Kansainvälinen sosiaaliturva

Suomalainen sosiaaliturva jakaantuu asumiseen ja työskentelyyn perustuvaan sosiaaliturvaan. Ulkomailta Suomeen töihin tulevilla on oikeus asumisperusteisiin etuuksiin, vaikka työntekijä ei asuisi Suomessa. Jos henkilö tulee Suomeen muusta syystä kuin työnteon takia, oikeus etuuksiin määräytyy Suomessa asumisen perusteella.

Suomesta ulkomaille lähtevä voi saada edelleen etuuksia Suomesta tietyissä tilanteissa. Oikeus etuuksiin riippuu ulkomailla oleskelun kestosta ja syystä sekä kohdemaasta. Oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan yleensä päättyy, jos henkilö siirtyy työntekijäksi toiseen EU/ETA-maahan tai lähtee ulkomaille puolta vuotta pidemmäksi ajaksi. Oikeus etuuksiin ei riipu kansalaisuudesta.

Asumisperusteisen sosiaaliturvan toimeenpanosta kansainvälisissä tilanteissa huolehtii Kela.

Suomessa työskentelyn perusteella työntekijät ja yrittäjät kuuluvat Suomen työeläkejärjestelmään. Työnantajilla on velvollisuus vakuuttaa työntekijät työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Ansioperusteisesta työttömyysturvasta huolehtivat työttömyyskassat, joiden jäseneksi työntekijät tai yrittäjät voivat halutessaan liittyä. 

Sosiaaliturvan yhteensovittaminen Suomen ja EU:n välillä

Sosiaaliturvaoikeuksista kansainvälisissä tilanteissa ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, EU-lainsäädännössä sekä valtioiden välisissä sosiaaliturvasopimuksissa. 

EU- ja Eta-maiden sekä Sveitsin välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaa sääntelee EU:n sosiaaliturva-asetukset, joilla yhteensovitetaan jäsenmaiden erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Rajat ylittävissä tilanteissa EU:n sosiaaliturvaa koskevat säännöt ovat etusijalla Suomen lainsäädäntöön nähden. Sosiaaliturvajärjestelmiä yhteensovittavien sääntöjen pääperiaatteiden mukaan vain yhden maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan kerrallaan, ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, etuuksien saamiseksi eri maissa tehdyt työskentelyjaksot lasketaan yhteen, etuuksia maksetaan toisissa jäsenvaltioissa asuville ja maiden välillä noudatetaan hyvää hallinnollista yhteistyötä.

EU:n sosiaaliturva-asetukset ovat olleet voimassa 1950-luvulta lähtien. Euroopan komission yhteydessä toimii sosiaaliturvajärjestelmiä yhteensovittava hallintotoimikunta, jonka tehtävänä on käsitellä kaikkia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä, jotka koskevat EU:n sosiaaliturva-asetuksia. Hallintotoimikunta muodostuu jokaista jäsenvaltiota edustavista jäsenistä. Suomea hallintotoimikunnassa edustaa sosiaali- ja terveysministeriö. 

Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus täydentää EU-lainsäädäntöä. Pohjoismaat ovat myös tehneet keskinäisen Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen. Suomella on kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset myös eräiden muiden Euroopan valtioiden kanssa. Sopimuksia ei kuitenkaan pääosin enää sovelleta. Niiden asemasta näiden valtioiden ja Suomen välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan EU-lainsäädäntöä.

Sosiaaliturvasopimukset Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa

Suomi on solminut kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset Australian, Chilen, Korean tasavallan, Intian, Israelin, Kanadan, Kiinan ja USA:n kanssa. Erikseen sosiaaliturvasta on sovittu Québecin provinssin kanssa.

Kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset koskevat erityisesti työeläkkeitä, mutta osan sopimuksista soveltamisalaan kuuluu myös muita sosiaaliturvaetuuksia. Sosiaaliturvasopimukset ovat siten suppeampia soveltamisalaltaan kuin EU:n sosiaaliturva-asetukset. Kahdenvälisillä sosiaaliturvasopimuksilla on tarkoitus varmistaa sopimusmaiden välillä liikkuvien henkilöiden kuuluminen sopimusmaan sosiaaliturvaan, etuuksien maksaminen rajojen yli sekä ehkäistä kaksinkertaista vakuuttamista. 

Henna Huhtamäki, hallitusneuvos 
sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaaliturva- ja vakuutusosasto / SVO, Suunnitteluasioiden ja kv. sosaaliturvan yksikkö / SUKA 0295163072