Paperittomien sosiaali- ja terveydenhuolto
Suomessa oleskelee henkilöitä, joiden oikeus julkisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on rajattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta heistä käytetään yleisnimitystä paperittomat henkilöt.
Paperittomilla henkilöillä tarkoitetaan useita eri henkilöryhmiä, joilla on erilaisia palvelutarpeita. Osa oleskelee Suomessa laillisesti ja osa maahanmuuttolainsäädännön näkökulmasta sääntöjen vastaisesti.
Kuka on paperiton henkilö?
Tässä yhteydessä paperittomalla henkilöllä tarkoitetaan
- maassa ilman oleskelulupaa oleskelevaa, muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä. Henkilön oleskelulupa on umpeutunut tai maahantulo / maassa oleskelu ei ole ulkomaalaislainsäädännön mukaista tai henkilö odottaa oleskeluluvan käsittelyä Suomessa
- maassa tilapäisellä oleskeluluvalla oleskelevaa, muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, jolla ei ole Suomessa kotikuntaa tai oikeutta saada terveydenhuollon palveluita EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen perusteella
- Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, jonka kotipaikkaoikeuden käsittely on kesken tai epäselvä
- EU-kansalaista, jonka maassa oleskelu on laillista, mutta jolla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle.
Henkilö ei ole automaattisesti paperiton henkilö, jos hänellä ei ole kotikuntaa tai jos hän ei ole sairausvakuutettu Suomessa.
Paperittomilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta myöskään Suomessa lyhytkestoisella (3 kk) turisti- tai liikematkalla olevia henkilöitä.
Terveydenhuollon palvelut paperittomille henkilöille
Suomessa kotikuntalaki ratkaisee, onko henkilölle järjestettävä julkisen terveydenhuollon palveluja. Sairausvakuuttaminen ratkaistaan sairausvakuutuslain perusteella.
Henkilöllä voi kuitenkin olla oikeus julkisen terveydenhuollon palveluihin ja/tai sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksiin, jos EU-lainsäädäntö tai kansainvälinen sosiaaliturvasopimus sitä edellyttävät. Kotikuntaa tai sairausvakuuttamista ei tällöin vaadita.
Kiireellisen hoidon antaminen paperittomille henkilöille
Terveydenhuoltolain mukaan julkisen terveydenhuollon on aina annettava kiireellistä hoitoa kaikille sitä tarvitseville. Kotikuntalain mukainen kotikunta ei ole edellytys kiireellisen hoidon saamiselle.
Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan
- äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa. Näissä tapauksissa hoidon aloittamista ei voida pitkittää ilman, että sairaus pahenee tai vamma vaikeutuu
- kiireellistä suun terveydenhuoltoa, mielenterveyshoitoa, päihdehoitoa ja psykososiaalista tukea.
Henkilö maksaa itse hoidon kustannukset, jos hänellä ei ole Suomessa kotikuntaa tai jos hänellä ei ole oikeutta julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttämiseen EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella.
Maksuista huolehditaan kiireellisen hoidon antamisen jälkeen.
Välttämättömän kiireettömän hoidon antaminen paperittomille henkilöille
Paperittomilla aikuisilla ei ole oikeutta kiireettömään hoitoon, jota annetaan henkilöille, joilla on kotikunta.
Aikuiset paperittomat henkilöt voivat kuitenkin kiireellisen hoidon lisäksi saada sellaisia kiireettömiä palveluja, jotka terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi välttämättömiksi henkilön terveydentilan ja oleskelunkestoon nähden.
Näitä ovat ainakin
- raskauteen ja synnytykseen liittävät palvelut
- pitkäaikaissairauksien ja muiden sairauksien välttämättömään hoitoon liittyvät palvelut sekä
- yhteiskunnan suojelemiseksi tarpeelliset tartuntatautilain mukaiset terveystarkastukset ja rokotukset.
Välttämättömän kiireettömän hoidon arviointi perustuu terveydenhuollon ammattihenkilön tapauskohtaiseen arviointiin.
Paperittomilla lapsilla on oikeus terveydenhuollon palveluihin samoin perustein kuin niillä alaikäisillä, joilla on kotikunta Suomessa.
Oikeutta välttämättömään kiireettömään terveydenhuoltoon ei ole henkilöllä, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tulla Suomeen saamaan hoitoa.
Potilaat vastaavat itse hoidon kustannuksista
Jos paperittomalle henkilölle annetaan hoitoa julkisessa terveydenhuollossa, maksaa hän itse hoidon täydet kustannukset.
Hyvinvointialue perii kaikki hoidosta aiheutuneet kustannukset henkilöltä itseltään. Jos henkilöllä on vakuutus, kustannukset voidaan periä ehtojen mukaan myös vakuutusyhtiöltä.
Hyvinvointialue voi hakea valtiolta korvausta asiakasmaksun ylimenevältä osuudelta tilanteessa, jossa kustannuksia ei saada perittyä henkilöltä itseltään. Jos hyvinvointialue arvioi henkilön olevan ilmeisen varaton, hyvinvointialue voi hakea suoraan valtion korvausta ilman kustannusten perintäyritystä. Henkilö on aina itse velvollinen maksamaan asiakasmaksun.
Sosiaalihuollon palvelut paperittomille henkilöille
Paperiton henkilö ei ole oikeutettu asumisperustaiseen sosiaaliturvaan, koska hänellä ei ole kotikuntaa Suomessa.
Sosiaalihuoltolain mukaan jokaisella on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa hänen yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Palveluiden tulee perustua aina sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemään yksilökohtaiseen arvioon.
Hyvinvointialueen on ennen palveluiden tarpeen arviointia ja antamista selvitettävä, kuuluuko paperittoman henkilön sote-palveluiden järjestäminen toiselle viranomaiselle (maahanmuuttoviranomainen). Oleskelulupatiedot ja oikeus vastaanottojärjestelmän palveluihin tarkistetaan esim. Maahanmuuttoviraston UMA-järjestelmästä, johon hyvinvointialue voi hakea työntekijöilleen käyttöoikeuksia. Jos asiakas kuuluu vastaanottopalveluiden piiriin, tulee hänet ensisijaisesti ohjata vastaanottokeskukseen, jossa arvioidaan tuen tarve.
Mikäli asiakas on otettu Maahanmuuttoviraston alaisen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin, vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä auttamisjärjestelmä.
Tilapäisen asumisen ja muun kiireellisen sosiaalihuollon järjestäminen
Tilapäistä asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista, kiireellistä apua. Tilapäisen asumisen järjestäminen liittyy erilaisiin kriisitilanteisiin, ja tavoitteena on löytää henkilön tilanteeseen tarkoituksenmukainen ratkaisu.
Tilanteessa tulee arvioida myös muu sosiaalihuollon kiireellisen avun tarve. Arvion henkilön tarvitsemista kiireellisistä palveluista tekee aina sosiaalihuollon ammattihenkilö.
Kiireellistenkin sosiaalipalvelujen antamisesta on annettava asiakkaalle valituskelpoinen päätös ja oikaisuvaatimusohjeet.
Paperittomilla lapsilla on oikeus tarvittaessa lastensuojelulain mukaisiin palveluihin.
Valtion korvaus kiireellisen sosiaalipalvelun kustannuksista
Hyvinvointialue voi saada valtiolta korvausta kiireellisen sosiaalipalvelujen kustannuksista. Edellytys on, että kiireellinen sosiaalipalvelu on annettu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle henkilölle, joka ei ole enää vastaanottopalveluiden piirissä.
Korvausta maksetaan välttämättömänä huolenpitona annetun ruoan, lääkkeiden ja tilapäisen asumispalvelun kustannuksista.
Palveluiden ja kustannusten seuranta
Hyvinvointialueiden tulee kehittää paperittomille henkilöille annettujen sekä antamatta jätettyjen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tilastointia, seurantaa ja kustannusvaikutusten arviointia.
Usein kysyttyä paperittomien terveydenhuollosta
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki uudistui 1.1.2023 lukien. Tästä alkaen pidempään Suomessa oleskelevilla paperittomilla on aikaisemman kiireellisen hoidon lisäksi myös oikeus välttämättömiin kiireettömiin terveydenhuollon palveluihin.
Lisäksi lakimuutos kiinnittää huomiota sosiaalihuoltolain yhdenmukaiseen toteuttamiseen ja alueellisen tasa-arvon toteutumiseen. Välttämättömyyden arviointi edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöltä tapauskohtaista ja kokonaisvaltaista harkintaa henkilön tilanteesta.
Tälle osioon on koottu vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin hallinnonalan toimijoiden tueksi palveluiden järjestämiseen.
-
Vuoden 2023 alusta alkaen pidempään Suomessa oleskelevilla aikuisilla paperittomilla on oikeus kiireellisten palveluiden lisäksi välttämättömiin kiireettömiin terveydenhuollon palveluihin. Paperittomilla lapsilla on oikeus terveydenhuollon palveluihin samoin perustein kuin niillä alaikäisillä, joilla on kotikunta Suomessa.
-
Välttämättömyyden arviointi edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöltä tapauskohtaista ja kokonaisvaltaista harkintaa henkilön tilanteesta. Hoidon tarpeen arviointia varten on tarvittaessa varattava vastaanottoaika. Välttämättömyyden arviointi on aina tapauskohtaista ja edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilön kokonaisharkintaa henkilön tilanteesta ottaen huomioon hänen senhetkinen terveydentilansa kokonaisuudessaan sekä sairauden luonne ja mahdollinen kulku sekä Suomessa oleskelun arvioitu kesto. Kun hoitoa tarvitseva henkilö pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kasvatuksesta, tulee hoidon välttämättömyyttä arvioida myös lapsen edun toteutumisen kannalta.
Oikeus voi kattaa henkilön lääketieteellisisistä syistä tarvitsemaa somaattista sairaanhoitoa, suun terveydenhuolto mukaan lukien, mielenterveyden hoitoa sekä päihde- ja riippuvuushoitoa. Välttämättömyyttä arvioitaessa välttämättömällä arviolla ja hoidolla tarkoitetaan sellaisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää arviota ja hoitoa, jossa hoidon aloittamista ei voida pitkittää ilman, että sairaus todennäköisesti pahenee tai vamma vaikeutuu merkittävästi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä
Välttämättöminä olisi kuitenkin aina katsottava olevan henkilön tarvitsemat:
- raskauteen ja synnytykseen liittyvät palvelut mukaan lukien neuvolapalvelut raskauden seuraamiseksi, ehkäisyyn liittyvät palvelut ja raskauden keskeytys,
- pitkäaikaissairauksien ja muiden sairauksien välttämätön hoito ja lääketieteellisesti välttämättömät apuvälineet, sekä
- kansanterveyden suojelemisen kannalta tarpeelliset tarttuvien tautien tai niiden epäilyjen takia tarvittavat tartuntatautilain mukaiset terveystarkastukset ja rokotukset sekä kyseiseen tartuntatautiin sairastuneen henkilön hoito.
-
Paperiton henkilö on lähtökohtaisesti itse vastuussa saamastaan terveydenhuollon palvelusta aiheutuvista kustannuksista ja sosiaalihuollon mahdollisista asiakasmaksuista.
-
Hyvinvointialue voi hakea hoidosta aiheutuneista kustannuksista valtion korvausta Kansaneläkelaitokselta (Kela), jollei kustannuksia saada perittyä henkilöltä itseltään.
Kustannusten perintäyrityksestä henkilöltä itseltään voidaan luopua ennen korvaushakemuksen lähettämistä, jos perintäyritys arvioidaan olevan tulokseton henkilön maksukyvyttömyyden johdosta. -
Varattomuuden tai maksukyvyttömyyden todentaminen voi käytännön työssä olla vaikeaa. Arviointi tulisi aina perustua kokonaisharkintaan, joka nojautuu terveydenhuollossa työskentelevän ammattihenkilön asiakaskontaktissa tekemiin havaintoihin yksilön tilanteesta. Maksukyvystä voi pyrkiä luomaan kokonaiskuvan esimerkiksi esittämällä erilaisia kysymyksiä terveydenhuollon palveluita tarvitsevalle henkilölle (mikä on henkilön maassaolostatus, onko hänellä palkkatuloja tai muita tuloja taikka hänen toimeentulonsa on muutoin turvattu, onko hänellä terveydenhuoltoa kattava vakuutus jne.) Lähtökohtaisesti olisi aina syytä luottaa henkilön kertomaan, jollei ole perusteltua aihetta epäillä sen totuudenmukaisuutta.
Todistuskynnystä ei pidä asettaa kovin korkealle, jottei yksilön kannalta pääse muodostumaan kohtuuttomia tilanteita, joiden seurauksena terveydenhuollon palveluita tarvitsevat henkilöt eivät hakeutuisi palvelujen piiriin. Arviointiin olisi aina sisällyttävä joustavuutta ja epäselvät tilanteet tulisi ratkaista henkilön edun mukaisesti.
Varattomuuden arviointi tehdään aina hyvinvointialueella, ei Kelassa. Lähtökohtaisesti arviointi tehdään terveydenhuollon palveluissa, eikä sitä ole ilman perusteltua syytä tarpeen siirtää sosiaalihuollon vastuulle.
-
Paperittomilla henkilöillä on oikeus kiireellisenä annettuihin sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalihuoltolain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa hänen yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu.
Välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamiseksi ovat käytettävissä kaikki sosiaalihuoltolain 14 §:ssä mainitut palvelut. Lisäksi hyvinvointialue voi antaa välttämättömäksi arvioituja sosiaalipalveluja, joista ei laissa erikseen säädetä (esim. hätämajoitus).
Palveluiden antamisen tulee perustua sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemään yksilökohtaiseen palvelutarpeenarvioon, johon myös paperittomilla henkilöillä on oikeus. Palveluiden antamisesta tai antamatta jättämisestä tulee antaa valituskelpoinen päätös ja oikaisuvaatimusohjeet.
-
Paperiton henkilö ei ole oikeutettu asumisperustaiseen sosiaaliturvaan, koska hän ei asu vakinaisesti Suomessa. Tämä tarkoittaa, ettei hänellä lähtökohtaisesti ole oikeutta Kelan myöntämiin etuuksiin perustoimeentulotukea lukuun ottamatta.
Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuki myönnetään Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Oleskelun tosiasiallinen luonne on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan osalta. Jokaisella maassa oleskelevalla henkilöllä on kuitenkin oikeus saada kiireellisessä tilanteessa tukea välttämättömän avun turvaamiseksi siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon vaarannu. Useimmiten välttämättömyystarvikkeisiin on tulkittu kuuluvan esimerkiksi ravinto, välttämättömät lääkkeet, vaatteet sekä majoitus. Toimeentulotukilainsäädännössä ei ole määritelty tuen vähimmäismäärää yksiselitteisesti, koska hyväksyttävät menot ja niiden määrän tulee perustua kunkin hakijan osalta tapauskohtaiseen harkintaan.
-
Hyvinvointialue voi tietyissä tilanteissa saada valtiolta korvausta sosiaalihuoltolain perusteella välttämättömänä huolenpitona annettujen palvelujen kustannuksista. Edellytys valtion korvauksille on, että kiireellinen sosiaalipalvelu on annettu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle henkilölle, joka ei ole enää vastaanottopalveluiden piirissä. Korvausta maksetaan välttämättömänä huolenpitona annetun ruoan, lääkkeiden ja tilapäisen asumispalvelun kustannuksista. Hyvinvointialue voi hakea näitä valtion korvauksia Kelalta.
Kaikki muut paperittomalle välttämättömänä huolenpitona annetuista palveluista aiheutuneet kustannukset jäävät hyvinvointialueen vastuulle.
Lisätietoja
Nella Laitinen, hallitussihteeri
sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut -osasto / APO, Palvelujärjestelmäyksikkö / PAL Puhelin:0295163547 Sähköpostiosoite: [email protected]