Usein kysyttyjä kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön toimintamalleista ja työnjaosta

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä lääkehoitoa lähtökohtaisesti toteuttavat siihen koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Ammattihenkilöiden rooli ja vastuu asiakkaan ja potilaan lääkehoidon toteuttamisesta määritellään yksikön lääkehoitosuunnitelmassa.

Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä johto kantaa kokonaisvastuun turvallisen lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä yksiköissään.  

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja saavat ammatillisessa koulutuksessaan laajan lääkehoidon koulutuksen. He voivat toteuttaa lääkehoitoa monipuolisesti koulutuksensa perusteella ilman erillistä lääkehoitolupaa. He tarvitsevat kuitenkin lisäkoulutusta ja erillisen kirjallisen lääkeluvan vaativiin lääkehoidon tehtäviin kuten laskimoon annettavan (i.v.) lääke- ja nestehoidon toteuttaminen. Lääkelupaan täytyy yksilöidä riittävästi, ketä ja mitä lääkehoidon tehtäviä lääkelupa koskee. Kirjallisen luvan myöntää lääkäri.

Lainsäädäntö ja ohjeet eivät tee eroa sairaalassa tai kotihoidossa työskentelevän hoitajan välille. 

Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä johto kantaa kokonaisvastuun turvallisen lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joissa lääkehoidon toteuttaminen on jokapäiväistä, lääkehoitoa toteuttavat ensisijaisesti lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt yksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla.

Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että hoiva-avustajan osallistuminen lääkehoitoon on välttämätöntä, tulee hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa tulee varmistaa ja hänellä tulee olla kirjallinen lääkelupa.  

Hoiva-avustaja voi antaa asiakkaalle valmiiksi jaettuja lääkkeitä vain luonnollista tietä. Hoiva-avustaja ei voi itsenäisesti vastata asiakkaan lääkehoidosta.

Työnantaja vastaa aina työyksikössä toteutettavasta työnjaosta ja henkilöstön riittävästä osaamisesta heille annettaviin työtehtäviin.

Hoiva-avustaja voi saattaa asiakkaan sovitulle terveydenhuollon vastaanottokäynnille, jollei asiakkaan terveydentila edellytä saattamisessa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöä. Lainsäädännöllistä estettä hoiva-avustajan toimimiselle ei ole.

Hoiva-avustaja ei kuitenkaan voi arvioida asiakkaan tarvetta hoidolle tai vastaanottokäynnille.  Arvion tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. 

Ammattihenkilölainsäädäntö koskee sosiaali- ja terveydenhuollon säännellyissä ammateissa toimimista eikä se siten sääntele muiden kuin ammattihenkilölainsäädännön tarkoittamien ammattihenkilöiden ammattitoimintaa. Työnantajalla on siten täysi harkintavalta arvioida muun henkilöstön sijoittumista muihin kuin ammattihenkilöiden ammattitehtävissä toimimiseen ja siihen liittyvään osaamiseen. Työantaja voi joustavasti hankkia ja kouluttaa avustavaa henkilöstöä ja tukipalveluiden henkilöstöä ja näin tarjota työtehtäviin kohdennettua täydennyskoulutusta, jolla varmistetaan riittävä osaaminen ammattihenkilöitä tukevaan työhön.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että potilaan kuljettaminen päivystyksestä mm. tutkimuksiin on mahdollista ilman hoitotyön koulutusta, jos potilas ei tarvitse valvontaa tai hoitoa kuljetuksen aikana (esim. vakaa tilanne, ei-vaativa lääketieteellinen hoito), terveydenhuollon ammattilainen arvioi potilaan sopivaksi avustavan henkilön kuljetettavaksi ja työnantaja on määritellyt sisäisen säännöstön tai organisatoriset käytännöt potilaskuljettajille. Vastuuhenkilö varmistaa osaamisen ja potilasturvallisuuden noudattamisen.

Laillistettu optikko on terveydenhuollon ammattihenkilö, jolle toimivaltainen valvontaviranomainen on myöntänyt oikeuden harjoittaa optikon ammattia Suomessa.

Optikot ovat voineet 1.8.2025 alkaen määrätä silmälaseja aiempaa laajemmin. Asetuksella ei enää rajoiteta sitä, kenelle optikko saa itsenäisesti määrätä silmälaseja, piilolaseja tai silmälaseihin rinnastettavia optisia välineitä.

Optikko voi terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaisesti määrätä silmälaseja ja piilolaseja osaamisensa ja koulutuksensa rajoissa niissä tilanteissa, joissa se on tarkoituksenmukaista ja toteutettavissa potilasturvallisesti. Muussa tilanteessa hänen on ohjattava asiakas lääkärin vastaanotolle. Jokainen terveydenhuollon ammattihenkilö itse ja hänen työnantajansa arvioivat, onko henkilöllä riittävä koulutus ja ammattitaito. Optikon tulee jokaisen potilaan osalta arvioida ammattitoiminnastaan koituva hyöty ja toisaalta mahdolliset haitat ja tunnistaa ne tilanteet, joissa silmälasien määrääminen ei ole potilasturvallisuutta vaarantamatta mahdollista.

Julkisessa terveydenhuollossa määrätään silmälasit alle 8-vuotiaille lapsille, joiden silmäsairaus vaatii silmälaseja, tai sairaalassa hoidettaville potilaille, joiden jatkohoito edellyttää ajanmukaisia silmälaseja kuten karsastusleikkausta odottavat potilaat.

Erikoishammasteknikko voi valmistaa itsenäisesti osaproteeseja asiakkaille siltä osin kuin hänen koulutuksensa ja osaamisensa antavat siihen valmiudet. Erikoishammasteknikko saa yleensä lähetteen osaproteesin valmistusta varten hammaslääkäriltä, joka on huolehtinut siitä, että asiakkaan suu ja hampaisto ovat kunnossa ja osaproteesin valmistusta varten mahdollisesti tarvittavat muokkaukset asiakkaan suussa on tehty.

Suuhygienisti voi aina tehdä suun terveystarkastuksen aikuispotilaalle, mutta vain hammaslääkäri voi päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.

Jos suuhygienisti toteaa tarpeen hammaslääkärin tutkimukselle tai hoidolle, asiakkaan on hoitotakuuta koskevan lain mukaan saatava aika hammaslääkärille 6 kk kuluessa siitä, kun asiakas otti yhteyttä suun terveydenhuoltoon ja hänelle tehtiin hoidon tarpeen arvio. Alle 23-vuotiaan asiakkaan on kuitenkin saatava aika hammaslääkärille jo 4 vko kuluessa tarpeen toteamisesta tai 3 kk kuluessa siitä, kun asiakas otti yhteyttä suun terveydenhuoltoon ja hänelle tehtiin hoidon tarpeen arvio.

Työnantaja vastaa siitä, että suun terveydenhuollon ammattilaisen osaaminen riittää hänelle osoitettuihin tehtäviin.

Vanhuspalvelulaki mahdollistaa monien asiakkaiden tarpeisiin vastaavien henkilöstöryhmien käyttämisen iäkkäiden palveluissa.

Iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa voidaan hyödyntää laajasti muidenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kuin lähihoitajien ja sairaanhoitajien osaamista. Sosiaalisen toimintakyvyn tukemiseen voivat osallistua myös muut soveltuvat henkilöt, kuten taide- ja kulttuurialan ammattilaiset.  Joidenkin henkilöstöryhmien osalta on rajattu, että ne eivät voi työskennellä työvuorossa yksin eivätkä osallistua lääkehoitoon.

Aina on kuitenkin varmistettava, että kaikissa työvuoroissa on riittävä määrä sosiaali-  ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. 

Ammattihenkilölainsäädäntö koskee sosiaali- ja terveydenhuollon säännellyissä ammateissa toimimista eikä se siten sääntele muiden kuin ammattihenkilölainsäädännön tarkoittamien ammattihenkilöiden ammattitoimintaa. Työnantajalla on täysi harkintavalta arvioida muun henkilöstön sijoittumista muihin kuin ammattihenkilöiden ammattitehtävissä toimimiseen ja siihen liittyvään osaamiseen.

Hoitologistikko tai muu logistiikkatehtävissä oleva henkilö voi kerätä tarvikkeet, jos prosessit on määritelty selkeästi ja ohjeistettu. Osassa sairaaloista on jo käytössä hoitologistikko- tai välinehuoltajamalli, jossa tiettyjen leikkausten osalta tarvikkeiden keräily on siirretty pois hoitajilta. Prosessi voidaan myös automatisoida osittain (esim. sähköiset tilausjärjestelmät ja varastohallinta).

Manuaalisen terapian antajia voi työskennellä sote-keskuksissa.

Laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä toimivalla fysioterapeutilla on oltava Suomessa ammatinharjoittamisoikeus, jonka Valvira myöntää hakemuksesta.

Valvira myöntää vastaavasti hakemuksesta oikeuden käyttää terveydenhuollon nimikesuojattua ammattinimikettä, kuten kiropraktikon, naprapaatin, osteopaatin sekä koulutetun hierojan nimikettä.  

Nimikesuojatun ammattihenkilön tehtävissä voi toimia myös muu henkilö, jolla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito tehtävään.

Sote-keskuksissa voi toimia myös muita manuaalisen terapian harjoittajia kuin terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Työnantajan velvollisuutena on varmistaa, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen työtehtäviin nähden ja ettei asiakas- ja potilasturvallisuus vaarannu. On myös tärkeää, että potilaalla on tieto siitä, mikä osaaja heitä kulloinkin hoitaa. 

Työnantajilla on laaja harkintavalta ja mahdollisuudet hyödyntää joustavia työjärjestelyitä ammattihenkilöiden keskinäisessä työnjaossa ja toimintamalleissa. Suoravastaanotossa ammattilaisen vastaanotolle pääsee ilman lääkärin lähetettä. Fysioterapeutin suoravastaanotosta on jo paljon hyviä kokemuksia. Myös toimintaterapeutin suoravastaanotto sopii hyvin sote-keskukseen. Toimintakyvyn arvion tarve on hyvä tunnistaa asiakasohjauksessa.