Kemikaalivalvonta
Kemikaalilainsäädännöllä ehkäistään kemikaaleista aiheutuvia haittoja
Kemikaalilainsäädännöllä ehkäistään kemikaaleista aiheutuvia terveys- ja ympäristöhaittoja. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa kemikaalilain mukaisen toiminnan yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä sekä lainsäädännön noudattamista koskevan valvonnan ylimmästä johdosta ja ohjauksesta koskien ihmisten terveyden suojelua.
Vastuu ympäristölle aiheutuvien vaarojen ja haittojen ehkäisemisen osalta kuuluu ympäristöministeriölle.
Kemikaalisäädöksiä
Kemikaalilainsäädännön tavoite on suojella ihmisten ja ympäristön hyvinvointia samalla huomioiden yritysten toimintaedellytykset. Suomessa on voimassa sekä EU:n että kansallinen kemikaali-lainsäädäntö. EU-säädökset ovat asetusmuotoisena sellaisenaan jäsenvaltioita sitovaa sääntelyä. Kansallisesti säädetään lähinnä toimivaltaan, valvonnan järjestämiseen ja kansallisiin tietotarpeisiin liittyvistä asioista.
REACH-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista), koskee lähes kaikkia kemikaaleja. Asetuksella säädetään yrityksille muun muassa aineiden rekisteröintiin ja lupamenettelyyn sekä tiedottamiseen liittyviä velvoitteita. REACH-asetuksella on myös kielletty tai rajoitettu monien kemikaalien käyttöä, valmistusta ja markkinoille saattamista.
CLP-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) sisältää toiminnanharjoittajia velvoittavia säännöksiä kemikaalien luokituksesta sekä vaarallisten kemikaalien merkinnöistä ja pakkaamisesta ja ilmoittamisesta Euroopan kemikaaliviraston tietokantaan.
Lisäksi esimerkiksi haitallisten organismien torjunnassa käytettäviä biosideja säännellään omalla asetuksellaan (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä).
EU:n kemikaaliasetukset ovat jatkuvasti kehittyvää ja täydentyvää lainsäädäntöä. Kun kemikaaleista saadaan uutta tietoa, se voi johtaa esimerkiksi uusiin rajoituksiin, kieltoihin ja vaaraluokituksiin.
Suomen kansallisella kemikaalilailla (599/2013) säädetään erityisesti viranomaisten toimivallasta, valvonnan järjestämisestä ja seuraamuksista. Lisäksi säädetään esimerkiksi vaarallista kemikaalia koskevan kemikaali-ilmoituksen tekemisestä Tukesin ylläpitämään KemiDigi-järjestelmään.
Kemikaalihallinnon toimijat
Kemikaalilain mukaisena toimivaltaisena viranomaisena Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) vastaa osaltaan EU:n kemikaalilainsäädännön toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä. Tukes on myös valvontaviranomainen, joka valvoo kemikaalilain nojalla kemikaalilainsäädännön noudattamista erityisesti markkinavalvonnan näkökulmasta. Tukes toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla, mutta STM ohjaa Tukesin toimintaa, kun on kyse kemikaalien terveydelle aiheutuvista vaaroista sekä terveyshaittojen ehkäisystä ja torjumisesta. Myös fysikaalisten vaarojen (esimerkiksi räjähdys- ja palovaarallisuus) suhteen ohjausvastuu on STM:llä.
Helsingissä sijaitseva Euroopan kemikaalivirasto ECHA on EU:n keskeinen kemikaaleista vastaava viranomainen, jolla on tiivis suhde EU:n jäsenmaiden kansallisiin kemikaaliviranomaisiin. ECHA ylläpitää omaa neuvonta- ja tukipalveluaan, josta saa ainakin osittain palvelua myös suomen kielellä.
Aluehallintovirastojen työsuojeluviranomaiset valvovat kemikaalien turvallista käyttöä työpaikoilla.
Valvontaa tekevät lisäksi myös Suomen ympäristökeskus, Tulli, elinkeino- liikenne- ja ympäristö-keskukset sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset.
Kemikaalineuvottelukunta (KENK) on keskeinen yhteistyöelin kemikaalisääntelyn toimeenpanossa, edistämisessä, eri tahojen kantojen yhteensovittamisessa ja kemikaalien valvonnassa. Valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan, johon nimetään viranomaisten, teollisuuden, kaupan sekä työntekijä- ja kuluttajajärjestöjen edustajia. Neuvottelukunnassa ja sen jaostoissa sovitaan Suomen kannat EU:ssa ajankohtaisiin kemikaalilainsäädännön toimeenpanoon ja kehittämiseen liittyviin kysymyksiin.