Perhehoito

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee perhehoitoa koskevan lainsäädännön ja vastaa yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä.

Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Tavallisimmin perhehoitoa käytetään lastensuojelun sijaishuoltopaikkana.

Perhehoito voi olla tulevaisuudessa yhä useammalle henkilölle soveltuva huolenpidon järjestämisen muoto. Erityisesti ikäihmisten perhehoitoa kehitetään ja pyritään lisäämään. Myös esimerkiksi kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille perhehoito voi olla hyvä palvelumuoto sekä tilapäisesti että pidempiaikaisesti.

Perhehoidosta säädetään laissa

Perhehoitajalakiin sisältyvät säännökset perhehoitopaikan tai perhekodin yleisistä laatuvaatimuksista, hoitajien koulutuksesta, hoidettavien enimmäismäärästä, toimeksiantosopimuksesta, hoitopalkkiosta ja kustannusten korvaamisesta.

Voimassa oleva perhehoitajalaki:

• Perhehoitolaki 263/2015
• Usein kysytyt kysymykset uudistetusta perhehoitolaista

Kunta järjestää perhehoidon

Kunnan sosiaali- ja terveystoimi (esimerkiksi lastensuojelu tai vammais- tai vanhuspalvelu) hyväksyy perhekodit, tekee tarvittavat sopimukset perhehoidosta sekä sijoittaa asiakkaat perhekotiin.

Yksityiset ammatilliset perhekodit tarvitsevat toiminnalleen aluehallintoviraston luvan.

Perhehoidon asiakkaat maksavat sovitun asiakasmaksun kunnalle, joka puolestaan maksaa palkkion ja korvauksen perhehoitajalle. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa hoitajille maksettavat vähimmäiskorvaukset ja palkkiot vuosittain.