Bioteknologia
Sosiaali- ja terveysministeriö hoitaa bioteknologiaa ja geenitekniikkaa koskevia asiantuntija- ja hallintotehtäviä, jotka liittyvät terveydenhuoltoon, lääkkeiden kehittämiseen, alan tutkimukseen sekä ihmisen elinympäristöön.
Bioteknologialla tarkoitetaan biologisen materiaalin tutkimista ja hallintaa ja sen muokkaamista ja soveltamista tuotteiksi ja palveluiksi. Bioteknologialla on iso merkitys edistettäessä ihmisen terveyttä ja hyvinvointia.
STM osallistuu oman alansa bioteknologiaa koskevien hyötyjen ja riskien kartoitukseen ja ottaa samalla huomioon myös eettisiä kysymyksiä. Ministeriö on mukana alan ohjeistojen ja säädösten valmistelussa kansallisesti, Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti.
Biopankkeja säädellään lailla
Biopankit ovat biologisten näytteiden kokoelmia, joihin on liitetty tietoja näytteen antajan terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Näytteet voivat olla esimerkiksi kudosta, seerumia tai soluista eristettyä DNA:ta.
Biopankkilaki tuli voimaan 1.9.2013. Lain tavoitteena on edistää ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä Suomessa siten, että yksilön oikeudet turvataan.
Biopankkilain vaikutuksia on arvioitu väliraportissa. Lain vaikutuksien arviointia jatketaan edelleen biopankkitoiminnan laajentuessa.
Biopankkilain nojalla on annettu seuraavat asetukset:
- Valtioneuvoston asetus biopankin suostumusasiakirjasta 643/2013
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus biopankin tiedonannosta 649/2013
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus alueellisen eettisen toimikunnan ja valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausunnoista perittävistä maksuista 1168/2014
Biotekniikan neuvottelukunta
Biotekniikan neuvottelukunta on neuvoa-antava asiantuntijaelin bio- ja geenitekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Valtioneuvosto asettaa sen sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä kolmeksi vuodeksi kerrallaan.