Usein kysyttyjä kysymyksiä lastensuojelusta Suomessa

Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on lapsen vanhemmilla (huoltajilla). Lasten ja perheiden kanssa toimivat viranomaiset tukevat vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Viranomaisten pitää tarjota perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjata lapsi ja perhe tarvittaessa sosiaalihuollon tai lastensuojelun piiriin.

Lapsen etua ei voida yleisesti ja tyhjentävästi määritellä. Kysymys on aina yksilökohtaisesta harkinnasta. Lapsen ikä, olosuhteet, vanhempien kyky vastata lapsen hoidosta ja huolenpidosta sekä kysymyksessä olevien asioiden laatu vaikuttavat harkintaan. Päätöksenteossa arvioidaan aina lapsen elämään vaikuttavat olosuhteet, käytettävissä olevat ratkaisuvaihtoehdot ja miten ne vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen.

Lapsen edun määrittelystä säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 5 §:ssä ja lastensuojelulain (417/2007) 4 §:ssä. Lapsen edun ensisijaisuus on keskeinen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaate.

Suomen lastensuojelulaissa painotetaan, että lapsen etu on huomioitava viranomaisen kaikissa toimenpiteissä. Laissa korostetaan lapsen oikeutta osallistumiseen ja erityiseen suojeluun. Kaikissa lasta koskevissa sosiaalihuollon toimissa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat lapselle:

1. tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
2. mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3. taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4. turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5. itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6. mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä
7. kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

• Lapselle ei synny automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta, vaikka hänestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus. 
• Kun sosiaalihuollon viranomainen saa tiedon tuen tarpeessa olevasta lapsesta (esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tai muun yhteydenoton kautta), arvioidaan lapsen kiireellinen tuen tarve viipymättä. Mikäli ei ole ilmeisen tarpeetonta, aloitetaan lapselle palvelutarpeen arviointi. Ratkaisu palvelutarpeen arvioinnin aloittamisesta on tehtävä seitsemässä arkipäivässä ja palvelutarpeen arviointi tulee saattaa loppuun kolmessa kuukaudessa. Palvelutarpeen arvioinnin aikana lapsi on sosiaalihuollon asiakas. 
• Lastensuojeluasiakkuus alkaa, mikäli lapsen palvelutarpeen arvioinnin aikana todetaan lapsen olevan lastensuojelun palveluiden tarpeessa. 
• Lastensuojelun asiakkuus voi alkaa myös tilanteessa, jossa lapsi on sijoitettava kiireellisesti.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Avohuollon tukitoimia voidaan järjestää vain lapsen huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumuksella. Tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä. Vanhempia, huoltajia sekä lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä tuetaan lapsen kasvatuksessa. Lapsen tai nuoren ja heidän läheistensä aktiivisuus ja osallistuminen palveluiden ja tukitoimien järjestämiseen on tärkeää, jotta avohuollon palvelut toteutuvat menestyksekkäästi.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimia ovat mm.

• tuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen
• lapsen taloudellinen ja muu tukeminen
  • koulunkäynnissä
  • ammatin ja asunnon hankinnassa
  • työhön sijoittumisessa
  • harrastuksissa
  • läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä 
  • muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä.
• lapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelut
• tehostettu perhetyö
• perhekuntoutus
• muut lasta ja perhettä tukevat palvelut ja tukitoimet.

Kiireellinen sijoitus tarkoittaa, että välittömässä vaarassa olevalle lapselle voidaan järjestää sijoitus kodin ulkopuolelle. Lapsen kiireellinen sijoitus ei ole vielä huostaanotto. Kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Tietyissä tapauksissa sitä voidaan jatkaa enintään 30 päivällä. Kiireellisen sijoituksen aikana arvioidaan, voiko lapsi palata perheeseensä ja millaisia tukitoimia lapsi ja hänen perheensä tällöin tarvitsisi.

Silloin, kun viranomaiset sijoittavat lapsen kiireellisesti, tilanne on vakava. Lapsi sijoitetaan kiireellisesti, jos lapsen terveys tai kehitys on välittömässä vaarassa. Kyseessä on tilanne, jossa ei voida viivytellä.

Huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi otetaan sosiaaliviranomaisen huostaan ja järjestetään hänelle sijaiskoti toistaiseksi. Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys.

Huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos lapsen huolenpidossa tai muissa olosuhteissa on vakavia puutteita, jotka vaarantavat lapsen terveyden tai kehityksen. Huostaanotto voidaan joutua tekemään myös silloin, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi käyttämällä päihteitä tai tekemällä rikollisen teon.  Vaaran on oltava vakava. Huostaanotto on mahdollista vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai riittäviä lapsen edun toteuttamiseen. Huostaanottotilanteissa asiasta neuvotellaan tiiviisti lapsen, hänen vanhempiensa ja huoltajiensa kanssa. Kuten kaikessa lastensuojelutyössä, myös huostaanottoa harkittaessa pyritään hyvään yhteistyöhön perheen kanssa.

Huostaanottoa valmisteltaessa selvitetään asianosaisten näkemykset ja mielipiteet. Asianosaisilla on oikeus tutustua huostaanottoon johtaneisiin perusteisiin. Jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi ei vastusta huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa koskeva päätös tehdään kunnan sosiaalitoimessa. Jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, asian ratkaisee hallinto-oikeus.

Sosiaalityöntekijä arvioi lapsen huostaanoton tarvetta arvioidessaan lapsen lastensuojelun palveluiden tarvetta. On tärkeää, että lapsi ja hänen perheensä ovat osallisena työskentelyssä ja tietoisia eri vaihtoehdoista ja huolista lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen. Ensisijaisesti lapsen kasvua ja kehitystä pyritään turvaamaan tukemalla perhettä avohuollon tukitoimien avulla. 

Sosiaaliviranomaiset voivat myös pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada asiantuntija-apua muilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta. Sosiaalityöntekijän on arvioitava, että juuri huostaanotto parhaiten turvaa lapsen kehityksen, ja kaikki mahdollinen muu on tehty lapsen ja vanhempien tukemiseksi. Arvioinnin on oltava lapsilähtöistä ja tapahduttava lapsen näkökulmasta. Laadultaan hyvässä huostaanotossa lapsen ja vanhempien toivomukset, mielipiteet ja kulttuuritausta on otettu huomioon.

Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Se voidaan kuitenkin lakkauttaa, jos tarvetta huostaanotolle ei enää ole ja lakkauttaminen on lapsen edun mukaista. Huostassapidon tarvetta ja perheen jälleenyhdistämisen edellytyksiä on arvioitava säännöllisesti huostaanoton aikana. Huostassapito lakkaa viimeistään, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Huostaanoton aikanakin sosiaaliviranomaiset tukevat lasta ja vanhempia. Tällöin ei etsitä syyllisiä, vaan pohditaan, miten sosiaalityöntekijät voisivat auttaa ja lapsi voisi palata kotiin silloin kun se on hänen etunsa mukaista. Tavoitteena on, että vanhemmat voisivat taas huolehtia lapsestaan ja kotiinpaluu saattaisi olla mahdollista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää ja tilastoi tietoa mm. lastensuojelun kiireellisesti sijoitettujen lasten määristä. Lapsen tai hänen vanhempansa kansalaisuutta tai etnistä taustaa ei tilastoida tai kerätä.  Viimeisin vahvistettu tilastotieto on vuodelta 
2020:

• lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 48 802 lasta ja nuorta vuonna 2020. Määrä väheni 4 % vuodesta 2019.
• kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2020 aikana sijoitettuna 19 086 lasta ja nuorta. Määrä pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,4 %). 
• vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019.
• huostassa oli 11 386 lasta vuonna 2020. Määrä pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,3 %). Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden 2020 aikana 1 688. Määrä väheni 9 prosenttia edellisestä vuodesta. 
• 31.12.2020 huostassa oli 9 637 lasta, joista yli puolet (56 %) oli perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitetuista lapsista joka seitsemäs (743) oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin.
• Sijoitusmuodot vaihtelevat huomattavasti lapsen iän mukaan. Alle 6-vuotiasta lähes kaikki olivat sijoitettuna perhesijoitukseen, kun vastaavasti laitokseen oli sijoitettuna yli puolet 16–17-vuotiaista.

Suomessa lapsen kuritusväkivalta on lailla kielletty. Osassa Euroopan valtioista lapseen kohdistuva ruumiillinen väkivalta on sallittua.  Suomessa se on rikos. Lapsella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen samalla tavalla kuin aikuisillakin on.

Mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu ilmoitusvelvollinen (lastensuojelulaki 25 §) saa tietoonsa, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, tulee asiasta tehdä viipymättä lastensuojeluilmoitus sekä ilmoitus poliisille. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsen ruumiillinen kuritus, alistaminen ja muu loukkaaminen kiellettiin Suomessa lailla jo vuonna 1984 eli yli 30 vuotta sitten. Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat Suomen rikoslain mukaan pahoinpitelyä.

Ruumiillisen ja henkisen kurituksen vahingolliset seuraukset on vahvistettu aihetta käsittelevissä tutkimuksissa. Kurituksesta on ainoastaan haittaa lapselle, eikä siitä ole osoitettavissa mitään kasvatuksellista hyötyä.