Osa romanipoliittisen ohjelman tavoitteista saavutettu

Romanipoliittisen ohjelman seurannan mukaan romanilasten perusopetuksessa on tapahtunut huomattavaa edistystä, mutta esimerkiksi romaniväestön ammatillisessa koulutuksessa ja työllisyydessä on edelleen haasteita. Romanipoliittisen ohjelman seuranraportti luovutettiin peruspalveluministeri Susanna Huoviselle 13. toukokuuta 2014.

Suomen romanipoliittisen ohjelman tavoitteena on edistää romanien yhdenvertaisuutta ja osallisuutta elämän eri alueilla. Seurantaraportin mukaan suurimmalla osalla romaneista asiat ovat hyvin, mutta osa on vaarassa syrjäytyä, ja noin 10 prosenttia on jo vakavasti syrjäytynyt. Erityisiä haasteita on romanien työllistymisessä, aikuiskoulutuksessa ja hyvinvoinnin saralla.

Seurantaraportin mukaan erityisesti opetussektorilla on tapahtunut huomattavaa edistystä. Suurimmalla osalla romanioppilaista peruskoulu sujuu nykyään hyvin tai vähintään tyydyttävästi. Arviolta vähintään 80 prosenttia kaikista perusopetusikäisistä romanioppilaista on perusopetuksen tuen ja kehittämistoiminnan piirissä. Perusopetuksen tukea on kohdennettu erityisesti romanioppilaiden ohjaamiseen toiselle asteelle. Romanit ovat heränneet huomaamaan koulutuksen merkityksen työelämään pääsyssä. Koulutusta osataan arvostaa ja lapsia tukea.

Romanien kokema syrjintä ja monenlaiset ongelmat heijastuvat usein lapsiin. Romanipoliittisen ohjelman kuulemistilaisuuksissa romaniväestö nosti keskeisiksi kehittämisalueiksi varhaiskasvatuksen sekä vanhemmuuden ja perheiden tukemisen. Monissa kunnissa on pula romanikielen opettajista ja perhetyöntekijöistä. Kuntien tulisikin varmistaa, että sen perustoimintaan kuuluvat tukitoimet kohdentuvat tarvittaessa myös romaneihin. Romaneille suunnatun perhetyön kehittäminen on olennainen osa romanien osallisuuden lisäämistä. Koulutuksen ja työn ohella sosiaalipoliittisilla toimilla voidaan lisätä romaniväestön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Romanien asumisolot Suomessa ovat hyvät, eivätkä ne nykyään poikkea valtaväestön kunnallisen vuokra-asumisen tasosta. Mutta romaneilla on ongelmia saada asunto, sillä sopivan asunnon löytymistä vaikeuttavat yleiset huono-osaisuustekijät, kulttuuriset tekijät ja syrjintä vuokra-asuntomarkkinoilla. Valtaosa romaneista asuu kuntien tarjoamissa vuokra-asunnoissa.

Perhekulttuurin muuttuminen entistä ydinperhekeskeisemmäksi on haaste romanivanhuksille. Moni romanivanhus kärsii sairauksista, ja he tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja. Näiden palvelujen käyttö voi kuitenkin olla heille vierasta. Kuntien tulisi huolehtia siitä, että myös romanivanhukset ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä.

Seurantaryhmän mukaan ohjelman toimeenpanossa kuntatasolla on haasteita. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa romaneja on huomioitu erikseen vain muutamissa kunnissa, kuten Oulussa ja Jyväskylässä. Pääkaupunkiseudulla asuu noin puolet 10 000:sta romanista, mutta vain Helsingissä ja Vantaalla toimii romanityöryhmät. Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kunnat saadaan sitoutettua romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoon, ja miten eri toimijat saadaan sitoutettua edistämään ohjelman toteutumista pitkällä aikavälillä.

Romaniasiat voitaisiin vastuuttaa kunnissa tietylle virkamiehelle, mikä selkiyttäisi yhteydenpitoa kunnan eri viranomaisiin ja alueellisiin neuvottelukuntiin. Romaniasioiden hoito on liian usein riippuvaista yksittäisten virkamiesten aktiivisuudesta. Seurantaraportin tehnyt työryhmä esittää, että seurantaa tulee edelleen jatkaa ja sille tulee taata riittävät resurssit, jotta seurantaa voitaisiin jatkossa tehdä paremmin.

Eurooppalaisella mittapuulla katsottuna suomalaisilla romaneilla on asiat hyvin. Suomen romanit ovat syntyneet täällä ja kokevat olevansa suomalaisia, mutta esimerkiksi jo Ruotsissa ongelmia tuo maahanmuuttaja romanit. Kunnissa olisi hyvä varautua ulkomaalaisten romanien tuloon Suomeen.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti maaliskuussa 2012 työryhmän koordinoimaan ja seuraamaan romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Työryhmään osallistui 24 eri hallinnonalan viranomaista ja romanijärjestön edustajaa. Puolet työryhmän jäsenistä oli romanitaustaisia henkilöitä. Vuosina 2012–2013 järjestettiin kunta- ja järjestökuulemisia sekä valtakunnallisia romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäiviä yhteistyössä romanien, valtionhallinnon ja kuntien välillä. Romaniväestön aktiivinen osallistuminen ohjelman toimeenpanoon kertoo luottamuksesta toimijoiden välillä. Luottamuksellisia suhteita rakentaa osaltaan Suomen käytäntö osallistaa romaniväestö heitä koskevaan päätöksentekoon.

Viveca Arrhenius, sosiaalineuvos, p. 0295 163 286
Sarita Friman-Korpela, ylitarkastaja, p. 0295 163 349
etunimi.sukunimi@stm.fi