Elinluovutukset, elinsiirrot ja kudossiirrot
Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan tavoitteena on, että kaikki potilaat, jotka sairautensa ja lääketieteellisen arvion perusteella hyötyvät elinsiirrosta, saavat elinsiirteen oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti.
Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kansallisessa toimintasuunnitelmassa vuosille 2023–2033 on asetettu elinluovutus- ja -siirtotoiminnan tavoitteet ja suunnitelmat niiden saavuttamiseksi.
Elinsiirrot ovat vaikeimpien munuais-, maksa-, sydän- ja keuhkosairauksien paras ja usein myös ainoa hoitomuoto. Suomessa, kuten muissakin maissa, on jatkuvasti pulaa elinsiirtoon sopivista elimistä.
Suomessa on valtakunnallinen porrastettu elinluovutustoiminnan organisaatio. Elinluovutussairaaloina toimivat kaikki Suomen yliopisto- ja keskussairaalat. Jokaisessa elinluovutussairaalassa toimii elinluovutustyöryhmä sekä elinluovutuksesta vastaava lääkäri ja -koordinaattori.
Suomessa kaikki elinsiirrot on keskitetty Helsingin yliopistolliseen sairaalaan
Kudoslaki ja muut elinsiirtotoimintaa koskevat säädökset
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa elinluovutuksia, elinsiirtoja ja kudossiirtoja koskevan lainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä.
Elinsiirroista on säädetty erikoisairaanhoidon yleisten säännösten osalta terveydenhuoltolaissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa.
Elinsiirtotoimintaa koskevista erityissäännöksistä on säädetty kudoslaissa ja sitä täydentävässä asetuksessa.
- Laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä 101/2001
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ihmisen kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä 1302/2007
- Valtioneuvoston asetus ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä 594/2001
Kudoslain pääperiaatteita ovat
- elinsiirtotoiminnan turvallisuus
- luovuttajan ja elinsiirteen saajan suojelu
- taloudellisen hyödyn tavoittelun kielto
Kudoslaissa säädetään
- elinten ja kudosten alkuperästä ja turvallisuudesta
- elinsiirtotarkoituksessa irrotettujen elinten ja kudosten käytöstä
- luovuttajan suostumuksesta elinsiirtoon
- tarpeellisista henkilörekistereistä
Valtaosa elimistä saadaan kuolleilta luovuttajilta. Kudoslain mukaan ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Kuolema on todettava STM:n asetuksen mukaisesti.
Elävältä luovuttajalta voidaan irrottaa elin tai kudos, jos hän on antanut siihen kirjallisen luvan. Irrottaminen ei saa aiheuttaa luovuttajalle vakavaa terveydellistä vaaraa tai haittaa. Elimen voi luovuttaa vain lähiomaisen tai muun läheisen sairauden tai vamman hoitoon. Luovuttajan kirjallisen suostumuksen lisäksi tarvitaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen lupa.
Elin- ja kudossiirtojen toimiluvat ja rekisterit
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea vastaa lupa- ja valvontaviranomaisena kudosturvallisuuslainsäädännön määräysten toimeenpanosta. Se myöntää kudoslaitoksille toimiluvat ja valvoo niiden toimintaa.
Kudoslaissa on myös tarpeellisia henkilörekisterejä koskevat säännökset. SPR:n veripalvelu pitää yllä rekisteriä vapaaehtoisista luuytimen luovuttajista.
Kansainvälinen sääntely elin- ja kudossiirroissa
Kudoslaki vastaa Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen määräyksiä.
Lisätietoja
Sini Tervo, hallitussihteeri
sosiaali- ja terveysministeriö, Turvallisuus ja terveys -osasto / TUTO, Bioteknologia ja lääkkeet -yksikkö / BILA Puhelin:0295163529 Sähköpostiosoite: [email protected]