Perhehoito
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee perhehoitoa koskevan lainsäädännön ja vastaa yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä.
Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Tavallisimmin perhehoitoa käytetään lastensuojelun sijaishuoltopaikkana.
Perhehoito voi olla tulevaisuudessa yhä useammalle henkilölle soveltuva huolenpidon järjestämisen muoto. Erityisesti ikäihmisten perhehoitoa kehitetään ja pyritään lisäämään. Myös esimerkiksi kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille perhehoito voi olla hyvä palvelumuoto sekä tilapäisesti että pidempiaikaisesti.
Perhehoidosta säädetään laissa
Perhehoitolakiin sisältyvät säännökset perhehoitopaikan tai perhekodin yleisistä laatuvaatimuksista, hoitajien koulutuksesta, hoidettavien enimmäismäärästä, toimeksiantosopimuksesta, hoitopalkkiosta ja kustannusten korvaamisesta.
Kunta järjestää perhehoidon
Kunnan sosiaali- ja terveystoimi (esimerkiksi lastensuojelu tai vammais- tai vanhuspalvelu) hyväksyy perhekodit, tekee tarvittavat sopimukset perhehoidosta sekä sijoittaa asiakkaat perhekotiin.
Yksityiset ammatilliset perhekodit tarvitsevat toiminnalleen aluehallintoviraston luvan.
Perhehoidon asiakkaat maksavat sovitun asiakasmaksun kunnalle, joka puolestaan maksaa palkkion ja korvauksen perhehoitajalle. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa hoitajille maksettavat vähimmäiskorvaukset ja palkkiot vuosittain.