Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteiden määrittäminen

Palveluvalikoimalla viitataan julkisesti rahoitettuihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja niissä käytettävien menetelmien ja työmuotojen muodostamaan kokonaisuuteen. 

Palveluvalikoima tarkoittaa esimerkiksi hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja silloinkin, kun ne järjestetään ostopalveluna hankkimalla palvelu yksityiseltä palveluntuottajalta. Palveluvalikoima viittaa myös yksityiseen sairaanhoitoon, johon saa Kelasta sairausvakuutuskorvauksen. 

Hallituksen esityksessä periaatteita ovat sekä sosiaali- että terveydenhuollossa tarve, turvallisuus, vaikuttavuus, kustannusvaikuttavuus sekä läpileikkaavina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus. 

Palveluvalikoimaan kuulumista tai siitä pois rajaamista koskeva päätöksenteko perustuisi aina kokonaisharkintaan. 

Palveluvalikoiman periaatteiden avulla päätettäisiin ja linjattaisiin palvelujen, menetelmien ja työmuotojen kuulumisesta palveluvalikoimaan tai niiden rajaamisesta sen ulkopuolelle sosiaali- ja terveydenhuollossa niin kansallisesti kuin hyvinvointialueilla. 

Palveluista, menetelmistä tai työmuodoista voidaan luopua, jos niiden arvioinnissa todetaan, että niistä on vain vähäistä hyvinvointi‑ tai terveyshyötyä käyttäjille tai väestölle. Luopuminen perustuu aina kokonaisarviointiin, jossa huomioidaan kaikki palveluvalikoiman periaatteet. Lakisääteistä palveluista ei kuitenkaan voida luopua. 

Periaatteet toimisivat perustana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuulumista koskevalle päätöksenteolle ja priorisoinnin kehittämiselle. 

Periaatteita sovellettaisiin kansallisen tason päätöksenteossa ja ohjauksessa, esimerkiksi terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston Palkon suosituksissa. 

Lisäksi periaatteita sovellettaisiin hyvinvointialueiden päätöksenteossa, sosiaali- ja terveydenhuollon sisältöohjauksessa ja toiminnassa sekä välillisesti myös asiakas- ja potilastyössä. 

Tavoitteena on varmistaa, että rajalliset resurssit käytetään mahdollisimman vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti ja että sosiaali- ja terveydenhuolto voi niiden avulla tuottaa koko väestön näkökulmasta parhaan mahdollisen terveyshyödyn ja hyvinvoinnin. 

Laissa säädetyt periaatteet lisäävät kansalaisten luottamusta järjestelmään, kun päätökset ja linjaukset ovat läpinäkyviä ja perustuvat tiedossa oleviin yhteisiin periaatteisiin. 

Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta on tarvetta täsmentää julkisesti rahoitettua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Väestön huoltosuhteen heikkeneminen ja asukkaiden jatkuvasti kasvavat odotukset ja toiveet uusien sote-palvelujen ja menetelmien käyttöönotosta aiheuttava kasvupainetta sote-rahoitukseen. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä löytyy jo nyt useita eri periaatteita, mutta ei ole selvää, mitkä periaatteista ovat olennaisimpia juuri palveluvalikoiman sisältöohjaamisen ja rajaamisen näkökulmasta. 

Yhteen koottuna periaatteet luovat selkeän arvopohjaisen kehikon päätöksenteon ja sisältöohjauksen tueksi niin kansallisella tasolla kuin alueilla.

Lakiin kirjatut periaatteet ovat ensimmäinen askel palveluvalikoiman määrittelyssä ja päätöksenteossa siitä, millä edellytyksillä palvelut, menetelmät ja työmuodot kuuluvat julkiseen palveluvalikoimaan tai rajataan siitä pois. 

Periaatteiden käyttäminen päätöksenteossa ja sisältöohjauksessa edistävät asiakkaiden ja potilaiden välistä yhdenvertaisuutta. Perustelujen avaaminen periaatteiden edellyttämän kokonaisharkinnan pohjalta lisää päätöksenteon avoimuutta. 

Lainsäädäntö tuo sisältöohjaukseen ja päätöksentekoon väestön tarpeet yksilöiden tarpeiden rinnalle. Tämä mahdollistaa erilaiset painotukset valintoja ja päätöksiä tehdessä. Vastaavasti vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden merkitys valinnoissa ja päätöksenteossa kasvaa säätelyn myötä. 

Periaatteista säädetään vastaavalla tavalla terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa, jota sektorien välinen yhteistoiminta ja yhteisten palveluketjujen ja -kokonaisuuksien arviointi ja kehittäminen ei hankaloituisi. Yhdenmukaiset periaatteet edistävät osaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. 

Periaatteiden säätämisen odotetaan vauhdittavan sosiaalihuollon vaikuttavuustiedon rakenteita ja edistävät myös kustannusvaikuttavuuden huomioimista sosiaalihuollon palvelu- ja muussa toiminnassa

Kansallisella tasolla periaatteita hyödynnetään kansallisessa sisältöohjauksessa ja esimerkiksi Terveydenhuollon Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) päätöksenteossa.

Hyvinvointialueilla keskeisessä roolissa päätöksenteossa ovat johtavat lääkärit ja sosiaalihuollon johtavat viranhaltijat. Periaatteita sovelletaan silloin, kun hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä tai annetaan linjauksia palveluista, menetelmistä ja työmuodoista tai päätetään niiden kuulumisesta tai poisrajaamisesta palveluvalikoimaan.

Kaikkia nyt jo käytössä olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, menetelmiä ja työmuotoja ei ole tarkoituksenmukaista arvioida periaatteiden pohjalta. Useista palveluista ja menetelmistä ja niiden terveys- ja hyvinvointihyödyistä asiakkaille ja potilaille on jo olemassa riittävästi tutkimustietoa ja ammattilaisten kokemusperäistä tietoa. Soveltaminen koskee ensi sijassa tilanteita, joissa tehdään uusia päätöksiä ja linjauksia.

Periaatteiden soveltaminen liittyy ensi sijassa hyvinvointialueiden palvelutoiminnan sisältöohjaukseen ja päätöksentekoon. 

Yksittäiset ammattilaiset soveltavat periaatteita asiakas- ja potilastyöhön lähinnä välillisesti hyvinvointialueiden ja organisaatioiden linjausten ja päätösten kautta. Periaatteet toimivat kuitenkin selkänojana ja tukena myös ammattilaisten omissa asiakaskohtaisissa päätöksentekotilanteissa. 

Sosiaali- ja terveysministeriö käy aktiivista vuoropuhelua keskeisten periaatteita soveltavien päätöksentekijöiden kanssa käytännön soveltamisesta ja soveltamisen tuesta ja valmistelee soveltamisen tukeen ohjeita. 

Terveydenhuoltolaki ja sosiaalihuoltolaki antavat taustan palveluvalikoiman sisällölliselle kehittämiselle ja kehittämistä voidaan tehdä vain lainsäädännön antamissa raameissa. 

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa konsernihallintonsa kanssa kansallisesta sisältöohjauksesta. Kansalliset suositukset ja ohjeet koskevat kaikkia hyvinvointialueita ja ne pitäisi ehdotuksen mukaisesti ottaa huomioon myös yhteistyöalueiden sopimuksissa järjestämislain 36 §:ään tehtävän muutoksen kautta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja valvontaviranomaiset seuraavat lain toimeenpanoa ja toteutusta.

Tavoitteena on varmistaa lainsäädännön kautta, että rajalliset resurssit käytetään mahdollisimman vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti ja että sosiaali- ja terveydenhuolto voi niiden avulla tuottaa koko väestön näkökulmasta parhaan mahdollisen terveyshyödyn ja hyvinvoinnin. 
 
Laissa säädetyt periaatteet lisäävät osaltaan kansalaisten luottamusta järjestelmään, kun päätökset ja linjaukset ovat läpinäkyviä ja perustuvat tiedossa oleviin yhteisiin periaatteisiin. 
 
Sosiaali- ja terveydenhuollon eettiset periaatteet (ETENE eli Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta julkaissut 13.3.2026) ovat linjassa palveluvalikoiman periaatteiden ja ammattilaisten eettisen ohjeiden kanssa, mutta niiden velvoittavuus ja valvonta on kevyempää.

Periaatteet eivät liity esimerkiksi sote-alan henkilöstön työvoimatilanteeseen tai henkilöstön sijoittumiseen, sairaala- ja päivystysverkon uudistamiseen tai sote-keskusten ja -asemien sijaintiin hyvinvointialueilla. 

Palveluvalikoiman periaatteet eivät vaikuta myöskään hyvinvointialueiden velvollisuuteen järjestää sosiaalihuollon lakisääteisiä palveluja.