Vammaispalveluja koskeva lainsäädäntö

Vammaisten henkilöiden palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaan. Jos sosiaalihuoltolain tai muun lain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia, palvelut järjestetään vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaan.

Vammaispalvelulailla

• edistetään vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä
• ehkäistään ja poistetaan vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Laissa vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

• Sosiaalihuoltolaki 1301/2014
• Laki vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987
• Asetus vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987

Tulkkauspalvelusta säädetään vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelulaissa.

• Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 133/2010

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään erityishuollon järjestämisestä, ohjauksesta ja valvonnasta. Erityishuoltoa annetaan henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi saada riittäviä tai sopivia palveluja ensisijaisesti sosiaalihuoltolain tai toissijaisesti vammaispalvelulain tai muiden erityislakien perusteella.

• Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977

Lisää tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirjasta. Vammaisten ihmisten palveluja ja tukitoimia koskevaa lainsäädäntöä (Vammaispalvelujen käsikirja)