vahvistamiseen. Hänet vahvistetaan isäksi riippumatta siitä, mikä hänen oikeudellinen sukupuoli on ollut suostumuksen antamisen hetkellä. Hän voi kuitenkin hakea vanhemmuusnimikkeen muuttamista vastaamaan hänen oikeudellista sukupuoltaan.

Kyllä, laissa säädetään mahdollisuudesta muuttaa vanhemmuusnimike vastaamaan vahvistettua sukupuolta. Vanhemmuusnimikkeen muuttamista voi hakea sukupuolen vahvistamisen yhteydessä tai sen jälkeen. Muutosta voi hakea myös ennen lain voimaantuloa syntyneiden lasten osalta.

Henkilöllä on aina yksi vanhemmuusnimike kutakin hänen lastaan kohden. Mikäli henkilöllä on useampi lapsi, hänen tulee valita mihin perhesuhteeseen vanhemmuusnimike muutettaisiin. Henkilöllä voi siten olla eri nimike suhteessa eri lapsiin. Tämä voi olla tärkeää henkilölle ja hänen perheelleen esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö on saanut lapsensa eri elämänvaiheissa.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huoltajan on kerrottava lapselle lasta koskevista päätöksistä ja muista lapsen elämään vaikuttavista asioista lapsen ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla. Digi- ja väestötietoviraston tulee ilmoittaa hakijan alaikäisten lasten huoltajille vanhemmuutta koskevan nimikkeen muuttamisesta. Näin varmistetaan, että vanhemmuutta kuvaavan nimikkeen muutos tulee alaikäisen lapsen tietoon siinäkin tapauksessa, että sukupuoltaan vahvistava vanhempi ei ole itse lapsen huoltaja.

Uuden vanhemmuusnimikettä koskevan tietosisällön käyttöönotto edellyttää muutoksia myös vä-estötietojärjestelmästä perheoikeudellisia tietoja saavissa tahoissa.

Luovutettavien tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden sekä tietojen minimointiperiaatteen mukai-sesti väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa jatkossa ainoastaan vanhemmuusnimiketieto ti-lanteissa, joissa laajempia perheoikeudellista asemaa kuvaavia tietoja ei tarvita. Näin ollen perhe-oikeudellisia tietoja vastaanottavien tahojen on toteutettava tarvittavat muutokset tietojärjestel-miinsä, voidakseen vastaanottaa tietoa vanhemmuusnimikkeestä ja varmistaakseen tarvitsemiensa tietojen saamisen jatkossa.

Vanhemmuusnimikkeen muuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan 1. päivästä maaliskuuta 2024.

Mikäli havaitsette tiedonsaantioikeuksiinne muutostarpeita tai muita tarpeita, pyydämme olemaan teitä ohjaavaan tai teidän hallinnonalan asioita valmistelevaan ministeriöön yhteydessä asiasta.

Aiemman (2.4.2023 asti voimassaolevan) lain mukaan sukupuolta vahvistavan henkilön oli esitettävä lääketieteellinen selvitys siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Lisäksi henkilön tuli osoittaa olevansa lisääntymiskyvytön.

Jos henkilö oli rekisteröidyssä parisuhteessa, vahvistamisen edellytyksenä oli lisäksi se, että parisuhteen toinen osapuoli ilmoitti Digi- ja väestötietovirastolle suostuvansa rekisteröidyn parisuhteen muuttumiseen avioliitoksi.

Jatkossa sukupuolen vahvistamista koskeva hakemus perustuu henkilön omaan selvitykseen siitä, kumpaan sukupuoleen hän kokee kuuluvansa, eikä lisääntymiskyvyttömyyttä vaadita. Sukupuolen vahvistaminen ei myöskään johda rekisteröiden parisuhteen muuttumiseksi avioliitoksi, vaan parisuhdemuoto voi osapuolten niin halutessa pysyä ennallaan. Laissa ei myöskään näin ollen edellytetä parisuhteen toisen osapuolen suostumusta parisuhteen muuttumiselle. Digi-ja väestötietoviraston on kuitenkin lähetettävä vahvistamisesta ilmoitus henkilön aviopuolisolle tai rekisteröidyn parisuhteen toiselle osapuolelle.

Uusi laki mahdollistaa sukupuolen vahvistamisen vain täysi-ikäisille. Vaatimus täysi-ikäisyydestä perustui hallitusohjelmaan. 

Eduskunta edellytti laista päättäessään, että valtioneuvosto arvioi ja valmistelee tarvittavat säädösmuutokset transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi sukupuolen vahvistamisessa.

Muutoksia tulee kaiken kaikkiaan kahteentoista eri lakiin. Muuhun lainsäädäntöön tulee esimerkiksi muutoksia, joiden tarkoitus on turvata lapsen oikeudellinen asema siitä huolimatta, että hänen vanhempansa muuttaisi vanhemmuusnimikettään.

Äitiysavustuslakia muutettiin, jotta raskaana olevalla henkilöllä on oikeus etuuteen oikeudellisesta sukupuolestaan riippumatta. Tällä hetkellä äitiysavustuslain mukaan avustukseen on oikeus ainoastaan naisella.

Steriloimislakiin tehtiin lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamisen aiheuttama muutos. Muutoksen jälkeen transsukupuolinen henkilö ei voi saada sterilointia pelkästään transsukupuolisuuden perusteella, sillä lisääntymiskyvyttömyys ei ole enää vaatimus sukupuolen vahvistamiselle. Jos transsukupuolinen henkilö haluaa sterilisaation, tilanteessa sovelletaan yleisiä steriloimisen perusteita. Muutos ei kuitenkaan ole esteenä sellaiselle steriloimiselle, joka on seurausta sukupuolenkorjausleikkauksesta tai joka muuten liittyy sukupuolidysforian hoitoon.

Rikoslain eräitä sukupuoleen sidottuja säännöksiä muutettiin niin, että niitä voidaan soveltaa henkilöön tämän oikeudellisesta sukupuolesta riippumatta, jos rikoksen tunnusmerkit muuten täyttyvät. Näitä ovat lapsensurmaa, laitonta raskauden keskeytystä, törkeää laitonta raskauden keskeyttämistä sekä laitonta alkioon puuttumista koskevat säännökset, joissa kaikissa viitataan naiseen. Myös tutkimuslakia ja raskauden keskeyttämisestä annettua lakia muutettiin, jotta ei ole oikeudellista epäselvyyttä siitä, että ne soveltuvat raskaana olevaan henkilöön tämän oikeudellisesta sukupuolesta riippumatta.

Vankeuslakia ja tutkintavankeuslakia muutettiin niin, että sukupuolen mukaisesta asunto-osastolle sijoittamisesta voidaan poiketa sellaisen vangin tai tutkintavangin osalta, jonka sukupuoli on vahvistettu, jos se on välttämätöntä hänen itsensä tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. 

Lakeihin tehtiin myös uudistuksesta johtuvia teknisluonteisia muutoksia.

Esitystä uudeksi lainsäädännöksi on valmisteltu loppuvuodesta 2021-alkuvuodesta 2022 työryhmäkokoonpanossa, johon kuuluu seurantaryhmä ja virkamiestyöryhmä. (Translainsäädännön uudistamisen työryhmä) Virkamiesryhmä on valmistellut ehdotuksia ja vienyt niitä seuranta- ja arviointiryhmälle arvioitavaksi.

Esitysluonnos oli lausunnolla 18.2.-3.4.2022. Lausunnot ovat luettavissa osoitteessa: https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021 

Lausuntokierroksen aikana kuultiin myös lapsia ja nuoria hallituksen esitysluonnoksen vaikutusarvioinnin tueksi. Toisella kyselyllä kuultiin lapsia ja nuoria siitä, millä tavalla voimassa olevan translain sekä hallitusohjelman mukainen vaatimus täysi-ikäisyydestä vaikuttaa heidän elämäänsä. Kuuleminen järjestettiin verkkokyselynä 13-18 -vuotiaille ja sitä nuoremmille Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen vapaaehtoisten kanssa suunnitellussa ja ohjatussa työpajassa. Toinen kuuleminen, joka toteutettiin myös verkkokyselynä, koski ehdotettua mahdollisuutta muuttaa vanhemmuusnimikkeitä. Verkkokyselyä jaettiin Sateenkaariperheet ry:n sekä muiden sateenkaarijärjestöjen kautta heidän jäsenilleen. Molempien kuulemisten tuloksia on kuvattu hallituksen esityksen jaksossa 4.2. Pääasialliset vaikutukset.

Hallituksen esitysluonnoksen jatkovalmistelun aikana järjestettiin myös kuulemistilaisuus vankeuslakiin, tutkintavankeuslakiin ja rikoslakiin ehdotettavista muutoksista sekä vanhemmuusnimikkeen muuttamista koskevista ehdotuksista. Jatkovalmistelun aikana osallistettiin myös vammaisia henkilöitä Vammaisfoorumi ry:n kautta. Näitä on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksen jaksossa 6 Lausuntopalaute.

Laki sukupuolen vahvistamisesta tulee voimaan 3.4.2023. 

Vanhemmuusnimikkeen muuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan niiden edellyttämien täytäntöönpanotoimien vuoksi kuitenkin vasta 1.3.2024 alkaen.