WHO:n pandemiasopimus ja kansainvälinen terveyssäännöstö

Maailman terveysjärjestö WHO:lla on jäsenmaiden sille antaman mandaatin perusteella keskeinen koordinoiva rooli pandemioiden ja muiden laaja-alaisten terveyshätätilanteiden torjunnassa. WHO voi avustaa jäsenmaitaan niiden pyynnöstä terveyshätätilanteissa. Lisäksi jäsenmaat voivat laatia WHO:n puitteissa kansainvälisiä sopimuksia. Tällainen sopimus on mm. WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations, IHR 2005), joka on laadittu torjumaan rajat ylittäviä terveysuhkia. Suomi on voimaansaattanut kansainvälisen terveyssäännöstön vuonna 2007.
 

Pandemiasopimuksella ja IHR:n muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa WHO:n peruskirjan mukaista toimivaltaa suhteessa kansallisvaltioihin, vaan tehostaa yhteistyötä jäsenmaiden välillä ja WHO:n kanssa sekä vahvistaa kansallista varautumista. Tällä hetkellä WHO voi esimerkiksi julistaa asiantuntijoiden arvioon perustuen kansainvälisen kansanterveyshätätilanteen, jonka on tarkoitus toimia hälytyksenä jäsenmaille. Pandemian julistamiselle ei nykyisellään ole vastaavaa mekanismia. WHOantaa jäsenmaille neuvoja ja ohjausta sekä  tukee maita hätätilanteisiin vastaamisessa erityisesti tilanteenalkuvaiheessa. 

Maailmanlaajuisesti varautumisen ja valmiuden sekä terveydenhuollon kapasiteetti on riittämätön. Pandemiasopimuksella on tarkoitus saada maat sitoutumaan kapasiteetin vahvistamiseen sekä parantaa yhteistyön rakenteita. Terveydenhuollon ja varautumisen järjestäminen tulevat jatkossakin olemaan kansallisen toimivallan piiriin kuuluvia asioita.
 

Suomi pitää tärkeänä sitä, että maailmanlaajuista pandemiavalmiutta ja -varautumista vahvistetaan kaikissa maissa. Pandemiat voivat saada alkunsa eri tavoin ja eri puolilla maailmaa, joten niiden tunnistaminen ja hallinta on tärkeää, jotta tarttuvan taudin leviäminen saadaan pysäytettyä tai jotta leviämistä voidaan rajoittaa. Lisäksi sopimuksella voidaan parantaa kansainvälistä yhteistyötä eri toimijoiden ja sektoreiden välillä. On tärkeää, että yhteistyö on kriisitilanteissa toimivaa ja tehokasta. 

Suomen kanta neuvotteluissa oli, että pandemiasopimuksella tulisi vahvistaa globaalia oikeudenmukaisuutta sekä kansainvälistä yhteistyötä. Suomi korosti neuvotteluissa, että pandemiasopimuksessa tulisi käsitellä ensisijaisesti sellaisia kysymyksiä, joita ei ole katettu muilla olemassa olevilla mekanismeilla. Terveysturvallisuuteen liittyvät kysymykset edellyttävät kaikilta mailta vahvaa kansallista sitoutumista ja omistajuutta. Kansallisen toimivallan kunnioittaminen on jatkossakin tärkeää, vaikka terveysturvallisuuden kansainvälistä yhteistyötä ja normipohjaa vahvistetaan. Suomen kanta oli, ettei sopimuksiin tule sisällyttää velvoitteita tai toimivaltuuksia, jotka rajoittavat kansallista toimivaltaa terveysuhan aikana, ja jäsenmaiden rooli terveyspolitiikan määrittelyssä ja terveyspalveluiden järjestämisessä tulee huomioida.

WHO:n rahoituksen saamista kestävämmälle pohjalle käsitellään erikseen muissa prosesseissa. WHO:n rahoitus on monilta osin keskittynyt suurimmille rahoittajille ja kohdennettu tarkasti määriteltyihin toimiin. Rahoituksen joustavuuden ja ennakoitavuuden puute vaikeuttaa järjestön toimintaa. Jäsenmaksujen osuus WHO:n kokonaisbudjetista on pitkään ollut alle 20 prosenttia. Siksi WHO:n yleiskokous teki keväällä 2022 päätöksen siitä, että jäsenmaiden jäsenmaksuosuuksia korotetaan portaittain viimeistään vuoteen 2031 mennessä. Näin pyritään osaltaan turvaamaan kestävämpi rahoituspohja. Lisäksi pyritään muun muassa tehostamaan järjestön toimintaa. 
 

Suomi osallistui neuvotteluihin osana Euroopan unionia, joka muodosti yhteiset kannat neuvotteluita varten. Suomi osallistui aktiivisesti EU:n kannanmuodostukseen. Pandemiasopimus sekä IHR:n mahdolliset muutokset tulisivat alustavan arvion mukaan sisältämään sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia sopimusmääräyksiä. 
 

Eduskunnalle annettiin tietoja neuvotteluiden eri vaiheissa molempien sopimusten neuvotteluiden etenemisestä, ja eduskunta osallistui Suomen neuvottelukantojen muodostamiseen.

Pandemiasopimus hyväksyttiin WHO:n yleiskokouksessa 20.5.2025. Tämän jälkeen kukin WHO:n jäsenvaltio käsittelee ja sitoutuu sopimuksen oman valtiosääntönsä mukaisesti. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksen käsittelee ensin hallitus, joka tekee sopimuksen hyväksymisestä eduskunnalle esityksen. Eduskunta käsittelee esityksen ja äänestää siitä, jonka jälkeen pandemiasopimuksen vahvistaa vielä tasavallan presidentti. 

Kansainvälinen pandemiasopimus astuu voimaan vasta, kun sopimuksessa määritelty riittävä määrä maita on ratifioinut sopimuksen.