Lasten ja nuorten terapiatakuu

Takuun piiriin kuuluvat perusterveydenhuollon lyhytpsykoterapiat sekä perustason palveluihin soveltuvat määrämuotoiset lyhytinterventiot. Määrämuotoisella lyhytinterventioilla tarkoitetaan psykososiaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseen tai tietyn mielenterveyden ongelman ehkäisyyn tai hoitoon kehitettyjä sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmiä. Määrämuotoisella lyhytinterventiolla tulee olla tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa vaikuttavuusnäyttöä sekä selkeästi kuvattu teoreettinen viitekehys, rakenne, sisältö ja kohderyhmä.

Perustason palveluiden käyttöön soveltuvat määrämuotoiset lyhytinterventiot ovat psykoterapiaa lyhyempiä ja tarkoitettu lievempiin oireisiin ja mielenterveyden häiriöihin sekä niiden ehkäisyyn. Näitä lyhytinterventioita voivat antaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka ovat saaneet kyseisen menetelmän käyttöön liittyvän koulutuksen. Näitä ammattihenkilöitä voivat olla esimerkiksi sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, lääkärit, psykologit, opiskeluhuollon kuraattorit, sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Menetelmien käyntimäärät vaihtelevat interventio- ja häiriökohtaisesti noin 6–20 käyntikerran välillä, lapsen, nuoren tai perheen tilanteesta ja tarpeista riippuen.

Koska psykososiaalisten menetelmien käsite on laaja, takuun piiriin kuuluvat hoidon ja tuen muodot on jouduttu määrittelemään osin rajauksien avulla. Takuun piiriin ei kuulu itsehoito, joka toteutuu omatoimisesti palvelujärjestelmän ulkopuolella, eivätkä mielenterveyden hoidon omahoito-ohjelmat eri muodoissaan, digituetut hoitomuodot tai prosessimaiseen työskentelyyn perustuva ohjaus ja tuki. Nämä toteutuvat hoitosuunnitelman mukaisesti.

Hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki sopivat yhteistyöalueen tasolla tehtävässä yhteistyösopimuksessa siitä, mitkä yksittäiset määrämuotoiset lyhytinterventiot kuuluvat lyhytpsykoterapioiden ohella takuun piiriin kuuluvaan palveluvalikoimaan. Lainsäädännön piiriin kuuluvien psykososiaalisten menetelmien käyttöönotosta ja käytöstä on sovittava hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta muodostuu tarkoituksenmukainen kokonaisuus.

Menetelmien käyttöönoton ratkaisuissa tulee huomioida se, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin ja se, että hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää.

Yhtenäiset periaatteet menetelmien käyttöönotossa edistävät hyvinvointialueiden asukkaiden yhdenvertaisuuden toteuttamista. Yhtenäisistä periaatteista sopiminen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki menetelmät olisi otettava yhtäaikaisesti käyttöön kaikilla yhteistyöalueeseen kuuluvilla hyvinvointialueilla. Uusia menetelmiä voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi alueellisen kehittämisen kokeilujen kautta. Jollakin hyvinvointialueella saattaa myös olla aiempaa kapasiteettia jonkin tietyn menetelmän osalta ja yhteistyöalueen tasolla päätetään ylläpitää toista, siihen rinnastettavaa menetelmää.

Hyvinvointialue päättää, missä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä takuun piiriin kuuluvia määrämuotoisia lyhytinterventioita annetaan. Palveluja on kuitenkin oltava tarjolla perusterveydenhuollossa ehkäisevänä terveydenhuoltona ja avosairaanhoitona sekä sosiaalihuollon mielenterveystyön palveluna. Hyvinvointialueella on mahdollisuus tehdä paikallisia ratkaisuja yhteistyöalueen tasolla sovitun menetelmien kokonaisuuden puitteissa.

Terveydenhuollon menetelmien valintaa ohjaavat kansalliset suositukset, erityisesti Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suositukset palveluvalikoimaan kuuluvista menetelmistä sekä Käypä hoito -suositukset. Nämä suositukset perustuvat katsauksiin, joissa arvioidaan tutkimusnäytön astetta vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Myös esimerkiksi yliopistosairaaloiden ja THL:n rooliin kuuluu tutkimustiedon seuranta.

Palkon suosituksia on olemassa vain joitakin mielenterveyden häiriöitä koskien. Käypä hoito -suosituksia on laajemmin saatavilla. Suomessa on näissä suosituksissa mainittujen menetelmien lisäksi käytössä myös vaikuttavaksi osoitetuista psykoterapioista lyhennettyjä interventioita, joissa on tiivistämisen yhteydessä säilytetty näiden keskeiset elementit.

Sosiaalihuollossa ei ole kansallista toimijaa, joka arvioi sosiaalihuollossa käytettävien menetelmien vaikuttavuusnäyttöä tai antaa suosituksia käyttöön otettavista menetelmistä. THL on koonnut sivuilleen tietoa psykososiaalisista menetelmistä, ja siinä on otettu huomioon menetelmien sosiaalihuoltoon sovellettavuuden näkökulma.

Takuun piiriin kuuluvalla määrämuotoisella lyhytinterventiolla tulee olla tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa vaikuttavuusnäyttöä sekä selkeästi kuvattu teoreettinen viitekehys, rakenne, sisältö ja kohderyhmä.

Teoreettisilla viitekehyksillä tarkoitetaan eri psykoterapiasuuntausten teoreettisia viitekehyksiä. Tällaisista viitekehyksiä yleisimpiä ovat esimerkiksi kognitiivinen psykoterapia ja interpersoonallinen psykoterapia. Määrämuotoiset interventiot ovat psykoterapiaa lyhyempiä, usein käsikirjaan perustuvia ja niitä voivat antaa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka ovat saaneet kyseisen menetelmän käyttöön liittyvän koulutuksen. Näiden menetelmien toteuttajilla ei yleensä ole psykiatrian erityiskoulutusta tai psykoterapeuttikoulutusta.

Määrämuotoiset lyhytinterventiot voivat perustua eri psykoterapiasuuntauksiin. Ratkaisevaa takuun piirin kuulumisen kannalta on, mistä psykoterapiasuuntauksista on kehitetty lyhytpsykoterapioita tai määrämuotoisia lyhytinterventioita, ja onko niiden käytöstä ehkäisevänä työnä tai hoitona riittävää tutkimusnäyttöä.

Lyhytpsykoterapioilta ei edellytetä tiettyjä teoreettisia viitekehyksiä. Hoidon suunnittelussa on kuitenkin huomioitava, että viitekehyksen mukainen lyhytpsykoterapia on osoitettu vaikuttavaksi kyseessä olevaan häiriöön.

Perusterveydenhuollossa takuu koskee sekä lyhytpsykoterapiaa että määrämuotoisia lyhytinterventioita. Terveydenhuoltolain 1.5.2025 voimaan tulevan 53 §:n 1 momentin mukaisesti lyhytpsykoterapia tai psykologiseen vuorovaikutukseen perustuva määrämuotoinen psykososiaalinen hoito on aloitettava 28 vuorokauden kuluessa siitä, kun tarve tällaiselle hoitomenetelmälle on todettu, jolleivat lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.

Lakikielessä sidesanoja käytetään lähtökohtaisesti samoin kuin yleiskielessä. Jos säännös olisi kirjoitettu siten, että takuun piiriin kuuluva hoito olisi aloitettava 28 vuorokauden enimmäisajassa, kun potilaalla on todettu tarve lyhytpsykoterapialle ja määrämuotoiselle aikarajoitteiselle psykososiaaliselle hoidolle, voitaisiin ja-sanan merkitys tulkita kumulatiiviseksi, toisin sanoan potilaalla olisi oltava tarve kummallekin hoidolle. Säännöksellä ei kuitenkaan tavoitella tätä sisällöllistä merkitystä.

Lyhytpsykoterapiat ja määrämuotoiset lyhytinterventiot eivät ole keskenään vaihtoehtoisia hoitomuotoja, sillä niitä käytetään erilaisiin tilanteisiin. Niitä ei myöskään toteuteta samanaikaisesti. Sekä lyhytpsykoterapiat että määrämuotoiset psykososiaaliset hoidot ovat osa perusterveydenhuollon palveluvalikoimaa. Hyvinvointialue ei siten voi tarjota vain jompaakumpaa säännöksen piirissä olevaa hoitoa, sillä sen tulee suunnitella ja toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää.

Kaikkiin tilanteisiin ei ole olemassa perusterveydenhuoltoon tai sosiaalihuollon perustasolle soveltuvia tämän lainsäädännön tarkoittamia menetelmiä.

Perusterveydenhuollossa hoito toteutetaan yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti. Hoitona tai hoidon osana käytetään potilaan tarpeen mukaan määrämuotoisia lyhytinterventioita silloin, kun soveltuvia menetelmiä on olemassa. Perusterveydenhuoltoon sopivia määrämuotoisia menetelmiä on olemassa muun muassa lasten ja nuorten ahdistuneisuuden hoitoon, lasten uhmakkuus- ja käytösongelmiin ja nuorten masennusoireiluun, mutta ei esimerkiksi alakouluikäisten lasten mielialahäiriöihin. Myöskään lasten ja nuorten syömishäiriöihin ei toistaiseksi ole käytettävissä sopivaa määrämuotoista interventiota. Neurokehityksellisiä erityisvaikeuksia kuten tarkkaavuus-

yliaktiivisuusoireilua, autismin kirjon häiriön piirteitä tai yleisemmin neurokognitiivisia vaikeuksia ei voi poistaa määrämuotoisilla lyhytinterventioilla. Neurokehityksellisten erityisvaikeuksien hoidossa on keskeistä lapsen tai nuoren arjen kehitysympäristöjen (koti, varhaiskasvatus, koulu-ja opiskeluympäristö) muokkaaminen lapsen tai nuoren kehitystä tukevaksi.

Lapset ja nuoret, joilla on useita samanaikaisia ongelmia, esimerkiksi mielenterveyden oireita, päihteiden haitallista käyttöä ja merkittäviä oppimisvaikeuksia, tarvitsevat usein erikoisairaanhoitoa tai monimuotoista ja pitkäkestoista tukea. Vaikeiden tai komplisoituneiden mielenterveyden häiriöiden hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa. Lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten pääsy psykiatriseen erikoissairaanhoitoon turvataan muuta väestöä nopeammin. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet ohjaavat perusterveydenhuollon ja lastenpsykiatrisen ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon työnjakoa.

Lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla ja perheillä on oikeus saada myös tarvitsemiaan sosiaalihuoltolain nojalla järjestettäviä perustason palveluita. Esimerkiksi vanhemmuutta tukevat mielenterveystyön palveluna toteutetut määrämuotoiset lyhytinterventiot voivat olla osa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen ja hänen perheensä palvelukokonaisuutta ja ne voivat kuulua takuun piiriin hyvinvointialueen niin päättäessä.

Kouluterveydenhuollon määräaikaistarkastukset tulee toteuttaa lainsäädännön mukaisesti. Oppilaan kasvun ja kehityksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen, oppilaan vanhempien ja huoltajien kasvatustyön tukeminen sekä oppilaan erityisen tuen tai tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen ja tukeminen sekä tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja -hoitoon ohjaaminen ovat osa kouluterveydenhuollon toimintaa. Määrämuotoisia lyhytinterventioita voidaan hyödyntää tässä työssä.

Kouluterveydenhuollon henkilöstömitoitussuosituksissa (THL 2023) terveydenhoitajamitoituksessa puolet asiakastyöajasta on laskettu menevän kohdennettuun asiakastyöhön, jota määrämuotoiset lyhytinterventiotkin ovat. Hyvinvointialue päättää, missä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä takuun piiriin kuuluvia määrämuotoisia lyhytinterventioita annetaan. Terveydenhoitajan toimenkuvasta sovitaan suhteessa hyvinvointialueen resursseihin ja palvelutarpeisiin.

Hyvinvointialue päättää, missä sosiaalihuollon toimintayksiköissä määrämuotoisia interventioita annetaan. Menetelmien käyttöönotossa hyvinvointialueella tulee huomioida alueen menetelmäosaajien sijoittuminen eri palveluissa sekä lasten, nuorten ja perheiden tarpeet.

Takuun piiriin kuuluvista menetelmistä sovitaan yhteistyösopimuksessa. Yhteistyösopimukseen kirjatut menetelmät ovat sosiaalihuollon osalta 1.5.2025 lähtien mielenterveystyön palvelua (SHL 25 a §). Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut, että takuun piiriin kuuluvia määrämuotoisia lyhytinterventioita annettaisiin muissa toimintayksiköissä kuin missä hyvinvointialue on päättänyt antaa interventioita mielenterveystyön palveluna. Tämä käytäntö johtaisi siihen, että intervention aloittamiseen liittyvä sääntely vaihtelisi sosiaalihuollon palveluiden sisällä, mikä ei olisi myöskään asiakkaan edun mukaista.

Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona. Lisäksi opiskelijoilla on oikeus yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon siten kuin oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetään.

1.5.2025 voimaan tuleva lainsäädäntö ei automaattisesti tuo muutoksia opiskeluhuoltopalvelujen tehtäviin. Hyvinvointialue voi päättää, missä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä takuun piiriin kuuluvia määrämuotoisia lyhytinterventioita annetaan.

Määrämuotoisia psykososiaalisia menetelmiä on otettu käyttöön osassa hyvinvointialueilla osana yksilökohtaista opiskeluhuoltoa ja tukea. Menetelmien käyttöä voidaan jatkaa myös 1.5.2025 jälkeen takuun toimeenpanoon kuuluvana, mikäli mainitut menetelmät valitaan yhteistyöaluesopimuksessa ja hyvinvointialueella käyttöön otettaviksi menetelmiksi ja mikäli hyvinvointialue päättää niitä toteuttaa jatkossa osana opiskeluhuoltopalvelujen työtä paikallisen harkinnan ja lasten ja nuorten tarpeiden mukaisesti.

Mikäli opiskeluhuollon kuraattori on virkasuhteinen sosiaalihuollon ammattihenkilö, voi kuraattori tehdä asiakkailleen myös sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvion, sekä tarvittaessa myöntää sosiaalipalveluja, jos hyvinvointialueella on niin sovittu. 1.5.2025 voimaan tulevan lainsäädännön toimeenpanon suunnittelun yhteydessä on hyvinvointialueella arvioitava paikallisesti, miten menetelmällisen psykososiaalisen tuen palveluprosessit organisoidaan kuraattoripalveluissa ja laajemmin sosiaalihuollossa. Jos hyvinvointialue päättää toteuttaa takuuta sosiaalihuollon osalta opiskeluhuollon kuraattorien toteuttamana, voi virkasuhteinen sosiaalihuollon ammattihenkilön kelpoisuuden omaava kuraattori arvioida takuun piiriin kuuluvan intervention, eli menetelmällisen psykososiaalisen tuen tarpeen. Jos kuraattorilla on menetelmän käyttöön liittyvä koulutus, hän voi myös toteuttaa intervention.

Jos opiskeluhuollon kuraattori ei ole sosiaalihuollon ammattihenkilö, hänen ei ole mahdollista toteuttaa palvelutarpeen arviota sosiaalihuoltolain edellyttämällä tavalla. Mikäli hän arvioi, että lapsen tai nuoren tilanteessa on tarpeen arvioida myös muiden kuin kuraattoripalvelun tarvetta, tulee hänen tehdä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta, lastensuojeluilmoitus tai ohjata oppilas tai opiskelija tarkoituksenmukaisiin palveluihin. Ohjaus on suositeltavaa tehdä ”saattaen vaihtaen”, jolloin varmistetaan oleellisten tietojen siirtyminen. Kuraattorin on tarvittaessa hyvä olla mukana palvelutarpeen arvioinnissa ja asiakassuunnitelman laatimisessa. Jos kyseessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi tai nuori, arvioinnin tekijältä edellytetään sosiaalityöntekijän kelpoisuutta.

Lyhytinterventioita voivat antaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka ovat saaneet kyseisen menetelmän käyttöön liittyvän koulutuksen. Myös opiskeluhuollon kuraattorit, jotka eivät ole sosiaalihuollon ammattihenkilöitä tai virkasuhteessa, mutta ovat saaneet takuun piiriin kuuluvan määrämuotoisen lyhytintervention käyttöön liittyvän koulutuksen, voivat antaa lyhytinterventioita.

Lainsäädännön tarkoituksena ei ole nostaa takuun piiriin kuuluvia interventioita lasten, nuorten tai perheiden ensisijaiseksi mielenterveystyön muodoksi, vaan sen tarkoituksena on säätää tiettyjen perusterveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvien hoitomenetelmien ja sosiaalihuollon palveluiden osalta niiden aloittamiseen liittyvästä enimmäisajasta, eli takuusta.

Takuun piiriin kuuluvia interventioita ei tule käyttää, mikäli jokin muu hoito- tai tukimuoto vastaa paremmin lapsen, nuoren tai perheen tarpeisiin. Kaikkiin lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmiin ei myöskään ole käytössä vaikuttavuusnäyttöön perustuvia määrämuotoisia lyhytinterventioita. Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisesti toteutetuissa palveluissa sovelletaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) säännöksiä tuen tarpeita vastaavien sosiaalihuollon palvelujen antamisesta ja terveydenhuoltolain (1326/2010) säännöksiä lääketieteellisen tarpeen mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon antamisesta. Hyvinvointialueella voi esimerkiksi olla integroitu päihdepalveluyksikkö, josta asiakas saa sekä hoitoa että sosiaalihuoltolain mukaisia päihdetyön palveluja. Osalla hyvinvointialueista toimii myös perheneuvoloita, joissa annetaan sosiaalihuoltolain nojalla järjestetyn kasvatus- ja perheneuvonta palvelun ohella myös perusterveydenhuollon palveluita. Myös yhteisessä yksikössä sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa olevat tehtävät on pystyttävä erottamaan toisistaan, jotta voidaan määritellä, mitä lainsäädäntöä noudatetaan.

Takuun piiriin kuuluva lyhytpsykoterapia tai määrämuotoinen lyhytinterventio on aloitettava 28 vuorokauden kuluessa siitä, kun tarve tälle hoitomuodolle on todettu, jolleivat lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä. Perusterveydenhuollossa 28 vuorokauden enimmäisajan ylittämiseen liittyviä perusteita voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa on perusteltua toteuttaa ensin muita toimia. Lääketieteellisillä, hoidollisilla tai muilla vastaavilla seikoilla voidaan tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että vanhemman ohjaus on perusteltua toteuttaa ryhmämuotoisena tai nuoren nähtäisiin hyötyvän ryhmämuotoisesta hoidosta sen tarjoamien sosiaalisten kontaktien vuoksi. Ryhmämenetelmät tulisi kuitenkin aloittaa hyvän hoidon periaatteiden mukaisesti ja hoidon jatkuvuus huomioiden. Muu syy enimmäisajan ylittämiselle voi olla esimerkiksi hoidon aikataulun suunnittelu potilaan toivomusten mukaisesti, yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Sosiaalihuollossa erityinen peruste enimmäisaikaa pidemmälle toimeenpanoajalle voi olla esimerkiksi se, että asiakas tarvitsee palvelua vasta tietyn ajanjakson jälkeen tai hän haluaa mieluummin jonottaa tiettyä palvelua ja olla ottamatta vastaan sitä korvaavaa aiemmin saatavissa olevaa palvelua. Erityinen peruste voi olla myös se, että on perusteltua antaa lapselle, nuorelle tai perheelle ennen mielenterveystyön palvelun antamista muita 14 §:n sosiaalipalveluita, kuten esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua tai perhetyötä. Asiakkaan tilanteeseen liittyvillä erityisillä seikoilla voidaan tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että vanhemman ohjaus on hänen tuen tarpeisiinsa liittyvistä syistä perusteltua toteuttaa ryhmämuotoisena. Säännöksen muotoilu jättää harkinnanvaraa erilaisten tapausten varalle ja turvaa samalla lasten, nuorten ja perheiden etua. Lähtökohtana on aina asiakkaan tarve. Pidemmän käsittelyajan tai toimeenpanon viivästymisen syynä ei voi olla resurssien riittämättömyys. Jos palvelua ei ole mahdollista saada säädetyssä ajassa, on asiakkaalle annettava kielteinen päätös, johon on mahdollisuus hakea muutosta.

Lainsäädännön toimeenpanossa noudatetaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleistä sääntelyä moniammatillisesta yhteistyöstä ja palveluiden yhteensovittamisesta. Hyvinvointialueella on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava yhteen sovitettuja palveluja laaja-alaisesti tarvitsevien

asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta ja palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen muiden palvelujen kanssa sekä asiakasta koskevan tiedon hyödyntämisestä eri tuottajien välillä. (JL 10 §).

Takuu ei koske sellaisia perusterveydenhuollon digituettuja hoitomuotoja, joiden katsotaan olevan luonteeltaan nopeasti asiakkaan saatavilla (osa lääkärin lähetteellä) ilman erillistä odotusaikaa, kuten esimerkiksi nettiterapiaa.

Hyvinvointialueesta annetun lain 7 ja 9 §:n mukaisesti hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta sekä järjestettävien palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta. Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Järjestämislain 12 §:n mukaisesti hyvinvointialue voi tuottaa asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja hankkimalla niitä yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos se on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Lainsäädännön piiriin kuuluvalla lyhytpsykoterapialla tarkoitetaan perusterveydenhuollossa annettavaa psykoterapiaa, joka kestää enintään noin 20–25 tapaamiskertaa. Lyhytpsykoterapiaa antaa psykoterapeutti, joka on saanut psykoterapiakoulutuksen. Julkisessa palvelujärjestelmässä lyhytpsykoterapiaan ohjaudutaan lääkärin arvion perusteella. Perusterveydenhuollon hoitovastuulla oleville potilaille tarjotaan lyhytpsykoterapiaa usein erikoissairaanhoidon järjestämänä. Käsitteellisesti lyhytpsykoterapia on erotettava muista psykososiaalisista keskusteluhoidoista. Psykoterapeutti on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattinimike. Lyhytterapia ei ole virallinen eikä vakiintunut termi, vaan sillä viitataan esimerkiksi psykoterapiasta lyhennettyyn interventioon.

Terveydenhuollon toimintaa ohjaavassa lainsäädännössä ei ole estettä sille, että hoidon toteuttamiseen osallistuu myös sosiaalihuollon ammattihenkilöitä osana moniammatillista hoitomallia. Kun sosiaalihuollon ammattihenkilö osallistuu terveydenhuollon toimintayksikössä asiakkaiden hoitoon, esimerkiksi antamalla psykososiaalista hoitoa, työnantajan on varmistettava, että henkilöllä on riittävä koulutus ja osaaminen kyseisen hoidon toteuttamiseen.

Sosiaalihuollossa takuun piiriin kuuluvat interventiot ovat 1.5.2025 lähtien osa mielenterveystyön palveluita (SHL 25 a §). Kyseessä on siis uusi palvelu sosiaalihuollossa, mikä voi tarkoittaa uudenlaisia toimintamalleja niille työntekijöille, jotka ovat jo aiemmin käyttäneet mainittuja interventioita osana omaa palvelutehtäväänsä. Hyvinvointialueet päättävät takuun piiriin kuuluvan menetelmän käyttöönotosta sosiaalihuollossa yhteistyöalueen tasolla sovitut linjaukset huomioiden. Hyvinvointialueen päätäntävaltaan kuuluu myös se, missä toimintayksiköissä uusi palvelu sosiaalihuollossa otetaan käyttöön.

Kun hyvinvointialue on päättänyt ottaa tietyn takuun piiriin kuuluvan määrämuotoisen lyhytintervention käyttöön sosiaalihuollossa, on kyseessä aina sosiaalihuoltolain 25 a §:ssä säädetty mielenterveystyön palvelu ja sen toteutuksessa tulee soveltaa sosiaalihuoltolain sääntelyä. Sosiaalihuollon asiakkaalla on sosiaalihuoltolain 45 §:n mukaisesti oikeus saada päätös sosiaalipalvelun järjestämisestä. Tämä koskee mielenterveystyön palveluna järjestettävää menetelmällistä psykososiaalista tukea myös niissä tilanteissa, joissa intervention toteuttaa opiskeluhuollon kuraattori.

Kansallisia kriteerejä takuun piiriin ohjautumiselle ei ole, sillä arvio lapsen tai nuoren tarvitsemista palveluista ja hoidosta tulee aina tehdä yksilöllisesti. Takuun piiriin kuuluvien interventioiden tarpeen arvioimista ei tule nähdä erillisenä prosessina, vaan kokonaisvaltaisena lapsen, nuoren ja perheen tilanteen kartoittamisena sekä erilaisten tuki- ja hoitomuotojen sopivuuden yksilöllisenä pohdintana.

Vaikka osaa takuun piiriin kuuluvista määrämuotoisista lyhytinterventioista voidaan käyttää sekä sosiaali- että terveydenhuollossa, on näiden interventioiden tarpeen arvioinnissa sovellettava sosiaalihuoltolain säännöksiä tuen tarpeita vastaavien sosiaalihuollon palvelujen antamisesta ja terveydenhuoltolain säännöksiä lääketieteellisen tarpeen mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon antamisesta. Sosiaalihuollossa ei näin ollen voida arvioida henkilön terveyden- ja sairaanhoidon tarvetta, eikä terveydenhuollossa tehdä palvelutarpeen arviota sosiaalipalveluiden tarpeesta takuun piiriin kuuluvien interventioiden osalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on tärkeää sujuvien hoito- ja palvelupolkujen varmistamiseksi. Hyvinvointialueella on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta.

Terveydenhuoltolain 51 a §:n mukaisesti ensimmäisessä hoitotapahtumassa hoidon, kuntoutuksen tai terveyttä ja hyvinvointia edistävän palvelun antajan tulee olla laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämän jälkeen hoitoon voi osallistua nimikesuojattu ammattihenkilö.

Työnantajan velvollisuutena on varmistaa, että takuuta toteuttavalla henkilöstöllä on riittävä koulutus ja osaaminen työtehtäviensä toteuttamiseen. Hyvinvointialueiden vastuulla on tarvittavien lisäkoulutusten järjestäminen omalle henkilöstölleen.

Terveydenhuollossa psykososiaalisten menetelmien alueellisen kokonaisuuden suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta säädetään keskittämisasetuksessa (582/2017). Siihen sisältyy psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arviointi ja niiden osaamisen ylläpito, jota yliopistollisia sairaaloita ylläpitävät hyvinvointialueet koordinoivat alueellisesti.

Erikoissairaanhoidon työnjakoa määrittävän keskittämisasetuksen (582/2017) mukaan yliopistosairaalat huolehtivat alueellisesti, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käytössä on väestön tarpeen mukaisesti vaikuttavaksi osoitettuja psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä sekä niihin liittyvää koulutusta ja työnohjausta. Säännöksellä tarkoitetaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja Etelä-Suomessa HUS-yhtymän velvollisuutta suunnitella ja koordinoida psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arvioinnin ja käyttöönoton kokonaisuutta sekä neuvotella siitä alueellisesti hyvinvointialueiden kanssa.

Yliopistosairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja Etelä-Suomessa HUS-yhtymän tehtävänä on psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arviointia ja niiden osaamisen ylläpitoa koskevan alueellisen kokonaisuuden suunnittelu ja yhteen sovittaminen myös lainsäädännön piiriin kuuluvien interventioiden osalta. Käytännössä kyse on toiminnasta, jossa arvioidaan yhteistyöalueen eri hyvinvointialueiden tarpeet ja suunnitellaan yhteistyöalueella käyttöön otettavat ja ylläpidettävät menetelmät, niiden koulutusjärjestelmä täydennyskoulutuksineen sekä menetelmäohjaus. Yliopistosairaaloiden tehtävä koostuu muun muassa teknisten ratkaisujen ylläpidosta sekä koulutukseen ja koordinointiin tarvittavasta henkilöstöstä, mukaan lukien kouluttajilta edellytettävä kouluttajatason osaaminen. Alueelliseen koordinointikokonaisuuteen vaikuttavat koulutuksen organisointitavat sekä hyvinvointialueiden sopima työnjako ja myös yhteistyöalueiden välinen yhteistyö.

Yliopistosairaalaa ylläpitävällä hyvinvointialueella on keskittämisasetuksen (582/2017) mukainen vastuu terveydenhuollon psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arvioinnin ja niiden osaamisen ylläpidon alueellisen kokonaisuuden suunnittelussa ja yhteen sovittamisessa. Asetuksen mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri huolehtii alueellisesti, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käytössä on vaikuttavaksi osoitettuja psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä väestön tarpeen mukaisesti sekä niihin liittyvää koulutusta ja työnohjausta. Se tarkoittaa käytännössä, että on sovittava menetelmistä, niiden koulutuksista ja siihen liittyvästä menetelmäohjauksesta sekä yliopistosairaalan ja hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta menetelmien ylläpidon ja palvelukokonaisuuksien koordinoimisessa sekä näiden rahoituksesta. Tarkoituksena on kokonaisuus, jossa menetelmiä pystytään pitämään yllä alueellisesti kattavasti ja monipuolisesti.

Yhteistyöalueiden on mahdollista tehdä keskinäistä ja kansallista työnjakoa tiettyjen menetelmien osaamisen ylläpidon suhteen mahdollisimman toimivien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi. Tämä tukee myös kansallista menetelmien käyttöönoton yhdenvertaisuutta. Yliopistosairaaloiden yhdessä valmistelema suositus on osa yhteistyöalueiden välistä yhteistyötä. Yhteistyöalueen tasolla ratkaistaan, millä tavalla yliopistollisten hyvinvointialueiden suositus huomioidaan.

Hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen sisällöstä ja valmistelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (309/2023) 1 §:n mukaisesti yhteistyösopimuksessa on otettava huomioon, mitä terveydenhuoltolaissa ja sen asetuksissa säädetään. Se tarkoittaa myös sen varmistamista, että keskittämisasetuksen (582/2017) mukainen psykososiaalisten menetelmien alueellisen kokonaisuuden suunnittelu ja yhteen sovittaminen toteutuvat. Tehtävä sisältää menetelmien arvioinnin ja niiden osaamisen ylläpidon. Asetuksen 2 a §:n mukaisesti sopimuksessa on sovittava ainakin alle 23-vuotiaiden osalta perusterveydenhuollossa (thl 53 §:n 1 momentti) ja sosiaalihuollossa (shl 25 §:n 2 momentti) käytettävien menetelmien käyttöönotosta ja käytöstä siten, että niistä muodostuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa yhteensovittava kokonaisuus.

Yhteistyöstä sopiminen varmistaa muun muassa, että yhteistyöalueella ylläpidetään koulutuksia ja niihin liittyviä menetelmäohjauksia sovittuihin psykososiaalisiin menetelmiin ja että työnjako menetelmien ylläpidon koordinoimisessa toteutuu.