Rajat ylittävä terveydenhuolto (potilasdirektiivi)
Rajat ylittävästä terveydenhuollosta on kyse silloin, kun henkilö saa terveydenhuollon palveluita muualla kuin asuinvaltiossaan.
Rajat ylittävää terveydenhuoltoa ovat myös ne tilanteet, joissa asuinvaltio laissa määritellyn syyn (esimerkiksi työnteko) perusteella ei ole vastuussa henkilölle asuinvaltiossa annetun terveydenhuollon palvelun kustannuksista. Näissä tilanteissa henkilö ei välttämättä itse liiku asuinvaltionsa rajojen ulkopuolelle.
EU-terveydenhoito.fi-verkkopalvelu tarjoaa viranomaistietoa terveyspalvelujen käyttämisestä Suomessa ja ulkomailla. Sivusto on tarkoitettu kaikille terveyspalveluja käyttäville, terveydenhuollon työntekijöille sekä viranomaisille ja muille toimijoille.
Rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevat säädökset
Rajat ylittävää terveydenhuoltoa säädellään pääosin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetuilla EU-asetuksilla (EU-asetus 883/2004 ja sen täytäntöönpanoa käsittelevä EU-asetus 987/2009) sekä kansainvälisillä sosiaaliturva- ja sairaanhoitosopimuksilla.
Näiden lisäksi EU:n potilasdirektiivi vahvistaa henkilön oikeuksia ja edellytyksiä saada hoitoa toisessa EU:n jäsenvaltiossa sekä korvauksia hoidosta aiheutuneista kustannuksista. Lähtökohtana on, että henkilö saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai ETA-valtiosta. Direktiivi tuli voimaan 24.4.2011.
Suomessa potilasdirektiivi on pantu toimeen lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Laki sisältää myös kansallisia menettelysäännöksiä ja kansallista toimintaa tarkentavia sääntöjä, jotka liittyvät EU:n koordinaatioasetuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima
Henkilöllä on oikeus saada korvausta sellaisesta hoidosta, joka kuuluu Suomessa terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Samaa palveluvalikoimaa sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin tilanteisiin.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvat lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset sekä taudinmääritys, hoito ja kuntoutus. Palveluvalikoima sisältää julkisen terveydenhuollon palvelut ja sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvaukset (ns. Kela-korvaukset).
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettu palveluvalikoimaneuvosto antaa tarkempia suosituksia palveluvalikoiman sisällöstä.
Hoitokustannusten korvaaminen henkilölle
Henkilöllä on oikeus hakea korvauksia hoitokustannuksista, jos hän on saanut hoitoa toisessa EU- tai ETA-valtiossa, Sveitsissä tai Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa (Iso-Britannia).
Kustannusten korvaamiseksi edellytetään, että
- henkilö on maksanut annetusta hoidosta aiheutuneet kustannukset,
- annettu terveydenhuollon palvelu kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan ja
- palvelu olisi tullut antaa vastaavassa tilanteessa Suomen julkisessa terveydenhuollossa.
Kansaneläkelaitoksen on korvaushakemuksen käsittelyn yhteydessä pyydettävä hyvinvointialueelta, Helsingin Kaupungilta tai HUS-yhtymältä arviota siitä, täyttyvätkö edellytykset korvauksen saamiselle.
Hyvinvointialueen, Helsingin Kaupungin tai HUS-yhtymän on vastattava kirjallisesti Kansaneläke-laitoksen lähettämään tietopyyntöön 21 vuorokauden kuluessa. Jos vastausta ei asian vaativuuden vuoksi pystytä toimittamaan laissa säädetyn määräajan puitteissa, Kansaneläkelaitos voi pyynnöstä pidentää vastausaikaa.
Korvausedellytyksiä koskevan lausunnon antaminen on hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä, jolla varmistetaan alueen asukkaan oikeuksien toteutuminen.
Eurooppalainen sairaanhoitokortti käyttöön äkillisissä sairastumisissa
Jos henkilö sairastuu äkillisesti tai tarvitsee muuten lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa oleskellessaan EU- tai ETA-valtiossa, Sveitsissä tai Isossa-Britanniassa, hänen tulisi ensisijaisesti käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Eurooppalainen sairaanhoitokortti tilataan Kelasta.
Korttia esittämällä henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa hoidon hoitoa antavan valtion asiakasmaksun hinnalla. Loput hoidosta aiheutuneista kustannuksista laskutetaan suoraan valtioiden välillä.
Jos henkilö on joutunut maksamaan hoitokustannukset itse, ne korvataan enintään Suomen julkisen terveydenhuollon kustannusten mukaisesti. Henkilölle maksettavasta korvauksesta vähennetään julkisen terveydenhuollon asiakasmaksu. Näistä kustannuksista vastaa valtio.
Henkilön lääke- ja matkakustannukset korvataan sairausvakuutuslain mukaisesti. Kustannuksista vastaa sairausvakuutusrahasto.
Korvaukset kiireettömään hoitoon hakeutumisessa
Jos henkilö hakeutuu kiireettömään hoitoon EU- tai ETA-valtioon, Sveitsiin tai Isoon-Britanniaan, hän on oikeutettu saamaan hoitokustannuksista korvauksia enintään Suomen julkisen terveydenhuollon kustannusten mukaisesti. Korvauksesta vähennetään julkisen terveydenhuollon asiakasmaksu.
Korvauksen saaminen kuitenkin edellyttää, että henkilölle on annettu lähete, jos häneltä vaadittaisiin lähete hänen asioidessaan julkisessa terveydenhuollossa Suomessa. Kustannusvastuu on henkilön hoidosta vastuussa olevalla hyvinvointialueella, Helsingin kaupungilla tai HUS-yhtymällä.
Henkilön lääke- ja matkakustannukset korvataan sairausvakuutuslain mukaisesti. Matkakustannukset korvataan, kuten lähimpään kotimaan julkisen terveydenhuollon hoitopaikkaan, jossa vastaavaa hoitoa on tarjolla.
Potilasdirektiivin mukainen ennakkolupa hoitoon hakeutumiseen
Joissakin potilasdirektiiviä soveltavissa valtioissa on käytössä potilasdirektiivin mukainen ennakkolupamenettely, jossa on haettava ennakkolupaa ulkomailla annetun hoidon korvaamiseksi.
Suomi ei ole käytännössä ottanut käyttöön tätä potilasdirektiivin mukaista ennakkolupaa ulkomaille hoitoon hakeutumisen yhteydessä, koska Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimassa ei ole katsottu tällä hetkellä olevan sellaisia terveydenhuollon toimenpiteitä, jotka täyttäisivät potilasdirektiivin mukaisen ennakkoluvan edellytykset.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että ulkomaille hoitoon hakeuduttaessa kustannusten korvaamiseksi potilasdirektiivin mukaisesti edellytetään, että
- henkilö on maksanut annetusta hoidosta aiheutuneet kustannukset
- annettu terveydenhuollon palvelu kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan
- palvelu olisi tullut antaa vastaavassa tilanteessa Suomen julkisessa terveydenhuollossa ja
- henkilölle on annettu lähete, jos häneltä vaadittaisiin lähete hänen asioidessaan julkisessa terveydenhuollossa Suomessa.
Koordinaatioasetuksen mukainen ennakkolupa hoitoon hakeutumiseen
Henkilö voi myös hakea EU-asetuksen 883/2004 (ns. koordinaarioasetuksen) ja kansainvälisen sopimuksen mukaista ennakkolupaa hoitoon hakeutumiseen.
EU-asetuksessa on säädetty ennakkoluvan myöntämisen kriteereistä tai mahdollisuudesta jättää ennakkolupa myöntämättä. Tämä ennakkolupa on luonteeltaan maksusitoumus ja sillä saa hoidon julkiseen järjestelmään kuuluvassa hoitopaikassa paikallisella asiakasmaksulla.
Ennakkolupaa haetaan Kansaneläkelaitoksesta. Julkinen terveydenhuolto arvioi, täyttyvätkö ennakkoluvan myöntämisen ehdot ja antaa Kansaneläkelaitokselle sitovan lausunnon asiasta. Kansaneläkelaitos ratkaisee ennakkolupahakemuksen julkisen terveydenhuollon antaman lausunnon perusteella.
EU-asetuksen 883/2004 ja kansainvälisen sopimuksen mukaista ennakkolupaa voi hakea myös jälkikäteen maksettuaan itse hoidon kustannukset.
Vapaaehtoinen ennakkoilmoitusmenettely
Henkilö voi pyytää Kansaneläkelaitosta jo etukäteen selvittämään, onko hänellä oikeus korvaukseen ja mikä on korvauksen enimmäismäärä. Tätä kutsutaan ennakkoilmoitukseksi.
Ennakkoilmoituksen hakemuksen liitteeksi tarvitaan
- ulkomailla toimivan terveydenhuollon palveluntuottajan laatima selvitys annettavasta palvelusta
- kopio henkilölle annetusta lähetteestä, jos häneltä vaadittaisiin lähete hänen asioidessaan julkisessa terveydenhuollossa Suomessa.
Kansaneläkelaitoksen on pyydettävä hyvinvointialueelta, Helsingin Kaupungilta tai HUS-yhtymältä arviota siitä, täyttyvätkö edellytykset korvauksen saamiselle.
Korvaus maksetaan henkilölle ennakkoilmoituksessa arvioidun suuruisena, jos toisessa valtiossa annettu terveydenhuollon palvelu vastaa ennakkoilmoituksessa huomioituja palveluita. Korvaus ei voi ylittää henkilön terveydenhuollon palvelusta tosiasiallisesti maksamia kustannuksia.
Suomeen tulevat potilaat
Myös muista EU- ja ETA-valtioista, Sveitsistä ja Isosta-Britanniasta tulevilla henkilöillä on oikeus saada terveyspalveluja Suomesta. Sekä EU:n koordinaatioasetukset että potilasdirektiivi velvoittavat kohtelemaan näitä henkilöitä kuten kunnan asukkaita.
Ulkomailta Suomeen tulevan henkilön on päästävä julkiseen terveydenhuoltoon samassa ajassa ja samoin edellytyksin kuin kunnan asukkaiden.
Lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa tarvitsevilla henkilöillä ja henkilöillä, joille on myönnetty EU-asetuksen 883/2004 tai kansainvälisen sopimuksen mukainen ennakkolupa, on oikeus saada hoitoa julkisen terveyspalvelun asiakasmaksulla.
EU- ja ETA-valtioista tulevat henkilöt voivat hakeutua kiireettömään hoitoon Suomeen myös ilman ennakkolupaa. Tällöin he maksavat itse hoidon todelliset kustannukset ja hakevat niihin jälkikäteen korvausta kotimaastaan.
Kansallinen yhteyspiste Kansaneläkelaitoksessa
Potilasdirektiivi velvoittaa perustamaan yhden tai useamman kansallisen yhteyspisteen, jonka tehtävänä on tarjota potilaille tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.
Suomessa yhteyspiste toimii Kansaneläkelaitoksessa, ja sen toimintamenoista vastaa valtio.
Lääkemääräysten vastavuoroinen tunnustaminen
Potilasdirektiivi velvoittaa hyväksymään toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä kirjoitetut lääkemääräykset, jos lääkemääräyksessä tarkoitetulla lääkkeellä on myyntilupa siinä jäsenmaassa, jossa se aiotaan hankkia.
- Lääkkeiden ostaminen ulkomailta (EU-terveydenhoito.fi)
Lisätietoja
Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste, Kansaneläkelaitos, [email protected]