Lapsen ja vanhempien oikeusturvaa vahvistetaan nopeuttamalla asioiden käsittelyä lastensuojelussa

Lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta ja väliaikaista määräystä koskevat säännökset muuttuvat. Samalla siirretään vangin lapsen sijoittamispäätöksen teko vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaisille ja säädetään muun muassa velvollisuudesta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen.

Tässä tiedotteessa käsitellään uudistusten keskeiset vaikutukset kunnan toimintaan. Lainsäädännön toimeenpanon tukemiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisee uuden yksityiskohtaisemman lastensuojelun työntekijöille suunnatun käytännön käsikirjan keväällä 2010. Lisäksi julkaistaan erilliset lastensuojelulain soveltamisoppaat varhaiskasvatuksen ja terveydenhuollon henkilöstölle. Val­misteilla on myös opas lastensuojelun asiakkaille.

Hallituksen esitys (HE 225/2009 vp) ja eduskunnan vastaus (EV 221/2009 vp) sekä valiokunta-asiakirjat ovat eduskunnan nettisivuilla.

Uusitut suomen- ja ruotsinkieliset lomakkeet julkaistaan Lastensuojelun käsikirjassa.

Yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa sosiaali- ja terveysministeriö jatkaa valtakunnallista koulutuskierrosta. Kevään 2010 koulutukset on suunnattu ensisijaisesti lastensuojelun työntekijöille. Lisätietoja koulutuksista saa aluehallintovirastojen nettisivuilta.

Kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen tekeminen siirtyy hallinto-oikeudelta kunnalliselle viranhaltijalle. Nykyisen 60 päivän sijaan kiireellistä sijoitusta voidaan jatkaa enintään 30 päivällä. Kiireellinen sijoitus raukeaa, jollei päätöstä sen jatkamisesta tai päätöstä tai hakemusta huostaanotosta ole tehty 30 päivässä sijoituksen alkamisesta. Erillinen 45 päivän määräaika ei enää ole käytössä. Asiakkaiden oikeusturvan takaamiseksi sama viranhaltija ei saa tehdä sekä kiireellistä sijoitusta että sen jatkopäätöstä.

Päätöksen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta voi tehdä sosiaalihuollon johtava viranhaltija, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005, jäljempänä kelpoisuuslaki), 10 §:n mukainen kelpoisuus tai johtavan viranhaltijan määräämä muu viranhaltija, jolla on kelpoisuuslain 10 §:n 1 tai 2 momentin tai 3 §:n mukainen kelpoisuus. Vaadittu kelpoisuus on sama kuin esimerkiksi huostaanottopäätöksen tekevällä viranhaltijalla tai viranhaltijalla, joka tekee päätöksen sijaishuoltopaikan muuttamisesta huostaanoton tai kiireellisen sijoituksen aikana.

Lastensuojelun sijoituspäätökset on aina tehtävä virkavastuulla. Kunta ei voi delegoida sijoituspäätösten tekemistä yksityiselle yritykselle. Useampi kunta voi sen sijaan käyttää samaa viranhaltijaa päätösten teossa. Lain noudattaminen kiireellisen sijoituksen jatkopäätösten tekemisessä edellyttää pienimmiltä kunnilta yhteistyöjärjestelyjä muiden kuntien kanssa.

Edellytyksiä jatkopäätöksen tekemiselle täsmennetään. Jatkopäätös voidaan tehdä vain, jos 30 päivää ei ole riittävä aika huostaanoton tarpeen selvittämiseksi ja tarvittavista lastensuojelutoimenpiteistä ei ole mahdollista päättää ilman lisäselvityksiä. Lisäksi edellytetään, ettei tarvittavia lisäselvityksiä ole mahdollista saada 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta ja että jatkopäätöksen tekeminen on lapsen edun mukaista. Kaikkien mainittujen edellytysten on täytyttävä. Jatkopäätöstä ei lain mukaan voida tehdä, jos tilanteen selvittelyä on mahdollista jatkaa avohuollon sijoituksena lapsen etua vaarantamatta tai jos lisäselvitykset olisi ollut mahdollista saada 30 päivässä sijoituksen alkamisesta. (38 §)

Kunnallisen viranhaltijan velvollisuus ja oikeus väliaikaisen määräyksen vaatimiseen poistuu. Hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi antaa väliaikaisen määräyksen ainoastaan omasta aloitteestaan tai lapsen ja hänen vanhempansa tai huoltajansa vaatimuksesta. Väliaikainen määräys voidaan antaa paitsi huostaanottoasian myös sijaishuoltoa koskevan asian ollessa vireillä tuomioistuimessa. (83 §) Väliaikaisen määräyksen avulla tuomioistuin voi turvata lapsen aseman ja rauhoittaa tilanteen oikeuskäsittelyn ajaksi. Jos lapsi on sijoitettu kiireellisesti, kiireellinen sijoitus raukeaa, kun tuomioistuin antaa väliaikaista määräystä koskevan päätöksen.

Tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta valvoa lapsen turvallisuutta oikeuskäsittelyn aikana. Siksi kunnan sosiaalihuollon viranomaisilla säilyy oikeus ja velvollisuus kiireellisen sijoituksen tekemiseen myös silloin kun sijaishuoltoa tai huostaanottoa koskeva asia on jo vireillä oikeudessa. Näissä tilanteissa päätöksentekijä on velvollinen välittömästi ilmoittamaan tehdystä päätöksestä sille tuomioistuimelle, jossa asia on vireillä. (25 d §)

Päätöksenteko lapsen sijoittamisesta vanhempansa mukana vankilaan siirtyy vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaisille. Päätökset tehdään samoin perustein kuin muillekin lastensuojelun asiakkaille eli sijoituspäätöstä tehtäessä arvioidaan, mikä on lapsen kannalta paras vaihtoehto. Tavoitteena on saattaa vankilaan sijoitettavat lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden lastensuojelun asiakkaiden kanssa. Vankiloiden äiti-lapsiosastojen tilalle perustetaan perheosasto, jossa lapsen tarpeet on huomioitu lastensuojelulain mukaisesti.

Tarkoituksena on, että sijoitukset tehtäisiin pääsääntöisesti avohuollon sijoituspäätöksinä, jolloin päätöksentekijänä on aina lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Avohuollon sijoitusten jatkamisen perusteet ja vaihtoehdot on lastensuojelulain mukaan arvioitava vähintään kolmen kuukauden välein. Jos sijoitus vankilan perheosastolle tehdään kiireellisenä sijoituksena tai huostaanottona, noudatetaan niidenkin osalta lastensuojelulaissa säädettyjä yleisiä päätöksenteon perusteita ja päätöksentekijää koskevia säännöksiä. Ennen edellä mainittujen sijoituspäätösten tekemistä on kuitenkin aina kuultava Rikosseuraamuslaitosta. (13 a §)

Lakiin sisältyy myös sijoitettavan lapsen ikää koskeva rajoitus. Vankilan perheosastolle sijoitettavan lapsen on oltava alle kaksivuotias. Sijoitusta voidaan kuitenkin jatkaa lapsen täytettyä kaksi vuotta, jos lapsen etu sitä välttämättä vaatii. Sijoituksen jatkaminen voi olla lapsen edun mukaista tilanteessa, jossa vanhemman vankeusrangaistusta on enää vähän jäljellä. Sijoitus ei voi jatkua vankilan perheosastolla lapsen täytettyä kolme vuotta. (37 §:n 3 mom.)

Vangin tai tutkintavangin lapsi voidaan sijoittaa vankilan perheosastolle myös hallintotuomioistuimen antamalla väliaikaisella määräyksellä.

Harkittaessa lapsen sijoittamista vankilaan on lastensuojelulain säännösten mukaisesti huomioitava sijoituskohteen olosuhteet, lapsen ja vanhemman kunto ja erityistarpeet sekä lapsen muiden läheisten mahdollisuudet osallistua lapsen hoitamiseen. Vankilassa vanhempi huolehtii itse lapsen hoitamisesta. Henkilökunta huolehtii lapsen hoidosta esimerkiksi vanhemman osallistuessa päihdekuntoutukseen. Tutkintavankeudessa oleminen eroaa vankeusrangaistuksen suorittamisesta siten, ettei sen kesto ole ennalta tiedossa. Tutkintavankeus on myös lain mukaan suoritettava suljetulla osastolla, kun taas muu perheosasto toimii avovankilassa. Kokonaistilanteen arviointi edellyttää tutustumista vankilan olosuhteisiin.

Vuonna 2010 vankilan perheosaston kustannuksista vastaa valtio. Vuodesta 2011 lukien sijoitet­taessa lapsia vankilan perheosastolle noudatetaan lastensuojelulain säännöksiä myös kustannusten osalta.

Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä vastaanottaa pyynnön lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojeluilmoituksen taikka saa muulla tavoin tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta (26 §:n 1 mom.).

Lastensuojeluviranomaisten toimimisvelvollisuus on sama riippumatta siitä, millä tavoin lastensuojeluasia tulee vireille. Kiireellinen lastensuojelun tarve on arvioitava välittömästi. Muu lastensuojelun tarve on arvioitava säädetyssä määräajassa. Lapsesta tulee lastensuojelun asiakas, jos vireille tulon johdosta ryhdytään kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin. Asiakkuus alkaa myös, jos kunnan sosiaalityöntekijä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä vireille tulosta päätyy siihen, että on tehtävä lastensuojelutarpeen selvitys. Sosiaalityöntekijän on tehtävä asiakkuuden alkamisesta merkintä lastensuojeluasiakirjoihin ja ilmoitettava siitä välittömästi huoltajalle ja lapselle, jollei poikkeustilanteessa ole sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, jäljempänä asiakaslaki) 11 §:ssä säädettyjä perusteita sille, että tietoa ei anneta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomaisen on ensin varmistettava lapsen turvallisuus. Ilmoittaminen voi tapahtua suullisesti tai lähettämällä tieto tavallisella kirjeellä, jossa asiakkaalle ilmoitetaan varattu vastaanottoaika ja selvitys siitä, millä edellytyksillä lastensuojelutarpeen selvitys on lain mukaan tehtävä sekä selvityksen tekemisestä vastaavan sosiaalityöntekijän yhteystiedot.

Lain mukaan selvityksen tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka on kunnan viranhaltija (13 b ja 27 §). Selvityksen tekemistä ei voida siirtää yksityisen toimijan tehtäväksi, vaan se on tehtävä virkavastuulla. Selvityksen perusteella sosiaalityöntekijä arvioi tarpeen jatkaa lastensuojeluasiakkuutta. Jos tarvetta lastensuojelutoimenpiteisiin ei ole, asiakkuus päättyy. Selvityksen tekemiseksi sosiaalityöntekijä voi olla yhteydessä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin siten kuin asiakaslain 16 ja 17 §:ssä säädetään. Asiakaslain 16 §:n mukaan salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa tietoja asiakkaan suostumuksella. Jos 16 §:ssä tarkoitettua suostumusta ei voida saada taikka jos asiakas tai hänen laillinen edustajansa nimenomaisesti kieltää tiedon luovuttamisen, sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa asiakaslain 17 §:n nojalla antaa asiakirjasta salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan hoidon tai huollon tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi. Tietoja saadaan antaa kuitenkin vain, jos lapsen hoidon ja huollon tarve on ilmeinen eikä tarvetta voida muutoin selvittää tai toimenpiteitä toteuttaa taikka jos tiedot ovat tarpeen lapsen edun vuoksi.

Asiakaslain mukaisesti sosiaalityöntekijä saa selvitystä tehtäessä käyttöönsä muilla asiantuntijoilla lapsesta jo olevia tietoja. Lastensuojelutarpeen selvittäminen voi edellyttää myös lasta koskevaa lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaa uutta tutkimusta. Lain lähtökohta on, että kaikki selvitykseen liittyvät tutkimukset tehdään asianosaisten suostumuksen perusteella. Ilman nimenomaista lupaa sosiaalityöntekijä ei voi teettää mitään selvitykseen liittyviä tutkimuksia asiantuntijalla. Jos huoltaja kieltää lasta koskevan tutkimuksen tekemisen, hallinto-oikeus voi kuitenkin kunnan viranomaisen hakemuksesta myöntää luvan tutkimuksen tekemiseen (28 §).

Velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen syntyy, kun ilmoitusvelvollinen henkilö saa tehtävässään tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus on aina toteutettava viipymättä salassapitosäännösten estämättä. Uudistuksessa ilmoitusvelvollisten piiriin tulevat Rikosseuraamuslaitoksen sekä palo- ja pelastustoimen palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt. Ilmoitusvelvollisuus ulotetaan koskemaan myös niitä henkilöitä, jotka toimivat 25 §:ssä mainituissa tehtävissä toimeksiantosuhteisina tai itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Uuden 25 a §:n mukaan ilmoitusvelvollisuus voidaan toteuttaa myös yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa kanssa tehtynä pyyntönä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Säännöksen tarkoituksena on ohjata ilmoitusvelvollisia tahoja toimimaan yhteistyössä perheen kanssa samalla varmistaen, että tieto lapsen mahdollisesta tuen tarpeesta tulee ajoissa lastensuojelun tietoon. Pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tulee käytettäväksi erityisesti tilanteissa, joissa joku perheen jäsenistä on ilmoitusvelvollisen asiakas tai potilas. Vastaavasti kuin lastensuojeluilmoitus myös pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi on toteutettava viipymättä ja pyyntöä tehtäessä on ilmoitettava pyynnön tekemiseen johtaneet syyt. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen velvollisuus rekisterin pitämiseen koskee sekä lastensuojeluilmoituksia että pyyntöjä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi.

Lailla säädetään myös velvollisuudesta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen (25 c §). Ilmoitusvelvollisia ovat lain mukaan samat tahot, jotka ovat velvollisia varsinaisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on tehtävä ennen lapsen syntymää, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Säännöksen mukaan ilmoitusvelvollisen on tehtävä ennakollinen lastensuojeluilmoitus salassapitosäännösten estämättä, jos hänen tiedossaan on, ettei lasta voi kotiuttaa synnytyssairaalasta ilman lastensuojelun tukitoimia.

Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset ovat velvollisia tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen, jos heidän tietoonsa tulee, että tulevan lapsen vanhemmalla on niin vaikea päihde- tai mielenterveysongelma, ettei vanhempi selviydy vastasyntyneen hoitamisesta ilman apua. Poliisin on tehtävä ennakollinen lastensuojeluilmoitus perheväkivaltatilanteessa, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvän lapsen turvallisuus on uhattuna sairaalasta kotiuttamisen jälkeen. Koska lapsi voidaan sijoittaa vankilan perheosastolle ainoastaan lastensuojelun sijoituspäätöksellä, on Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunnalla velvollisuus tehdä ilmoitus raskaana olevasta vangista, jos on tiedossa, että vankeusrangaistus jatkuu lapsen syntymän jälkeen.

Ennakollisen ilmoituksen kautta molemmat lapsen tulevat vanhemmat voidaan ohjata tarvittavien tukipalvelujen piiriin. Tarkoitus on, että ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään sosiaalipäivystykseen. Kiireellisessä tilanteessa päivystävän sosiaaliviranomaisen on arvioitava välittömästi ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden sosiaalipalveluiden tarve. Yhteistyössä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa voidaan myös arvioida välittömästi lapsen syntymän jälkeen tarvittavat palvelut. Varsinainen lastensuojeluasiakkuus voi kuitenkin alkaa vasta lapsen syntymän jälkeen, eikä ennakollisia lastensuojeluilmoituksia merkitä lastensuojelun ilmoitusrekisteriin.

Yhteydenpidon rajoittamista on voinut soveltaa ainoastaan perhehoitona tai laitoshuoltona järjestetyssä sijaishuollossa. Soveltamisalan ulkopuolelle ovat jääneet tilanteet, joissa lapsi on ollut sijoitettuna vanhempansa luo tai kun lapsi on ollut lyhytaikaisesti sijoitettuna sairaalaan. Myös näissä tilanteissa saattaa olla perusteltua olla ilmaisematta lapsen olinpaikkaa tai muutoin rajoittaa yhteydenpitoa. Lainmuutoksen jälkeen yhteydenpidon rajoitusta voidaan käyttää sijaishuollon aikana riippumatta siitä, minne lapsi on sijoitettu. (61 §:n 1 mom.)

Aikaisemmasta poiketen yhteydenpidon rajoittamisesta päättää kunnan johtosäännön mukaan määräytyvä viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija. Kiireellisissä tilanteissa päätöksen voi edelleen tehdä kunnan viranhaltija, jolla on sosiaalityöntekijän kelpoisuus ja lyhyestä korkeintaan 30 vuorokautta kestävästä yhteydenpidon rajoittamisesta voi edelleen päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja. (63 §:n 2 mom.)

Erityinen huolenpito rajataan koskemaan vain 12 vuotta täyttäneitä lapsia. Lisäksi tarkennetaan rajanvetoa erityisen huolenpidon ja terveydenhuollon toimenpiteiden välillä. Erityisen huolenpidon järjestämisen ehtona on, etteivät terveydenhuollon palvelut sovellu käytettäviksi erityisen huolenpidon sijaan. Lastensuojelulain mukaan päätöksen erityiseen huolenpitoon ottamisesta on perustuttava lapsen tilanteen moniammatilliseen arvioon, joka pohjautuu kasvatukselliseen, sosiaalityön, psykologiseen ja lääketieteelliseen arvioon (72 §). Arvioon tulee tarpeen mukaan sisällyttää lääkärin suorittama lapsen tutkimus (15 §).

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvontavastuun toteuttamista vahvistetaan siten, että kirjaukset käytetyistä rajoitustoimenpiteistä on toimitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle  kuukausittain (74 §:n 1 mom.). Sijoituspaikan on myös vuosittain lähetettävä vastuusosiaalityöntekijälle tiedoksi kirjaukset lapselle annettujen käyttövarojen maksamisesta (55 §:n 4 mom.).

Lastensuojelussa kunta, joka on velvollinen käytännössä järjestämään lastensuojelun palveluja, ei kaikissa tapauksissa ole velvollinen vastaamaan palvelujen kustannuksista. Uudistuksessa järjestämis- ja kustannusvastuuta koskevat säännökset on jaettu neljään erilliseen pykälään: 16 §:ssä säädetään, mikä kunta on käytännössä velvollinen järjestämään lastensuojelun palveluja eri tilanteissa (niin sanottu sijoittajakunta), 16 a §:ssä säädetään kustannuksista vastaavasta kunnasta, 16 b §:ssä sijoituskunnan järjestämisvastuusta ja 16 c §:ssä kuntien keskinäisistä korvauksista.

Kuntien kustannusvastuuta koskevat säännökset ovat ehdottomia, mutta järjestämisen osalta kunnat voivat sopia lapsen edun kannalta parhaasta vaihtoehdosta. Peruslähtökohtana on edelleen lapsen kotikunnan järjestämis- ja kustannusvastuu, sekä sijaishuollon osalta sen kunnan kustannusvastuu, jossa sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Uutta on säännös, joka mukaan järjestäjäkunta ei pääsääntöisesti vaihdu lapsen kiireellisen sijoituksen aikana.

Lastensuojelun käytännön järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren kotikunta. Jos se kunta, jossa lapsi tai nuori pääasiallisesti asuu, ei ole hänen kotikuntansa kotikuntalain (201/1994) 2 §:n tai 3 §:n 1 kohdan mukaan, vastaa lastensuojelun järjestämisestä lapsen tai nuoren asuinkunta.

Kotikuntalain 2 §:n perusteella henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Vastasyntyneen kotikunta on se kunta, jossa hänen äidillään on kotikunta lapsen syntyessä.

Jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on kotikuntalain 2 §:n 2 momentin mukaan se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys.

Kotikuntalain 3 §:n 1 kohdan mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos asuminen toisessa kunnassa johtuu enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä. Sairaudesta johtuvalla asumisella tarkoitetaan tässä kohdassa esimerkiksi asumista sukulaisten luona sairauden vuoksi. (HE 104/1993 vp)

Lapsen tai nuoren asuminen kunnassa voi johtua paitsi hänen omasta opiskelustaan myös esimerkiksi lapsen huoltajan opiskelusta. Jos lapsen huoltajat asuvat eri paikkakunnilla, määrittyy lapsen asuinkunta sen perusteella, missä lapsi pääasiallisesti asuu.

Kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen on velvollinen tekemään lapsen tilapäinen oleskelukunta, jos lapsen kotikunta tai asuinkunta ei ole päätöstä tehtäessä tiedossa tai päätöksen tekemistä ei voida viivyttää vaarantamatta kiireellisen sijoituksen tarkoituksen toteutumista. Säännös täsmentää sosiaalihuoltolain (710/1982) 15 §:n 1 momenttia, jonka mukaan kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle. Nykyisen käytännön mukaisesti kiireellisen sijoituksen käytännön toteuttamisesta ja päätöksen tekemisestä joutuu useimmiten vastaamaan tilapäinen oleskelukunta, jotta kiireellinen sijoitus saadaan toteutettua lapsen etua vaarantamatta. Lapsen etua vaarantamatta päätös kiireellisestä sijoituksesta voitaisiin tehdä kotikunnassa esimerkiksi tilanteessa, jossa koko perhe on ollut sijoitettuna kotikunnan ulkopuolelle päihdekuntoutusyksikköön ja vanhemmat keskeyttävät hoidon jättäen lapset yksin sijoituspaikkaan.

Jos päätös lapsen kiireellisestä sijoittamisesta on jouduttu toteuttamaan muualla kuin omassa koti- tai asuinkunnassa, siirtyy järjestämisvastuu päätöksen tekemisen jälkeen takaisin lapsen koti- tai asuinkunnalle, jossa tulee lapsen edun niin vaatiessa tehdä sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös ottaen huomioon lastensuojelulain säännökset, jotka koskevat sijaishuoltopaikan valintaa sekä ihmissuhteita ja yhteydenpitoa.

Jos lapsen kotikunta vaihtuu kiireellisen sijoituksen aikana, ei järjestämisvastuu siirry uuteen koti- tai asuinkuntaan ennen kiireellisen sijoituksen lakkaamista. Vastaavaa sääntelyä ei ole sisältynyt voimassa olevaan lakiin. Pääperiaatteena on ollut, että asiakkuus siirtyy muuton seurauksena uuteen asuinkuntaan, jossa jatketaan käynnissä olevia lastensuojelutoimia. Asiakkuuden siirtyminen kiireellisen sijoituksen aikana ei kuitenkaan vastaa lapsen etua. Kiireellinen sijoitus on luonteeltaan turvaamistoimi, jonka aikana selvitetään tarvittavat jatkotoimet. Lapsen edun mukaista on, että asiakkuuden siirto tapahtuu saattaen vaihtaen kiireellisen sijoituksen aikana kuitenkin niin, että päävastuu asiakkuudesta säilyy edelleen sijoittajakunnalla.

Kunnat voivat sopia lastensuojelun järjestämisestä toisin kuin pykälässä säädetään, jos se on lapsen edun mukaista. Jos kunnat eivät pääse sopimukseen, on niiden toimittava siten kuin 16 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Lapsen edun mukaista voi olla esimerkiksi järjestämisvastuun säilyttäminen sillä kunnalla, jossa asiakkuus on ollut jo pitempään. Lapsen edun mukaisia eivät ole järjestelyt, joilla kiireellisen sijoituksen toimeenpano hidastuu.

Lastensuojelun kustannusvastuuta säätelevä 16 a § vastaa asiasisällöltään pääosin 16 §:ssä ollutta lastensuojelun kustannuksia koskevaa sääntelyä. Jälkihuollon osalta lakiin on tehty lastensuojelulain kokonaisuudistuksen edellyttämät muutokset.

Lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä.

Lapsen tai nuoren 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu asuinkunta vastaa alle 14 vuorokautta kestävän avohuollon sijoituksena toteutetun laitoshuollon tai perhehoidon kustannuksista. Jos laitos- tai perhehoito kestää yli 14 vuorokautta, vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan lapsen kotikunta.

Lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Sijaishuolto pitää 49 §:n mukaisesti sisällään paitsi huostaanoton perusteella järjestetyn sijaishuollon, myös kiireellisen sijoituksen tai tuomioistuimen väliaikaisen määräyksen perusteella järjestetyn sijaishuollon.

Jälkihuollon on velvollinen kustantamaan se kunta, joka on vastuussa sijaishuollon kustannuksista. Myös tämä vastaa voimassa olevaa käytäntöä. Vuoden 2008 lastensuojelulailla kunnan velvollisuutta jälkihuollon järjestämiseen laajennettiin koskemaan sijaishuollossa olleiden lasten ja nuorten lisäksi myös tilannetta, jossa lapsi on ollut yhtäjaksoisesti sijoitettuna yksin avohuollon sijoitusta koskevien 37 §:n säännösten mukaisesti vähintään puolen vuoden ajan kodin ulkopuolelle. Näissä tapauksissa jälkihuollon kustannuksista vastaa se kunta, joka on lapsen kotikunta yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta kestäneen avohuollon päätöksellä tehdyn sijoituksen päättyessä. Jos lapsen kotikunta vaihtuu kesken sijoituksen, mutta sijoitus jatkuu yhtäjaksoisesti ja kestää kokonaisuudessaan yli kuusi kuukautta, vastaa jälkihuollon järjestämisen kustannuksista uusi kotikunta.

Lastensuojelulain 75 §:n 2 momentin mukaan kunta voi tarvittaessa järjestää nuorelle jälkihuoltoa, vaikka häntä ei olisikaan aiemman lastensuojeluasiakkuuden aikana sijoitettu kodin ulkopuolelle tai sijoitus on kestänyt alle puoli vuotta. Jos kunta päättää järjestää jälkihuoltoa lastensuojelulain 75 §:n 2 momentin perusteella, se vastaa itse jälkihuollon kustannuksista.

Sijoituskunnan järjestämisvastuuta (16 b §) ja kuntien keskinäisiä korvauksia (16 c §) koskevia säännöksiä ei ole asiallisesti muutettu.

Avohuollon sijoitusta koskevista päätöksistä on muutosta aikaisemmin voinut hakea vain lapsen huoltaja ja 12 vuotta täyttänyt lapsi kumpikin erikseen. Uusitun säännöksen mukaan oikeus hakea muutosta on lisäksi vanhemmalla, jonka kanssa yhdessä asumista avohuollon sijoituspäätös koskee.

Muutoksenhakuoikeutta yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen on täsmennetty. Muutosta yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa saa hakea lapsen huoltaja sekä henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen päätöksellä on rajoitettu. Näiden lisäksi 12 vuotta täyttänyt lapsi saa hakea erikseen muutosta kaikissa häntä itseään koskevissa lastensuojeluasioissa.

Lastensuojelulain 90 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään niistä asioista, joista saa valittamalla hakea muutosta suoraan hallinto-oikeudelta. Säännöksessä on muun muassa lueteltu kaikki ne rajoitustoimenpiteet, joista on valitusoikeus.

Muista sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen alaisen viranhaltijan tekemistä päätöksistä on tehtävä ensin oikaisuvaatimus kunnan sosiaalihuollon toimielimelle (90 §:n 3 mom.). Toimielimen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta seuraavissa asioissa:

Huostassapidon aikana lapsen huollosta voidaan päättää samoin edellytyksin kuin muulloinkin joko lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai käräjäoikeuden päätöksellä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisesti samassa yhteydessä voidaan sopia sekä huollosta että tapaamisoikeudesta. Se voiko sosiaaliviranomainen vahvistaa sopimuksen, riippuu lain mukaan siitä, onko sopimus lapsen edun mukainen. Jos huostaanottoa ei vielä olla päättämässä, ei yleensä ole lapsen edun mukaista vahvistaa tapaamisoikeutta koskevaa sopimusta. Tilanteessa, jossa huostaanottoa ollaan lopettamassa, voi vanhempien sopimus tapaamisoikeudesta sen sijaan olla tarpeellinen ja lapsen asemaa turvaava järjestely.

Lapsen terveydentila on tutkittava aina sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä, jos käytettävissä ei ole riittäviä tietoja lapsen hoidon järjestämiseksi sijaishuollon aikana (51 §). Säännöksen mukaan lapsen terveydentila on tutkittava jo lastensuojelun avohuollon aikana. Sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä terveydentila tulee tutkittavaksi vain, jos terveydentilaa ei ole ollut mahdollista selvittää aikaisemmin tai tiedot ovat muusta syystä puutteelliset.

Hallinto-oikeuksien käytäntöjen yhtenäistämiseksi lapsen kuulemista hallinto-oikeuksissa koskevaa säännöstä täsmennetään. Lasta on ensisijaisesti kuultava siten, että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen ja lapsi ovat läsnä kuulemisessa, jos menettely on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi.

Lastensuojelulain muutettuja säännöksiä ei sovelleta valitukseen, joka koskee ennen 1.3.2010 tehtyä päätöstä, eikä sellaiseen hakemusasiaan, joka on vireillä hallinto-oikeudessa ennen 1.3.2010. Muutettuja säännöksiä ei myöskään sovelleta näiden asioiden käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa.

Kunnan viranomaisten on sovellettava uusia kiireellistä sijoitusta koskevia määräaikoja 1.3.2010 lukien tehtäviin päätöksiin. Kiireellinen sijoitus raukeaa, jos 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta tai ennen kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen päättymistä ei ole tehty joko päätöstä huostaanotosta tai hakemusta huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Myös kiireellisen sijoituksen jatkopäätös voi kestää ainoastaan 30 päivää. Vaikka päätös kiireellisestä sijoituksesta olisi tehty ennen 1.3.2010, voidaan kiireellistä sijoitusta jatkaa enintään 30 päivää, jos jatkopäätöstä ei ole saatettu vireille hallinto-oikeudessa ennen 1.3.2010.

Hallitussihteeri Lotta Silvennoinen, puh. 09 160 74358, 050 430 2368