Potilasdirektiivi (Rajat ylittävä terveydenhuolto)
Potilasdirektiivi vahvistaa potilaan oikeuksia ja edellytyksiä saada hoitoa toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Direktiivi tuli voimaan 24.4.2011, ja jäsenmaiden oli siirrettävä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 25.10.2013 mennessä.
Direktiivin lähtökohtana on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai ETA-valtiosta ja Sveitsistä. Potilaalla on oikeus korvaukseen toisessa valtiossa saamastaan hoidosta samojen perusteiden mukaisesti kuin jos hoito olisi annettu potilaan kotimaassa.
Päävastuu terveyspalvelujen järjestämisestä säilyy edelleen potilaan kotimaalla. Jos henkilö kuitenkin matkustaa toiseen jäsenvaltioon hoitoon, hänen sairaanhoitokustannuksistaan vastuussa olevan valtion tulisi korvata hoitokustannukset potilaalle vähintään sen suuruisina kuin ne olisivat olleet kyseisessä valtiossa. Korvauksen saanti edellyttää, että hoito ylipäätään kuuluu kustannuksista vastuussa olevan valtion lakisääteisen terveydenhuollon piiriin.
Suomessa potilasdirektiivi on pantu toimeen uudella lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta.
Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima
Potilaalla on oikeus saada korvausta vain sellaisesta hoidosta, joka kuuluu Suomessa terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Samaa palveluvalikoimaa sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin tilanteisiin.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvat lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset sekä taudinmääritys, hoito ja kuntoutus. Palveluvalikoima sisältää julkisen terveydenhuollon palvelut ja sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvaukset (ns. Kela-korvaukset).
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettu palveluvalikoimaneuvosto antaa tarkempia suosituksia palveluvalikoiman sisällöstä.
Hoitokustannusten korvaaminen potilaalle
Potilaalla on oikeus saada toisessa jäsenvaltiossa annetusta hoidosta samansuuruinen korvaus kuin vastaavasta hoidosta olisi kotimaassa maksettu. Potilaalle korvataan kuitenkin vain sellainen hoito, joka on potilaan kotimaassakin korvattavaa.
Suomessa hoitokustannuksia korvataan seuraavasti:
Jos potilas ulkomailla ollessaan sairastuu äkillisesti tai tarvitsee muuten lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa, hänen tulisi käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, jonka voi tilata Kelasta. Jos potilas kuitenkin maksaa itse hoitokustannukset, ne korvataan enintään Suomen julkisen terveydenhuollon kustannusten mukaisesti. Potilaalle maksettavasta korvauksesta vähennetään julkisen terveydenhuollon asiakasmaksu. Näistä kustannuksista vastaa valtio.
Jos potilas hakeutuu kiireettömään hoitoon EU- tai ETA-valtioon tai Sveitsiin, hän on oikeutettu saamaan hoitokustannuksista sairaanhoitokorvauksia (Kela-korvaus). Kustannuksista vastaa sairausvakuutusrahasto. Sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen voi saada lääkärin ja hammaslääkärin palkkioista sekä lääkärin ja hammaslääkärin määräämistä tutkimuksista tai hoidosta sekä lääkkeistä. Kustannuksista voi saada enintään samansuuruisen korvauksen, kuin mikä olisi maksettu, jos vastaavaa hoitoa olisi annettu Suomessa yksityisessä terveydenhuollossa. Potilaan matkakustannukset korvataan kuten lähimpään kotimaan julkisen terveydenhuollon hoitopaikkaan, jossa vastaavaa hoitoa on tarjolla.
Potilas voi hakea EU-asetuksen 883/2004 mukaista ennakkolupaa hoitoon hakeutumiseen. EU-asetuksessa on säädetty ennakkoluvan myöntämisen kriteereistä tai mahdollisuudesta jättää ennakkolupa myöntämättä. Ennakkolupa on luonteeltaan maksusitoumus ja sillä saa hoidon julkiseen järjestelmään kuuluvassa hoitopaikassa paikallisella asiakasmaksulla. Matkakustannuksia korvataan jälkikäteen Kelasta. Ennakkolupaa haetaan Kelasta. Julkinen terveydenhuolto arvioi, täyttyvätkö ennakkoluvan myöntämisen ehdot ja antaa Kelalle sitovan lausunnon asiasta. Kela ratkaisee ennakkolupahakemuksen julkisen terveydenhuollon antaman lausunnon perusteella. Ennakkolupaa voi hakea myös jälkikäteen maksettuaan itse hoidon kustannukset.
Suomeen tulevat potilaat
Myös muista EU-maista tulevilla potilailla on oikeus hakea terveyspalveluja Suomesta. Direktiivi velvoittaa kohtelemaan näitä henkilöitä kuten kunnan asukkaita. Ulkomailta Suomeen tulevan potilaan on päästävä kunnalliseen terveydenhuoltoon samassa ajassa ja samoin edellytyksin kuin kunnan asukkaiden. Potilas maksaa itse hoidon todelliset kustannukset ja hakee niihin jälkikäteen korvausta kotimaastaan.
Kansallinen yhteyspiste
Potilasdirektiivi velvoittaa perustamaan yhden tai useamman kansallisen yhteyspisteen, jonka tehtävänä on tarjota potilaille tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.
Suomessa yhteyspiste toimii Kelassa, ja sen toimintamenoista vastaa valtio.
Lääkemääräysten vastavuoroinen tunnustaminen
Potilasdirektiivi velvoittaa hyväksymään toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä kirjoitetut lääkemääräykset, jos lääkemääräyksessä tarkoitetulla lääkkeellä on myyntilupa siinä jäsenmaassa, jossa se aiotaan hankkia.
- Lääkkeiden ostaminen ulkomailta (EU-terveydenhoito.fi)
Direktiivin soveltaminen
Direktiiviä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen terveydenhuoltoon riippumatta siitä, miten se on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu, tai onko se julkista tai yksityistä. Tämä koskee paitsi potilaan hankkimaa hoitoa ja sen korvaamista, myös terveydenhuoltojärjestelmille asetettuja vaatimuksia sekä jäsenvaltioiden yhteistyötä. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin pitkäaikaishoito, kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset, työterveyshuolto, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä pääosa elinsiirtotoiminnasta. Direktiivin myötä hoitoon hakeutuminen Suomesta toiseen jäsenvaltioon saattaa kasvaa jonkin verran.
Lisätietoja
Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste, Kela, [email protected]
Muutoksia lakiin rajat ylittävästä terveydenhuollosta
Hallitus esittää muutoksia rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin. Keskeisin muutos liittyy potilasdirektiivin mukaisen korvausmallin uusimiseen.
Tälle sivulle on koottu kysymyksiä ja vastauksia muutoksesta.