Tupakkapolitiikka
Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja kehittää tupakkapolitiikkaa, jonka tavoitteena on tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen.
Tupakkapolitiikalla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä sekä edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä altistumista niiden savulle.
Tupakointi on suurin yksittäinen terveysriski ja keskeinen syy väestöryhmien välisiin terveyseroihin. Tupakkatuotteet eivät ole normaaleja kulutushyödykkeitä. Ne aiheuttavat käyttäjälleen vaikean riippuvuuden, ylläpitävät sitä ja sisältävät ihmisille myrkyllisiä aineita.
Tupakoinnin vähentäminen on tehokas tapa parantaa terveyttä.
Uusi tupakkalaki tuli voimaan 15.8.2016
Tupakkapolitiikan keskeinen väline on lainsäädäntö ja erityisesti tupakkalaki. Uusi tupakkalaki panee täytäntöön EU:n tupakkatuotedirektiivin ja se on ollut voimassa 15.8.2016 lukien.
Tupakkalaki koskee tupakkatuotteiden lisäksi tupakan vastikkeita, tupakkajäljitelmiä, tupakointivälineitä sekä uusina asioina sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä.
Tupakkalaki sisältää:
- tuotteita koskevat vaatimukset ja ilmoitukset
- vähittäismyyntipakkaukset
- maahantuontirajoitukset
- esilläpitokiellot
- tupakointikiellot ja -rajoitukset
- ohjausta, valvontaa ja seuraamuksia koskevat säädökset.
EU-sääntely ja yhteistyö tupakkapolitiikassa
Suomen tupakkalainsäädännössä on pantu täytäntöön EU:n tupakkatuotedirektiivi ja tupakkamainontadirektiivi.
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta (Eur-Lex)
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/33/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (Eur-Lex)
Tupakkatuotedirektiiviin liittyy täydentäviä toimeenpanosäädöksiä. Alla olevassa linkissä on niistä yhteenvetosivu. Säädöstä klikkaamalla aukeavat suomenkieliset versiot.
Toimet tupakoinnin vähentämiseksi
Tärkeimpiä tupakoinnin vähentämiseen vaikuttavia toimia ovat
- tupakkatuotteiden mahdollisimman korkea hinta (hinta- ja veropolitiikka)
- savuttomat elinympäristöt
- markkinoinnin kieltäminen
- tupakkatuotteiden saatavuuden rajoittaminen (myyntikiellot, myynnin luvanvaraistaminen)
- tupakkatuotteita koskeva säätely (nikotiini-, terva- ja hiilidioksidipäästöt, varoitusmerkinnät)
- tupakoimattomuutta tukeva viestintä
- lopettamisen tuki.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on esittänyt toukokuussa 2018 tiekarttaa, jonka toimia järjestelmällisesti toteuttamalla tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käyttö Suomessa loppuisi vuoteen 2030 mennessä. Tällöin niitä käyttäisi päivittäin alle 5 prosenttia aikuisväestöstä. Tämän tupakkalakiin kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi jokaisella hallituskaudella seurata ja arvioida tupakkapolitiikkaa sekä kehittää uusia toimenpiteitä.
Muiden viranomaisten vastuut tupakkapolitiikassa
Tupakkalain valvonnasta vastaa Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä kunnat. Tupakkavalmisteverosta säädetään erikseen tupakkaverotuksessa annetussa laissa, josta vastaa valtiovarainministeriö.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos (TTL) ovat tupakoinnin vähentämistyön asiantuntijalaitoksia.