Usein kysyttyä työttömyysturvan lisäpäivien poistosta ja muutosturvasta

Lisäpäivien poistolla halutaan edistää ikääntyvien työllisyyttä. Lisäpäivillä on tutkimuksissa havaittu olevan työllisyyttä vähentävä vaikutus. Muutoksen tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta työllisyysastetta nostamalla.  

Perus- ja ansiopäivärahaa voidaan tietyin edellytyksin maksaa päivärahakauden enimmäisajan päättymisen jälkeen niin kutsutuilta lisäpäiviltä, kunnes irtisanottu työntekijä jää eläkkeelle. 

Lisäpäivämahdollisuus poistuu 1.1.2023 alkaen kokonaan vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiltä. Lisäpäivien alaikäraja nousee vuodella vuonna 1963 ja 1964 syntyneillä. Vuonna 1963 syntyneillä lisäpäivien alaraja nousee 63 vuoteen ja vuonna 1964 syntyneillä 64 vuoteen.

Muutos ei koske jo työttömyysturvan lisäpäivillä olevia henkilöitä eikä 1962 tai aiemmin syntyneitä.

Lisäpäiväoikeus voi jatkossa syntyä seuraavissa tapauksissa: 
1) vuonna 1955 tai 1956 syntyneen on pitänyt täyttää 60 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
2) vuosina 1957–1960 syntyneen on pitänyt täyttää 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
3) vuonna 1961 tai 1962 syntyneen on pitänyt täyttää 62 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä 
4) vuonna 1963 syntyneen on pitänyt täyttää 63 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
5) vuonna 1964 syntyneen on pitänyt täyttää 64 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä.

Lisäpäiväoikeus edellyttää ikärajaehdon täyttämisen lisäksi vaaditun työhistorian täyttämistä. Työhistoriaedellytystä ei muuteta lainmuutoksessa.

Työttömyyspäivärahan lisäpäiväoikeus tutkitaan vasta, kun etuuden maksamisen enimmäisaika täyttyy. Sitä ei siis ratkaista työttömyyden alkaessa. 

Enimmäisajan täyttyessä Kela tai työttömyyskassa tutkii, onko työttömyyspäivärahan saaja ehtinyt täyttää oman syntymävuotensa perusteella määrittyvän alaikärajan ennen kuin enimmäisaika päättyy. Lisäksi tutkitaan, onko hänellä enimmäisajan täyttyessä vähintään viisi vuotta huomioitavaa työssäoloaikaa viimeisen 20 vuoden aikana. Kumpikaan ehdoista ei sisällä harkinnan varaa. 

Nykyään lisäpäiväoikeus voi syntyä seuraavalla tavalla: 
1) vuonna 1955 tai 1956 syntyneen on pitänyt täyttää 60 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
2) vuosina 1957–1960 syntyneen on pitänyt täyttää 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
3) vuonna 1961 tai 1962 syntyneen on pitänyt täyttää 62 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä 

Muutoksen odotetaan vähentävän pitkäaikaistyöttömyyttä ikääntyvillä, sillä sen odotetaan vähentävän ikääntyvien työttömyysjaksojen alkamista ja toisaalta, jos työttömyys alkaa, lisäävän uudelleen työllistymisen todennäköisyyttä.

Jos työtön kuuluu ikäluokkaan, jolla ei ole oikeutta lisäpäiviin, työttömyysaikaista toimeentuloa turvataan jatkossakin useilla tavoilla. 

Ikääntyvien mahdollisuuksia työssäoloehdon täyttämiseen ja perus- tai ansiopäivärahaoikeuden uudelleen syntymiseen tuetaan jatkossakin velvoitetyön kautta. Velvoitetyöllä tarkoitetaan ikääntyvän oikeutta palkkatuettuun työhön (laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 11 luku 1 § 3 momentti) työssäoloehdon täyttämiseksi. Lisäksi ikääntyvien oikeutta palkkatuettuun työhön vahvistetaan tulevassa palkkatukiuudistuksessa hallituspuolueiden päätöskokonaisuuden mukaisesti. 

Voimaan jää myös säännös, joka turvaa 58 vuotta täyttäneen ansiopäivärahan tasoa eräissä tilanteissa. Suojaava säännös koskee tilanteita, joissa työssäoloehto on täyttynyt työssä, johon henkilö on työllistetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisen velvoitteen perusteella tai jos työssäoloehto on täyttynyt työnhakijan täytettyä 58 vuotta, esimerkiksi osa-aikatyössä tai niin kutsutussa keikkatyössä avoimilla työmarkkinoilla. Näissä tilanteissa työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ja sen myötä ansiopäivärahaa ei lasketa uudelleen, ellei uusien tulotietojen perusteella laskettu palkka ole aiemmin määrättyä palkkaa suurempi. 

60 vuotta täyttänyt voi jatkossakin kerryttää työssäoloehtoa osallistumalla työ- ja elinkeinotoimiston julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella järjestämään työllistymistä edistävään palveluun. Jos työnhakijan työssäoloehtoon on luettu aikaa, jona hän on ollut työllistymistä edistävässä palvelussa, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei jatkossakaan lasketa uudelleen.

Jos ikääntyvä ei täytä uudelleen työssäoloehtoa palkkatuetulla työllä, työllistymistä edistävällä palvelulla tai työllä avoimilla työmarkkinoilla, työttömyysaikaista toimeentuloa turvataan työmarkkinatuella. 

Lisätietoja näistä jo nyt voimassa olevista mahdollisuuksista saat TE-toimistosta, Kelasta tai omasta työttömyyskassastasi.

Päätös ei tuo 55 vuotta täyttäneelle, saman työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta työskennelleelle työntekijälle subjektiivista oikeutta lyhentää työaikaansa.

Jos työntekijä esittää työnantajalle pyynnön siirtyä osa-aikatyöhön, työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt osa-aikatyön mahdollistavalla tavalla. Työnantajalta edellytetään siis aktiivisia toimia töiden järjestelyssä, jotta osa-aikatyö onnistuisi. Työntekijä ei voi yksipuolisesti päättää osa-aikatyöhön siirtymisestään, vaan osa-aikatyön toteuttaminen edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta uudesta työaikaehdosta.

Irtisanotun tulee ilmoittautua työnhakijaksi TE-toimistoon 60 päivän kuluessa irtisanomispäivästä. Uusi muutosturva koostuu muutosturvarahasta ja muutosturvakoulutuksesta. Muutosturvaraha vastaa irtisanotun yhden kuukauden palkkaa ja sen maksaa Kela tai työttömyyskassa, jonka jäsen irtisanottu henkilö on. Muutosturvaraha ei siirrä työttömyyspäivärahan alkamisajankohtaa. Muutosturvakoulutuksen arvo vastaa enintään irtisanotun työntekijän kahden kuukauden palkkaa. Koulutuksen järjestää TE-toimisto.

Nykyisen muutosturvan lisäksi tulee uusi muutosturvapaketti kaikille tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotuille yli 55-vuotiaille, jotka ovat olleet yli 5 vuotta saman työnantajan palveluksessa..

Muutosturvakoulutuksen tavoitteena on palauttaa irtisanottu lyhyen ja tehokkaan lisäkoulutuksen avulla nopeasti takaisin työelämään. Muutosturvakoulutuksen kuuden kuukauden enimmäiskesto normaalitapauksissa ei riitä uuden ammatin opiskeluun. Jos muutosturvakoulutuksen kaikki ehdot täyttyvät ja irtisanottu saa lyhyen lisäkoulutuksen avulla uuden ammatin tai ryhtyy yrittäjäksi, ei sille kuitenkaan ole estettä. Irtisanotulla on halutessaan käytettävissään myös muut TE-palvelut, jolloin hän voi hakeutua esimerkiksi työvoimakoulutuksen avulla ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen.

Muutos tulee voimaan 1.1.2023. Uutta muutosturvaa koskevia säännöksiä sovelletaan ja irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu peritään, jos työsuhde irtisanotaan tuotannollisista tai taloudellisista syistä ja palkansaajan irtisanomisen toimittamispäivä on 1.1.2023 tai sen jälkeen.

Muutosturvakoulutus on ammatillisia valmiuksia lisäävää tai yritystoimintaa tukevaa koulutusta, joka edistää irtisanotun henkilön nopeaa uudelleen työllistymistä. Koulutuksen tulee ensisijaisesti vastata irtisanotun henkilön tavoitteita ja toiveita. Koulutus voi olla ammatillisesti suuntautunutta jatko- tai täydennyskoulutusta, valmennusta tai yrittäjyyteen tähtäävää koulutusta. Koulutuksen kesto on enintään kuusi kuukautta.

Muutosturvapakettiin liittyy työllistymisvapaan pidentäminen. Oikeuden piiriin kuuluvat vähintään 55 vuotta täyttäneet ja vähintään viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa olleet, jotka on irtisanottu tuotannollisin tai taloudellisin perustein. Työllistymisvapaa sijoittuu irtisanomisaikaan. Työllistymisvapaan aikana irtisanottu työntekijä voi osallistua uudelleen työllistymistä tukeviin toimenpiteisiin, osaamis- ja työkykykartoitusten tekemiseen ja muutosturvakoulutukseen. Nykyisin työllistymisvapaan pituus on 5, 10 tai 20 päivää työntekijän irtisanomisajan pituudesta riippuen. Vuodesta 2023 alkaen vähintään 55-vuotiaiden työllistymisvapaiden pituus on 5, 15 tai 25 päivää.

Vähintään kolme vuotta saman työnantajan palveluksessa olleen 55 vuotta täyttäneen työntekijän oikeutta työajan lyhentämiseen (osa-aikaiseen työhön) vahvistetaan. Tämä koskee myös tilanteita, joissa työntekijä on jäämässä osittaiselle sairauslomalle, varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle. 

Jos työntekijän työajan lyhentäminen johtuu hänen aloitteestaan, toimeentuloa ei voida täydentää sovitellulla työttömyysturvalla. 

Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla rahoitetaan osa 55 vuotta täyttäneiden irtisanottujen muutosturvasta. Loput rahoitetaan korottamalla hieman työnantajien työttömyysvakuutusmaksua. Näin ne työnantajat, jotka irtisanovat 55 vuotta täyttäneitä työntekijöitä, osallistuvat muutosturvan rahoitukseen suuremmalla osuudella kuin muut työnantajat. Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla on myös tarkoitus vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden irtisanomiseen. 

55 vuotta täyttäneiden muutosturvakoulutus ja muutosturvaraha rahoitetaan työnantajien maksuilla. Muutosten välitön vaikutus työnantajien palkkakustannuksiin on työnantajien kollektiivisen työttömyysvakuutusmaksun kasvu muutosturvamaksun kollektiiviosan verran, eli vuotta 2023 koskevan arvion mukaan 0,03 prosenttia palkasta. Pidemmällä aikavälillä työttömyysvakuutusmaksuilla katettavan työttömyysetuusmeno voi kuitenkin pienentyä lisäpäivien poistumisen ja arvioitujen työllisyysvaikutusten toteutumisen myötä, millä on toteutuessaan työnantajien työttömyysvakuutusmaksurasitetta pienentävä vaikutus.

Työnantajille tulee velvollisuus kertoa tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotulle 55 vuotta täyttäneelle palkansaajalle tämän mahdollisuudesta uuteen muutosturvaan. Muita uusia velvoitteita työnantajalle ei tule. Uuden muutosturvakoulutuksen järjestämisestä vastaa TE-toimisto ja muutosturvarahan maksaa työttömyyskassa tai Kela käyttäen hyväksi tulorekisteriin ilmoitettuja palkkatietoja. Lisäksi irtisanomiseen liittyvä työnantajan rahoitusvastuu muuttuu nykyistä ennakoitavammaksi, kun lisäpäiviin liittyvän omavastuumaksun merkitys vähenee ja vähitellen poistuu kokonaan, ja tilalle tulee irtisanomisen yhteydessä maksettava irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu.

Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla rahoitetaan osa 55 vuotta täyttäneiden irtisanottujen muutosturvasta. Loput rahoitetaan korottamalla hieman työnantajien työttömyysvakuutusmaksua. Näin ne työnantajat, jotka irtisanovat 55 vuotta täyttäneitä työntekijöitä, osallistuvat muutosturvan rahoitukseen suuremmalla osuudella kuin muut työnantajat. Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla on myös tarkoitus vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden irtisanomiseen. 

Irtisanotun palkansaajan muutosturvakoulutuksen on edistettävä ammatillisia valmiuksia tai yrittäjyystaitoja, ja sen on tuettava nopeaa työllistymistä. Työnantajien näkökulmasta nämä koulutuksen tavoitteet parantavat mahdollisuuksia osaavan työvoiman saantiin. Lisäksi lisäpäivien poistaminen vaikuttaa ikääntyvän työvoiman tarjontaan. 

Hallituspuolueiden linjaama 55 vuotta täyttäneiden pitkään työttömänä olleiden 70 prosentin palkkatuki on tarkoitus sisällyttää palkkatukiuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen. Esitysluonnos on lausuntokierroksella 1.4.-27.5.2022. Hallituksen esitys palkkatuen uudistamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022. Tavoitteena on, että palkkatukea koskevat säännökset tulisivat voimaan 1.1.2023.     

Hallituspuolueiden päättämään toimenpidekokonaisuuteen sisältyy erikseen valmisteltavat kokonaisuudet 
•    työtulovähennyksen enimmäismäärän korottamisesta yli 60-vuotiaille
•    työssä jatkamisen edistämisestä, jonka tavoitteena on korostaa iän ja ikääntymisen sekä työn kuormituksen merkityksen huomioon ottamista
•    eräiden kuntoutuskomitean ehdotusten toteuttamisesta.

Eduskunta antoi lausuman hyväksyessään lakimuutokset. Lausuman mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa tarkasti lisäpäiväoikeuden asteittaisen poistamisen ja alaikärajan nostamisen sekä muutosturvaan tehtyjen muutosten vaikutuksia 55 vuotta täyttäneiden työllisyyden kehittymiseen sekä antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle edellä mainituista seikoista selvityksen vuoden 2024 loppuun mennessä.

Muutosten vaikutuksia on tärkeä seurata sekä työllisyysvaikutusten että toimeentulovaikutusten osalta. Työmarkkinoiden kehityksen vaikutusta ei kuitenkaan pystytä erottamaan tämän esityksen vaikutuksista, mikä on tärkeä tunnistaa seurantaa suunniteltaessa. Keskeinen väline jälkikäteisseurannassa tulee olemaan työttömyyskassojen, Kelan ja työvoimaviranomaisen tuottama tilastotieto. 

Vaikutusten seurannassa on syytä kerätä tietoa myös muutosturvakokonaisuuden vaikutuksesta viranomaisten ja työnantajien toimintaan ja työnantajille syntyviin kustannuksiin.