FI SV EN

Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen

Auttava käsiSosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa omalla toiminnallaan osallisuutta, sosiaalista hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta. STM koordinoi köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen toimenpideohjelmaa.

Syrjäytyminen ja köyhyys aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, terveyseroja ja eriarvoisuutta. Osaa ihmisistä uhkaa pysyvä syrjäytyminen. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja edellisessä hallitusohjelmassa painotetaan, että syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäistään

  • vahvistamalla ihmisten osallisuutta ja työkykyä
  • vähentämällä työttömyyttä, köyhyyttä, ihmisten näköalattomuutta ja osattomuutta 
  • huolehtimalla sosiaaliturvasta ja peruspalveluista.

Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen  edellyttää useiden eri hallinnonalojen toimia ja yhteistyötä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tuottaa tilastotietoa syrjäytymisestä ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta.

Syrjäytyminen on moniulotteista

Syrjäytymisen käsitteellä kuvataan nykyaikaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja.

Syrjäytyminen voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Se estää ihmisiä osallistumasta täysipainoisesti normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin. 

Ihmiset ovat erityisen alttiita syrjäytymiselle elämän muutosvaiheissa, kuten koulun tai opiskelun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä. Syrjäytymisen riski on suuri silloin, kun lapsi joutuu elämään ja kasvamaan ympäristössä, jossa on useita syrjäytymisen tunnusmerkkejä.

Köyhyyttä on haastava mitata

Pelkän sosiaaliturvan varassa elävillä on suuri riski liukua köyhyyteen.

Lapsiperheiden köyhyys on yleistynyt Suomessa. Myös yksin asuvilla työttömillä, opiskelijoilla ja epätyypillistä työtä tekevillä on riski köyhyyteen.

Köyhyyden mittaaminen on kuitenkin haastavaa. Köyhyys ymmärretään Suomen kaltaisessa teollistuneessa maassa yleensä suhteellisena köyhyytenä. Suomessa suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia keskimääräisestä kotitalouksien tulotasosta.

Suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen ei kykene saavuttamaan yhteiskunnassa odotettua, yleisesti hyväksyttyä kohtuullista vähimmäiselintasoa. Syynä tähän on taloudellinen puute, kuten esimerkiksi pienet tulot. Tilastollisissa tarkasteluissa suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaankin usein samaa asiaa kuin suhteellisella pienituloisuudella.

EU:n strategisena tavoitteena on vähentää suhteellisessa köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa elävien määrää merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Myös Suomi laatii kansallisen suunnitelman, jonka tarkoituksena on parantaa ensisijassa pienituloisten, syrjäytyneiden ja työttömien asemaa sekä vähentää lapsiperheiden köyhyyttä.

Muiden viranomaisten toimet syrjäytymisen ja köyhyyden estämisessä

Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoiman Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on, että kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja että tuen tarve tunnistettaisiin ajoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulla oleva Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015 toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisestä.

Sisäasiainministeriön koordinoiman Sisäiseen turvallisuuden ohjelmaan tavoitteena on, että  Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena.

Lisätietoja

Jaakko Ellisaari, ylitarkastaja 
STM, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, Osallisuuden edistämisen ryhmä 0295163305