Potilasdirektiivi (Rajat ylittävä terveydenhuolto)
Potilasdirektiivi vahvistaa potilaan oikeuksia ja edellytyksiä saada hoitoa toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Direktiivi tuli voimaan 24.4.2011, ja jäsenmaiden oli siirrettävä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 25.10.2013 mennessä.
Direktiivin lähtökohtana on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai ETA-valtiosta ja Sveitsistä. Potilaalla on oikeus korvaukseen toisessa valtiossa saamastaan hoidosta samojen perusteiden mukaisesti kuin jos hoito olisi annettu potilaan kotimaassa.
Päävastuu terveyspalvelujen järjestämisestä säilyy edelleen potilaan kotimaalla. Jos henkilö kuitenkin matkustaa toiseen jäsenvaltioon hoitoon, hänen sairaanhoitokustannuksistaan vastuussa olevan valtion tulisi korvata hoitokustannukset potilaalle vähintään sen suuruisina kuin ne olisivat olleet kyseisessä valtiossa. Korvauksen saanti edellyttää, että hoito ylipäätään kuuluu kustannuksista vastuussa olevan valtion lakisääteisen terveydenhuollon piiriin.
Suomessa potilasdirektiivi on pantu toimeen uudella lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta.
Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima
Potilaalla on oikeus saada korvausta vain sellaisesta hoidosta, joka kuuluu Suomessa terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Samaa palveluvalikoimaa sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin tilanteisiin.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvat lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset sekä taudinmääritys, hoito ja kuntoutus. Palveluvalikoima sisältää julkisen terveydenhuollon palvelut ja sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvaukset (ns. Kela-korvaukset).
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettu palveluvalikoimaneuvosto antaa tarkempia suosituksia palveluvalikoiman sisällöstä.
Hoitokustannusten korvaaminen potilaalle
Potilaalla on oikeus saada toisessa jäsenvaltiossa annetusta hoidosta samansuuruinen korvaus kuin vastaavasta hoidosta olisi kotimaassa maksettu. Potilaalle korvataan kuitenkin vain sellainen hoito, joka on potilaan kotimaassakin korvattavaa.
Suomessa hoitokustannuksia korvataan seuraavasti:
Jos potilas ulkomailla ollessaan sairastuu äkillisesti tai tarvitsee muuten lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa, hänen tulisi käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, jonka voi tilata Kelasta. Jos potilas kuitenkin maksaa itse hoitokustannukset, ne korvataan enintään Suomen julkisen terveydenhuollon kustannusten mukaisesti. Potilaalle maksettavasta korvauksesta vähennetään julkisen terveydenhuollon asiakasmaksu. Näistä kustannuksista vastaa valtio.
Jos potilas hakeutuu kiireettömään hoitoon EU- tai ETA-valtioon tai Sveitsiin, hän on oikeutettu saamaan hoitokustannuksista sairaanhoitokorvauksia (Kela-korvaus). Kustannuksista vastaa sairausvakuutusrahasto. Sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen voi saada lääkärin ja hammaslääkärin palkkioista sekä lääkärin ja hammaslääkärin määräämistä tutkimuksista tai hoidosta sekä lääkkeistä. Kustannuksista voi saada enintään samansuuruisen korvauksen, kuin mikä olisi maksettu, jos vastaavaa hoitoa olisi annettu Suomessa yksityisessä terveydenhuollossa. Potilaan matkakustannukset korvataan kuten lähimpään kotimaan julkisen terveydenhuollon hoitopaikkaan, jossa vastaavaa hoitoa on tarjolla.
Potilas voi hakea EU-asetuksen 883/2004 mukaista ennakkolupaa hoitoon hakeutumiseen. EU-asetuksessa on säädetty ennakkoluvan myöntämisen kriteereistä tai mahdollisuudesta jättää ennakkolupa myöntämättä. Ennakkolupa on luonteeltaan maksusitoumus ja sillä saa hoidon julkiseen järjestelmään kuuluvassa hoitopaikassa paikallisella asiakasmaksulla. Matkakustannuksia korvataan jälkikäteen Kelasta. Ennakkolupaa haetaan Kelasta. Julkinen terveydenhuolto arvioi, täyttyvätkö ennakkoluvan myöntämisen ehdot ja antaa Kelalle sitovan lausunnon asiasta. Kela ratkaisee ennakkolupahakemuksen julkisen terveydenhuollon antaman lausunnon perusteella. Ennakkolupaa voi hakea myös jälkikäteen maksettuaan itse hoidon kustannukset.
Suomeen tulevat potilaat
Myös muista EU-maista tulevilla potilailla on oikeus hakea terveyspalveluja Suomesta. Direktiivi velvoittaa kohtelemaan näitä henkilöitä kuten kunnan asukkaita. Ulkomailta Suomeen tulevan potilaan on päästävä julkiseen terveydenhuoltoon samassa ajassa ja samoin edellytyksin kuin kunnan asukkaiden. Potilas maksaa itse hoidon todelliset kustannukset ja hakee niihin jälkikäteen korvausta kotimaastaan.
Kansallinen yhteyspiste
Potilasdirektiivi velvoittaa perustamaan yhden tai useamman kansallisen yhteyspisteen, jonka tehtävänä on tarjota potilaille tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.
Suomessa yhteyspiste toimii Kelassa, ja sen toimintamenoista vastaa valtio.
Lääkemääräysten vastavuoroinen tunnustaminen
Potilasdirektiivi velvoittaa hyväksymään toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä kirjoitetut lääkemääräykset, jos lääkemääräyksessä tarkoitetulla lääkkeellä on myyntilupa siinä jäsenmaassa, jossa se aiotaan hankkia.
- Lääkkeiden ostaminen ulkomailta (EU-terveydenhoito.fi)
Direktiivin soveltaminen
Direktiiviä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen terveydenhuoltoon riippumatta siitä, miten se on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu, tai onko se julkista tai yksityistä. Tämä koskee paitsi potilaan hankkimaa hoitoa ja sen korvaamista, myös terveydenhuoltojärjestelmille asetettuja vaatimuksia sekä jäsenvaltioiden yhteistyötä. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin pitkäaikaishoito, kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset, työterveyshuolto, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä pääosa elinsiirtotoiminnasta.
Lisätietoja
Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste, Kela, [email protected]
Muutoksia lakiin rajat ylittävästä terveydenhuollosta
Hallitus esittää muutoksia rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin. Keskeisin muutos liittyy potilasdirektiivin mukaisen korvausmallin uusimiseen.
Tälle sivulle on koottu kysymyksiä ja vastauksia muutoksesta.
Kysymyksiä ja vastauksia
-
Kustannusten korvaamisesta on kaksi rinnakkaista kansainvälistä sääntelyä.
- Potilasdirektiivi sääntelee hoitoon hakeutumista ilman ennakkolupaa.
- EU:n sosiaaliturvajärjestelmien koordinaatioasetus (883/2004) ja EU-UK välinen kumppanuussopimus sääntelevät äkillistä sairastumista ja hoitoon hakeutumista ennakkoluvalla.
Suomessa potilasdirektiivi on pantu toimeen lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Laki sisältää myös kansallisia menettelysäännöksiä ja kansallista toimintaa tarkentavia sääntöjä, jotka liittyvät koordinaatioasetukseen.
-
Kustannukset korvataan sen mukaan, onko henkilö hakeutunut kiireettömään hoitoon vai onko hän sairastanut äkillisesti tai hakeutunut hoitoon ennakkoluvalla.
Kun henkilö on saanut hoitoa äkilliseen sairastumiseen tai ennakkoluvan nojalla toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä, hänellä on oikeus saada korvauksia kustannuksiin kuten, jos hän olisi käyttänyt kotikuntansa julkisen terveydenhuollon palveluja. Jos palvelujen tuottaminen hoitoa antavassa valtiossa on kalliimpaa kuin vastaavan hoidon järjestäminen henkilön omassa kotikunnassa, henkilö on velvollinen itse kustantamaan kunnan kustannustasoa ylimenevän osuuden kustannuksista. Siten korvauksena maksetaan se määrä, jonka hoito olisi vastaavassa tilanteessa maksanut henkilön kotikunnalle. Korvauksen määrästä vähennetään asiakasmaksu, jonka henkilö olisi julkisessa terveydenhuollossa maksanut.
Kun henkilö on hakeutunut hoitoon ilman ennakkolupaa toiseen EU- tai ETA-valtioon tai Sveitsiin, hänellä on oikeus saada korvauksia kustannuksiin kuten, jos hän olisi käyttänyt muita kuin kunnan järjestämisvastuulle kuuluvia terveyspalveluja Suomessa. Korvauksena maksetaan tällöin sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoitokorvauksia.
-
Korvausmallia muutettaisiin tilanteissa, joissa henkilö hakeutuu hoitoon ilman ennakkolupaa toiseen EU- ja ETA-valtioon, Sveitsiin, Iso-Britanniaan tai Pohjois-Irlantiin.
Kustannukset korvattaisiin enintään siihen määrään saakka, joka vastaisi henkilön hyvinvointialueella, Helsingin kaupungissa tai HUS-yhtymässä samasta tai vastaavasta hoidosta aiheutuneita kustannuksia. Korvaus ei voisi kuitenkaan ylittää henkilön terveyspalvelusta tosiasiallisesti maksamaa kustannusta. Henkilön maksettavaksi jäisi aina samasta tai vastaavasta hoidosta potilaalta Suomessa perittävä asiakasmaksu.
Matkakustannukset ja lääkkeet korvattaisiin jatkossakin sairausvakuutuslain nojalla.
-
Kustannusten korvaamisella olisi seuraavat edellytykset:
- Hoito kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan
- Hoito arvoitu olevan henkilölle lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeellinen.
- Henkilölle on annettu lähete, jos terveydenhuoltolaki edellyttää lähetettä hänen asioidessaan Suomessa (esim. erikoissairaanhoito)
Lähtökohtaisesti kustannukset korvattaisiin vain sellaisesta hoidosta, jota henkilölle olisi esimerkiksi käypä hoito -suositusten mukaisesti jo järjestettävä Suomessa.
-
Komissio on katsonut, että Suomessa käyttöönotettu potilasdirektiivin sääntöihin pohjautuva korvausmalli on potilasdirektiivin vastainen. Komissio on kehottanut Suomea ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kustannukset korvattaisiin siten, että potilaan maksettavaksi jäisi sama summa, jonka hän olisi maksanut kyseisestä hoidosta Suomen kunnallisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvassa terveydenhuollossa. Virallisesti käynnistynyt rikkomuskanne on edelleen auki.
Valmisteilla on hallituksen esitys koskien yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvausten säästöjä. Esityksen myötä osa sairausvakuutuslain mukaisista korvauslajeista poistuisi kokonaan ja korvauksiin jäljelle jääviä varoja kohdennettaisiin uudelleen. Nykyinen potilasdirektiivin mukainen korvausmalli ei käytännössä olisi enää mahdollinen, jos suuri osa toimenpiteistä poistuisi sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen piiristä.
-
Potilasdirektiivin tarkoittamissa hoitoon hakeutumisen tilanteissa lähtökohtana olisi jatkossakin asiakkaan ensisijainen oma vastuu palvelun tuottajalle maksettavista korvauksista. Henkilölle aiheutuneet kustannukset korvattaisiin pääsääntöisesti edelleen jälkikäteisesti. Korvaus haetaan jatkossakin Kansaneläkelaitokselta.
Koordinaatioasetuksen säännösten perusteella henkilö lähtökohtaisesti maksaa saamastaan hoidosta vain hoidonantajavaltion asiakasmaksun. Hoidonantajavaltio laskuttaa asiakasmaksunsa ylimenevän osuuden suoraan Suomelta valtioiden välisen laskutuksen kautta.
Kansaneläkelaitos maksaisi henkilöille ja toisille EU- ja ETA-valtioille ja Sveitsille kaikki rajat ylittävästä terveydenhuollon tilanteista aiheutuvat kustannukset valtion puolesta. Jos henkilö on saanut hoitoa ennakkoluvalla, Kansaneläkelaitos, kuten voimassa olevan lainsäädännön nojalla, edelleen laskuttaa aiheutuneet kustannukset Helsingin kaupungilta tai HUS-yhtymältä tai siltä hyvinvointialueelta, joka on vastuussa henkilön terveydenhuollon järjestämisestä.
-
Lähtökohtaisesti ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia korvaussääntöihin, jotka koskevat koordinaatioasetukseen liittyviä tilanteita eli äkillistä sairastumista tai hakeutumista hoitoon ennakkoluvalla.
Esityksessä kuitenkin yleisesti ehdotetaan muita muutoksia, jotka ovat tarpeen tai jotka yksinkertaistavat ja tarkentavat toimeenpanoon soveltuvia hallinnollisia menettelysäännöksiä. Nämä kohdistuvat myös koordinaatioasetukseen liittyviin sääntöihin.
-
YTHS:lle luotaisiin oikeus hakea valtiolta korvauksia opiskelijalle annetun terveydenhuollon palvelun kustannuksista, jos aiheutuneet kustannukset kuuluvat toisen valtion sairaanhoidon kustannusvastuulle kansainvälisen lain tai sopimuksen nojalla. Muutoksella mahdollistetaan, että Kansaneläkelaitos saa tietoonsa ne kustannukset, joita voidaan laskuttaa edelleen toiselta valtiolta.
Muutostarve perustuu siihen, että YTHS:n tuottamat opiskeluterveydenhuollon palvelut on muuttuneen tulkinnan mukaan myös katsottu kuuluvan sairausetuutena koordinaatioasetuksen piiriin. Perinteisesti opiskeluterveydenhuolto on katsottu olevan opiskeluhuoltona koordinaatioasetuksen ulkopuolella.
Ehdotetut menettely- ja prosessisäännöt vastaisivat voimassa olevan lain julkisen terveydenhuollon ylläpitäjille maksettavaa valtion korvausta.
Lisätietoja
Marika Lahtivirta, lakimies
sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut -osasto / APO, Palvelujärjestelmäyksikkö / PAL Puhelin:0295163605 [email protected]