Usein kysyttyä työttömyysturvan lisäpäivien poistosta ja muutosturvasta

Lisäpäivien poistolla halutaan edistää ikääntyvien työllisyyttä. Lisäpäivillä on tutkimuksissa havaittu olevan työllisyyttä vähentävä vaikutus. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta työllisyysastetta nostamalla. 

Nykyisen lainsäädännön mukaan perus- ja ansiopäivärahaa voidaan tietyin edellytyksin maksaa päivärahakauden enimmäisajan päättymisen jälkeen niin kutsutuilta lisäpäiviltä, kunnes irtisanottu työntekijä jää eläkkeelle. 

Lisäpäivämahdollisuus poistuisi 1.1.2023 alkaen kokonaan vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiltä. Lisäpäivien alaikäraja nousisi vuodella vuonna 1963 ja 1964 syntyneillä. Vuonna 1963 syntyneillä lisäpäivien alaraja nousisi 63 vuoteen ja vuonna 1964 syntyneillä 64 vuoteen.

Muutos ei koskisi jo työttömyysturvan lisäpäivillä olevia henkilöitä eikä 1962 tai aiemmin syntyneitä.

Lausuntokierroksella olevan ehdotuksen mukaan lisäpäiväoikeus voisi jatkossa syntyä seuraavissa tapauksissa (esityksessä ehdotettavat muutokset kursiivilla): 
1) vuonna 1955 tai 1956 syntyneen on pitänyt täyttää 60 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
2) vuosina 1957–1960 syntyneen on pitänyt täyttää 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
3) vuonna 1961 tai 1962 syntyneen on pitänyt täyttää 62 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä 
4) vuonna 1963 syntyneen on pitänyt täyttää 63 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
5) vuonna 1964 syntyneen on pitänyt täyttää 64 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä.

Lisäpäiväoikeus edellyttää ikärajaehdon täyttämisen lisäksi vaaditun työhistorian täyttämistä. Työhistoriaan ei esitetä muutoksia.

Työttömyyspäivärahan lisäpäiväoikeus tutkitaan vasta, kun etuuden maksamisen enimmäisaika täyttyy. Sitä ei siis ratkaista työttömyyden alkaessa. 

Enimmäisajan täyttyessä Kela tai työttömyyskassa tutkii, onko työttömyyspäivärahan saaja ehtinyt täyttää oman syntymävuotensa perusteella määrittyvän alaikärajan ennen kuin enimmäisaika päättyy. Lisäksi tutkitaan, onko hänellä enimmäisajan täyttyessä vähintään viisi vuotta huomioitavaa työssäoloaikaa viimeisen 20 vuoden aikana. Kumpikaan ehdoista ei sisällä harkinnan varaa. 

Nykyään lisäpäiväoikeus voi syntyä seuraavalla tavalla: 
1) vuonna 1955 tai 1956 syntyneen on pitänyt täyttää 60 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
2) vuosina 1957–1960 syntyneen on pitänyt täyttää 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä
3) vuonna 1961 tai 1962 syntyneen on pitänyt täyttää 62 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä 

Esityksen odotetaan vähentävän pitkäaikaistyöttömyyttä ikääntyvillä, sillä sen odotetaan vähentävän ikääntyvien työttömyysjaksojen alkamista ja toisaalta, jos työttömyys alkaa, lisäävän uudelleen työllistymisen todennäköisyyttä.

Jos työtön kuuluu ikäluokkaan, jolla ei ole oikeutta lisäpäiviin, työttömyysaikaista toimeentuloa turvattaisiin jatkossakin useilla tavoilla. 

Ikääntyvien mahdollisuuksia työssäoloehdon täyttämiseen ja perus- tai ansiopäivärahaoikeuden uudelleen syntymiseen tuettaisiin jatkossakin velvoitetyön kautta. Velvoitetyöllä tarkoitetaan ikääntyvän oikeutta palkkatuettuun työhön (laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 11 luku 1 § 3 momentti) työssäoloehdon täyttämiseksi. Lisäksi ikääntyvien oikeutta palkkatuettuun työhön vahvistetaan tulevassa palkkatukiuudistuksessa hallituspuolueiden päätöskokonaisuuden mukaisesti. 

Voimaan jäisi myös säännös, joka turvaa 58 vuotta täyttäneen ansiopäivärahan tasoa eräissä tilanteissa. Suojaava säännös koskee tilanteita, joissa työssäoloehto on täyttynyt työssä, johon henkilö on työllistetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisen velvoitteen perusteella tai jos työssäoloehto on täyttynyt työnhakijan täytettyä 58 vuotta, esimerkiksi osa-aikatyössä tai niin kutsutussa keikkatyössä avoimilla työmarkkinoilla. Näissä tilanteissa työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ja sen myötä ansiopäivärahaa ei lasketa uudelleen, ellei uusien tulotietojen perusteella laskettu palkka ole aiemmin määrättyä palkkaa suurempi. 

60 vuotta täyttänyt voisi jatkossakin kerryttää työssäoloehtoa osallistumalla työ- ja elinkeinotoimiston julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella järjestämään työllistymistä edistävään palveluun. Jos työnhakijan työssäoloehtoon on luettu aikaa, jona hän on ollut työllistymistä edistävässä palvelussa, työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa ei jatkossakaan laskettaisi uudelleen.

Jos ikääntyvä ei täytä uudelleen työssäoloehtoa palkkatuetulla työllä, työllistymistä edistävällä palvelulla tai työllä avoimilla työmarkkinoilla, työttömyysaikaista toimeentuloa turvataan työmarkkinatuella. 

Lisätietoja näistä jo nyt voimassa olevista mahdollisuuksista saat TE-toimistosta, Kelasta tai omasta työttömyyskassastasi.

Esitys ei toisi 55 vuotta täyttäneelle, saman työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta työskennelleelle työntekijälle subjektiivista oikeutta lyhentää työaikaansa. Jos työntekijä esittää työnantajalle pyynnön siirtyä osa-aikatyöhön, työnantajan olisi ensisijaisesti järjestettävä työt osa-aikatyön mahdollistavalla tavalla. Työnantajalta edellytettäisiin siis aktiivisia toimia töiden järjestelyssä, jotta osa-aikatyö onnistuisi. Työntekijä ei voisi yksipuolisesti päättää osa-aikatyöhön siirtymisestään, vaan osa-aikatyön toteuttaminen edellyttäisi työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta uudesta työaikaehdosta.

Irtisanotun tulisi ilmoittautua työnhakijaksi TE-toimistoon 60 päivän kuluessa irtisanomispäivästä. Uusi muutosturva koostuisi muutosturvarahasta ja muutosturvakoulutuksesta. Muutosturvaraha vastaisi irtisanotun yhden kuukauden palkkaa ja sen maksaisi Kela tai työttömyyskassa, jonka jäsen irtisanottu henkilö on. Muutosturvaraha ei siirtäisi työttömyyspäivärahan alkamisajankohtaa. Muutosturvakoulutuksen arvo vastaisi enintään irtisanotun työntekijän kahden kuukauden palkkaa. Koulutuksen järjestäisi TE-toimisto.

Nykyisen muutosturvan lisäksi luotaisiin uusi muutosturvapaketti kaikille tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotuille yli 55-vuotiaille, jotka ovat olleet yli 5 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

Muutosturvakoulutuksen tavoitteena on palauttaa irtisanottu lyhyen ja tehokkaan lisäkoulutuksen avulla nopeasti takaisin työelämään. Muutosturvakoulutuksen kuuden kuukauden enimmäiskesto normaalitapauksissa ei riittäisi uuden ammatin opiskeluun. Jos muutosturvakoulutuksen kaikki ehdot täyttyvät ja irtisanottu saa lyhyen lisäkoulutuksen avulla uuden ammatin tai ryhtyy yrittäjäksi, ei sille kuitenkaan olisi estettä. Irtisanotulla olisi halutessaan käytettävissään myös muut TE-palvelut, jolloin hän voisi hakeutua esimerkiksi työvoimakoulutuksen avulla ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen.

Muutos tulisi voimaan 1.1.2023. Uutta muutosturvaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin ja irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu perittäisiin, jos työsuhde irtisanotaan tuotannollisista tai taloudellisista syistä ja palkansaajan irtisanomisen toimittamispäivä on 1.1.2023 tai sen jälkeen.

Muutosturvakoulutus olisi ammatillisia valmiuksia lisäävää tai yritystoimintaa tukevaa koulutusta, joka edistäisi irtisanotun henkilön nopeaa uudelleen työllistymistä. Koulutuksen tulisi ensisijaisesti vastata irtisanotun henkilön tavoitteita ja toiveita. Koulutus voisi olla ammatillisesti suuntautunutta jatko- tai täydennyskoulutusta, valmennusta tai yrittäjyyteen tähtäävää koulutusta. Koulutuksen kesto olisi enintään kuusi kuukautta.

Muutosturvapakettiin liittyisi työllistymisvapaan pidentäminen. Oikeuden piiriin kuuluisivat vähintään 55 vuotta täyttäneet ja vähintään viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa olleet, jotka on irtisanottu tuotannollisin tai taloudellisin perustein. Työllistymisvapaa sijoittuisi irtisanomisaikaan. Työllistymisvapaan aikana irtisanottu työntekijä voisi osallistua uudelleen työllistymistä tukeviin toimenpiteisiin, osaamis- ja työkykykartoitusten tekemiseen ja muutosturvakoulutukseen. Nykyisin työllistymisvapaan pituus on 5, 10 tai 20 päivää työntekijän irtisanomisajan pituudesta riippuen. Vuodesta 2023 alkaen vähintään 55-vuotiaiden työllistymisvapaiden pituus olisi 5, 15 tai 25 päivää.

Vähintään kolme vuotta saman työnantajan palveluksessa olleen 55 vuotta täyttäneen työntekijän oikeutta työajan lyhentämiseen (osa-aikaiseen työhön) vahvistettaisiin. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa työntekijä on jäämässä osittaiselle sairauslomalle, varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle. 

Jos työntekijän työajan lyhentäminen johtuu hänen aloitteestaan, toimeentuloa ei voida täydentää sovitellulla työttömyysturvalla. 

Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla rahoitettaisiin osa 55 vuotta täyttäneiden irtisanottujen muutosturvasta. Loput rahoitettaisiin korottamalla hieman työnantajien työttömyysvakuutusmaksua. Näin ne työnantajat, jotka irtisanovat 55 vuotta täyttäneitä työntekijöitä, osallistuisivat muutosturvan rahoitukseen suuremmalla osuudella kuin muut työnantajat. Irtisanovan työnantajan muutosturvamaksulla on myös tarkoitus vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden irtisanomiseen. 

Ehdotettu 55 vuotta täyttäneiden muutosturvakoulutus ja muutosturvaraha rahoitettaisiin työnantajien maksuilla. Muutosten välitön vaikutus työnantajien palkkakustannuksiin on työnantajien kollektiivisen työttömyysvakuutusmaksun kasvu muutosturvamaksun kollektiiviosan verran, eli vuotta 2023 koskevan arvion mukaan 0,03 prosenttia palkasta. Pidemmällä aikavälillä työttömyysvakuutusmaksuilla katettavan työttömyysetuusmeno voi kuitenkin pienentyä lisäpäivien poistumisen ja arvioitujen työllisyysvaikutusten toteutumisen myötä, millä olisi toteutuessaan työnantajien työttömyysvakuutusmaksurasitetta pienentävä vaikutus.

Työnantajille esitetään velvollisuutta kertoa tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotulle 55 vuotta täyttäneelle palkansaajalle tämän mahdollisuudesta uuteen muutosturvaan. Muita uusia velvoitteita työnantajalle ei syntyisi. Uuden muutosturvakoulutuksen järjestämisestä vastaisi TE-toimisto ja muutosturvarahan maksaisi työttömyyskassa tai Kela käyttäen hyväksi tulorekisteriin ilmoitettuja palkkatietoja. Lisäksi irtisanomiseen liittyvä työnantajan rahoitusvastuu muuttuisi nykyistä ennakoitavammaksi, kun lisäpäiviin liittyvän omavastuumaksun merkitys vähenisi ja vähitellen poistuisi kokonaan, ja tilalle tulisi irtisanomisen yhteydessä maksettava irtisanovan työnantajan muutosturvamaksu.

Tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotun vähintään 55-vuotiaan oikeudesta lisämuutosturvaan säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja työttömyysturvalaissa. Jotta lisämuutosturvaan oikeutettu saisi tiedon oikeudestaan ja sen saamisen edellytyksistä, työnantajan olisi informoitava irtisanomaansa työntekijää tästä. Tällä tavoin varmistettaisiin se, että työntekijän oikeus muutosturvaan toteutuu.

Irtisanotulle palkansaajalle esitetyn muutosturvakoulutuksen olisi edistettävä ammatillisia valmiuksia tai yrittäjyystaitoja, ja sen olisi tuettava nopeaa työllistymistä. Työnantajien näkökulmasta nämä koulutuksen tavoitteet parantaisivat mahdollisuuksia osaavan työvoiman saantiin. Lisäksi lisäpäivien poistaminen vaikuttaisi ikääntyvän työvoiman tarjontaan. 

Tässä esityksessä on valmisteltu työttömyyspäivärahaan ja muutosturvaan liittyvät muutokset.

Hallituspuolueiden linjaama 55 vuotta täyttäneiden pitkään työttömänä olleiden 70 prosentin palkkatuki on tarkoitus sisällyttää palkkatukiuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen. Esitysluonnos on lausuntokierroksella 1.4.-27.5.2022. Hallituksen esitys palkkatuen uudistamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022. Tavoitteena on, että palkkatukea koskevat säännökset tulisivat voimaan 1.1.2023.     

Hallituspuolueiden päättämään toimenpidekokonaisuuteen sisältyy erikseen valmisteltavat kokonaisuudet 
•    työtulovähennyksen enimmäismäärän korottamisesta yli 60-vuotiaille
•    työssä jatkamisen edistämisestä, jonka tavoitteena on korostaa iän ja ikääntymisen sekä työn kuormituksen merkityksen huomioon ottamista
•    eräiden kuntoutuskomitean ehdotusten toteuttamisesta.

Ehdotettujen muutosten vaikutuksia on tärkeä seurata sekä työllisyysvaikutusten että toimeentulovaikutusten osalta. Työmarkkinoiden kehityksen vaikutusta ei kuitenkaan pystytä erottamaan tämän esityksen vaikutuksista, mikä on tärkeä tunnistaa seurantaa suunniteltaessa. Keskeinen väline jälkikäteisseurannassa tulee olemaan työttömyyskassojen, Kelan ja työvoimaviranomaisen tuottama tilastotieto. 

Vaikutusten seurannassa on syytä kerätä tietoa myös muutosturvakokonaisuuden vaikutuksesta viranomaisten ja työnantajien toimintaan ja työnantajille syntyviin kustannuksiin.