Tasa-arvo työelämässä
Työelämän tasa-arvokysymykset ovat suomalaisen tasa-arvopolitiikan ydinaluetta.
Työelämän tasa-arvoa on edistettävä etenkin palkkauksessa, työolosuhteissa, työsuhteen ehdoissa sekä urakehityksessä.
Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella ja velvoittaa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lakia sovelletaan myös sukupuolivähemmistöihin.
Syrjintä on kielletty myös sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Lisää aiheesta tässä esitteessä:
Palkkaerot pienemmiksi
Keskimääräinen naiselle maksettava säännöllisen työajan palkka on Suomessa 83,1 prosenttia miehen palkasta.
Noin puolet palkkaeroista selittyy sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Naiset saavat noin 10 prosenttia pienempää palkkaa kuin miehet, vaikka heillä on sama koulutustausta, sama toimiala ja tehtävä ja he kuuluvat samaan ikäluokkaan.
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet edistämään palkkatasa-arvoa. Vuosien 2006-2015 kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman tavoitteena oli, että vuoteen 2015 mennessä naisten ja miestenpalkkaero on kaventunut 15 prosenttiin.
Lisää samapalkkaisuudesta:
Naisten ja miesten työt menneisyyteen
Työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin. Myös koulutusalat ovat jakautuneet sukupuolen mukaan.
Tasa-arvopolitiikan tavoitteena on, että jakautuminen lievenisi.Tähän voidaan vaikuttaa jo uravalinnan alkupäässä oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmilla.
Naisten osuutta päätöksentekijöistä pyritään kasvattamaan niin politiikan, elinkeinoelämän kuin valtionhallinnon korkeimmilla paikoilla.
Yhdenvertaisuus on perusoikeus
Muu kuin sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa
Työsuojelun vastuualueet valvovat yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikoilla.
Lisää yhdenvertaisuudesta: