Työeläke

Yrittäjän eläkelakiin lisättäisiin uutena säännös YEL-työtulon säännöllisestä seurannasta ja seurannassa sovellettavasta tarkistamismenettelystä. Lisäksi täsmennettäisiin, mitä tietoja eläkevakuutuslaitos ottaa huomioon vahvistaessaan YEL-työtulon vakuutushakemuksen tai työtulon tarkistamisen yhteydessä. Täsmennyksillä tuettaisiin työtulon yhdenmukaista vahvistamista yksittäisissä arviointitilanteissa ja eri eläkelaitoksissa. Huomioon otettavista tiedoista säätäminen auttaisi paitsi eläkelaitoksia myös yrittäjää itseään arvioimaan työtulonsa tasoa nykyistä täsmällisemmin.

YEL-työtulo on yrittäjän sosiaaliturvan perusta, joten työtulo, joka vastaa yrittäjän työpanosta nykyistä paremmin, nostaa esimerkiksi yrittäjän sairaus- ja vanhempainpäivärahojen määrää ja takaa parempitasoisen eläketurvan. 

Tällä hetkellä työtulo tarkistetaan hakemuksesta ainoastaan silloin, kun työtuloon vaikuttavissa seikoissa voidaan osoittaa olennainen muutos. Tästä syystä vastuu yrittäjän työtulon tarkistamisesta on tällä hetkellä käytännössä yrittäjällä itsellään. Ainoa säännönmukaisesti tapahtuva tarkistus on vuosittainen indeksitarkistus. Muutosehdotuksessa esitetään, että eläkeyhtiöt tarkistaisivat jatkossa työtulojen tasot säännöllisesti joka kolmas vuosi. 

Voimaantulovaiheessa tarkistus tehtäisiin olemassa olevalle vakuutuskannalle vuosien 2023 – 2025 aikana seuraavien periaatteiden mukaan: Vuonna 2023 tarkistetaan korkeintaan 15 000 euron työtulot, joita ei ole tarkistettu edellisen kolmen vuoden aikana. Vuoden 2024 loppuun mennessä tarkistetaan 15 000 – 25 000 euron työtulot, ellei niitä ole tarkistettu edellisen kolmen vuoden aikana. Viimeisenä voimaantulovaiheen tarkistus tehdään vuonna 2025 yli 25 000 euron työtuloille, ellei tarkistusta ole tehty edellisen kolmen vuoden aikana. 

Tarkistus ripeässä aikataulussa on tarpeen yrittäjien keskinäisen kilpailun tasapuolisuuden vuoksi. Vuodesta 2026 alkaen tarkistus tehtäisiin rullaavasti, jos työtuloa ei ole tarkistettu edellisen 3 vuoden aikana. 

Lakiehdotus sisältää myös säännösehdotuksen työtulon tarkistuksen enimmäiskorotuksesta, kun tarkistus tehdään ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeen. Työtuloa voitaisiin nostaa korkeintaan 8000 eurolla tai 20 prosenttia, sen mukaan, kumpi tarkoittaisi suurempaa muutosta työtuloon. Tällöin työtulon alarajalle (8262 e vuoden 2022 tasossa) vahvistettu työtulo voisi nousta korkeintaan 16262 euroon, jolloin vakuutusmaksu nousisi noin 170 euroa kuukaudessa.

Eläkeyhtiöt tekisivät yrittäjille tarkistuksista kirjallisen työtuloehdotuksen, johon yrittäjät voisivat ottaa määräajassa halutessaan kantaa antamalla täydentäviä tietoja työtulonsa tasosta. Vaihtoehtoisesti eläkeyhtiö voisi antaa ehdollisen päätöksen, joka tulee voimaan, ellei yrittäjä reagoi ehdolliseen päätökseen 2 viikon kuluessa tiedoksisaannista.

Yrittäjän vuotuinen YEL-työtulo arvioidaan nyt ja jatkossakin siten, että se vastaa yrittäjän työpanosta. Voimassa olevan lain mukaan ”työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä.” (YEL 112 §, 1272/2006) Hallituksen esityksessä ei ehdoteta muutoksia näihin perusteisiin. 

Esityksellä ei muuteta eläketurvan karttumisperiaatteita. Yrittäjä saa yrittäjän eläkevakuutuksestaan työeläkkeen samoin perustein kuin työntekijätkin.

Hallituksen esityksen tarkoitus on, että yrittäjän työtulo olisi läpi yrittäjän työuran oikealla ja riittävällä tasolla ja sitä kautta yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvan parantuisi.

Viime vuosina on ollut havaittavissa, että YEL-työtulojen taso ei aina vastaa voimassaolevassa laissa edellytettyä. Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan vuoden 2014 jälkeen keskimääräinen YEL-työtulo on laskenut selvästi suhteessa yleiseen ansiotason kehitykseen. Käytännössä yrittäjän vakuutusturvan taso on siis yhä useammin alhaisempi kuin laissa edellytetty vastaavan ammattitaidon omaavan työntekijän palkkaa vastaava vakuutusturvan taso olisi. Ilmiötä kutsutaan alivakuuttamiseksi.

Lisäksi Finanssivalvonta selvitti keväällä 2021 eläkelaitosten käytäntöjä YEL-työtulon määrittämisessä. Ilmeni, että yrittäjien työtulon arviointiin on muodostunut eläkelaitosten toimeenpanossa käytäntöjä, joiden mukaan yrittäjän työtuloa ei ole arvioitu työpanoksen mukaisesti ja yrittäjän työtulo on vahvistettu ainoastaan yrittäjän oman ilmoituksen mukaisesti. Osalle yrittäjistä onkin syntynyt väärä kuva tavasta, jolla työtulo tulisi vahvistaa.

Alivakuuttaminen johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista vakavin on yrittäjien heikoksi jäävä eläketurva. Sen vuoksi monia yrittäjiä uhkaa jääminen kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varaan työuran päätteeksi.  Lisäksi julkisuudessa käydyssä keskustelussa on unohtunut, että YEL-työtulo on yrittäjän työuran aikaisen lakisääteisen sosiaaliturvan perusta, eikä kysymys ole pelkästään eläke-etuuksista. Työtulon perusteella määräytyvät esimerkiksi päiväraha vanhempainvapaan tai sairauden ajalta. Työtulon määrä on myös ratkaiseva sen kannalta voiko yrittäjä vakuuttaa itsensä työttömyyden varalta.

Alivakuuttaminen on ongelma myös julkisen talouden näkökulmasta. Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon vuodessa.

Toinen havaittu ongelma on, että yrittäjän eläkelaissa ei ole riittäviä säännöksiä YEL-työtulon tarkistamisesta. Tästä syystä edes yritystoiminnan vakiintuessa ei ole ryhdytty tarkistamaan, onko YEL-työtulo tasolla, jolla sen pitäisi olla. Tämän vuoksi yrittäjän eläkelakiin ehdotetaan menettelyä työtulon säännöllisestä seurannasta ja työtulon tarkistamisesta.

Yrittäjän eläkelain mukaan yrittäjän työtulon on vastattava yrittäjän työpanoksen taloudellista arvoa. Työpanoksen arvo ei tarkoita yrityksen liiketoiminnallista tulosta tai yrittäjän itselleen maksamaa palkkaa. Perusajatus on, että yrittäjän työpanos vastaa sellaista taloudellista arvoa, joka tehdyn työn teettämisellä palkkatyönä olisi.

Lakiehdotuksessa palkan tai korvauksen lähtötiedoksi esitetään tilastotietoihin perustuvaa toimialan työntekijöiden mediaanipalkkaa. Mediaanipalkkatiedon lisäksi otettaisiin huomioon tiedot yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta tai muista seikoista, joilla voi olla merkitystä työpanoksen taloudellisen arvon määrittämisessä. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi viikkotyötuntien määrä, yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella sekä saadut tai arvioidut vuotuiset työkorvaukset tai laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetut palkkasuoritukset. Esimerkiksi yrityksen laskutustietojen perusteella työpanoksen arvo voisi olla myös mediaanipalkkaa matalampi.

Yrittäjällä on aina mahdollisuus antaa edellä kuvattua tietoa ja selvitystä omaa yrittäjätoimintaansa koskien. Eläkelaitoksen tulee käyttää työtulon vahvistaessaan kokonaisharkintaa ja ottaa huomioon tasapainoisesti kaikki sillä olevat ja sille esitetyt tiedot.

Työeläkejärjestelmän pakollisella vakuuttamisvelvollisuudella varmistetaan, että kaikkien puolesta varaudutaan työkyvyttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman riskeihin. Lähtökohta on, että niin työntekijät kuin yrittäjät yksilöllisistä tarpeista ja olosuhteistaan riippumatta osallistuvat näiden sosiaalisten riskien kantamiseen laissa säädetyllä tavalla.

Yrittäjän riskiin sisältyy, että kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta huolimatta laissa säädetyt sosiaaliturvamaksut on maksettava. Työntekijäkään ei voi työntekijän eläkevakuutuksessa vaikuttaa siihen, mistä osasta työtuloja eläketurvaa kartutetaan ja työeläkevakuutusmaksuja maksetaan. Yrittäjän työtulon alhaisella tasolla voi olla vaikutusta myös työmarkkinoiden rakenteeseen työn hinnoittelun kautta. Alivakuuttaminen voi näin ollen ohjata, palkataanko työtä tekemään työntekijä vai teetetäänkö työ yrittäjällä. Myös yrittäjien keskinäinen kilpailu voi vääristyä, jos osa yrittäjistä vakuuttaa itsensä säädettyä alhaisemmalla tasolla.

Yrittäjän eläkelaki ei sisällä sivutoimisia yrittäjiä koskevia erityisiä säännöksiä.

Sivutoimisuus vaikuttaa yrittäjän työpanoksen määrään, ja koska työtulon perustuu yrittäjän työpanokseen, otetaan sivutoimisuus huomioon YEL-työtuloa vahvistettaessa.

Lakiehdotuksessa todetaan, että työtuloa vahvistettaessa otetaan huomioon tiedot yrittäjän ammattitaidosta ja kokemuksesta. On ymmärrettävää, että esimerkiksi yrittäjäksi ryhtynyt, joka on vastikään valmistunut ammattiinsa, ei ole ammattitaidoltaan ja kokemukseltaan samassa asemassa kuin pidempään yrittäjänä toiminut henkilö. Tämä on yksi esimerkki tilanteesta, jossa yrittäjän työtulo voidaan vahvistaa mediaanipalkkaa alemmalla tasolle.

Lisäksi yrittäjän eläkelain mukaan aloittava yrittäjä saa alennuksen eläkevakuutusmaksustaan jopa 4 vuoden ajan. Alennus on 22 prosenttia. Ottaen huomioon, että ETK:n tietojen mukaan ¾:lla yrittäjistä on vähintään 5 vuoden pituinen ura, riittää 4 vuoden maksualennusta koskeva aika useimmissa tapauksissa vakiinnuttamaan yrittäjätoiminnan.

Kaikilla yrittäjillä on myös mahdollisuus YEL-vakuutusmaksujoustoon. Lain perusteella yrittäjä voi vakuuttaa eläketurvaansa suuremmalla tai pienemmällä työtulolla vahvistettua työtuloaan muuttamatta. Jousto on mahdollista alaspäin 10 – 20 % (ylöspäin 10 – 100 %) vahvistetun työtulon mukaisesta maksusta. Jouston ajalta eläke karttuu tällöin vahvistettua työtuloa suurempien tai pienempien maksettujen vakuutusmaksujen perusteella. Vakuutusmaksujouston käyttö on kuitenkin vähäistä.

Nyt käsiteltävällä esityksellä ei heikennetä näitä vakuutusmaksun huojennusmahdollisuuksia. 

Valmistelu on tehty sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä, jonka tukena on ollut työmarkkinakeskusjärjestöjen, Suomen yrittäjät ry:n, Eläketurvakeskuksen, Työeläkevakuuttajat TELA ry:n ja valtiovarainministeriön edustajista koostunut työryhmä syksystä 2020 alkaen.

Nyt tehdyn valmistelun taustalla on vuosina 2017 – 2019 toiminut työryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää ratkaisuvaihtoehtoja alivakuuttamiseen ja myös keinoja YEL-vakuuttamisen joustavuuden lisäämiseksi. Työryhmä julkaisi raporttinsa maaliskuussa 2019 (Yrittäjän työeläketurvan kehittäminen, Työryhmän raportti, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:23).

Lainvalmistelussa on huomioitu myös Finanssivalvonnan keväällä 2021 esiin tuomat puutteet eläkelaitosten käytännöissä YEL-työtulon määrittämiseksi.

Työeläkejärjestelmässä vallitsee niin sanottu kolmikantainen valmistelutapa, jossa valtio, työntekijät ja työnantajat sekä yrittäjät ovat kaikki vaikuttamassa eläkelainsäädännön kehittämiseen.