Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat
Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajien, eli yritysten, järjestöjen ja säätiöiden, osuus koko sote-palvelualasta on jo noin 22 prosenttia. Ne toimivat sekä julkisesti että yksityisesti rahoitetuilla markkinoilla.
Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut täydentävät julkisia palveluja. Yksityiset palveluntuottajat voivat myydä palvelujaan joko hyvinvointialueille, kunnille tai suoraan asiakkaille.
Hyvinvointialueelle tuotettavia palveluita voivat olla kaikki palvelut, joiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty (mm. sosiaalipäivystys, ympärivuorokautinen päivystys).
Hankittavien palvelujen on oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa asianmukaisesta toteuttamisesta. Hyvinvointialueen palveluissa voidaan käyttää yksityiseltä palveluntuottajalta hankittua työvoimaa tai vuokratyövoimaa ostopalvelujen hankkimista vastaavin edellytyksin.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee palveluja koskevaa lainsäädäntöä ja vastaa yksityisen palvelutuotannon yleisestä ohjauksesta.
Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevia säädöksiä:
- Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipalveluista 1053/2011
- Laki yksityisestä terveydenhuollosta 152/1990
- Asetus yksityisestä terveydenhuollosta 744/1990
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa
Väestön ikääntymisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa edelleen. Jotta tarpeeseen pystytään vastaamaan, tarvitaan julkisten palvelujen rinnalla myös yksityisiä palveluita. Yrityksillä on myös tärkeä rooli alueen elinvoimaisuuden kannalta.
Yleisimpiä yksityisiä sosiaalipalveluita ovat
- ikääntyneiden palveluasuminen
- ikääntyneiden ja vammaisten kotipalvelut
- lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito
Yleisimpiä yksityisiä terveyspalveluja ovat
- fysioterapiapalvelut
- lääkärin ja hammaslääkärin vastaanottotoiminta
- työterveyshuolto
Suuri osa yksityisten terveyspalvelujen tuottajista toimii eteläisessä Suomessa ja suurimmissa kaupungeissa.
Maksut ja korvaukset
Hyvinvointialue voi lainsäädännön reunaehdot huomioiden ostaa yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja osoittamalleen asiakkaalle. Tällöin asiakas maksaa palvelusta asiakasmaksulain mukaisesti.
Hyvinvointialueen ostamien yksityisten palveluiden maksamiseen voi käyttää myös palveluseteliä. Hyvinvointialue, ottaako se palvelusetelin käyttöön ja mihin palveluihin se antaa setelin.
Sairausvakuutus korvaa potilaalle osan yksityisten lääkärien ja hammaslääkärien palkkioista. Korvaukset haetaan Kelasta.
Luvanvaraista toimintaa
Sosiaalihuollon palvelujen antaminen on luvanvaraista ympärivuorokautisten palvelujen osalta. Muista kuin ympärivuorokausista yksityisistä sosiaalipalveluista on tehtävä kirjallinen ilmoitus sille hyvinvointialueelle, jossa palveluja annetaan.
Terveydenhuollon palvelujen antaminen yksityisesti on luvanvaraista. Lupaa ei kuitenkaan tarvita silloin, kun palveluja annetaan itsenäisenä ammatinharjoittajana tai kun työnantaja järjestää itse työterveyshuollon lakisääteiset palvelut.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla on valtakunnallinen koordinaatiovastuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa. Aluehallintovirastoilla (AVI) on pääasiallinen vastuu palvelujen valvonnasta alueillaan. Hyvinvointialueella yksityisten palveluiden valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveystoimi tai muu vastaava toimielin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kerää tietoa yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista.