Usein kysyttyjä kysymyksiä perhevapaauudistuksesta

Perhevapaat eivät jakaudu perheissä tällä hetkellä tasan. Tämä heikentää erityisesti naisten työmarkkina-asemaa ja myös toimeentuloa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Perhevapaauudistuksen tavoitteena on saada aikaan perheiden sisäisen lastenhoitovastuun tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. Tätä kautta tavoitellaan tasa-arvoa naisten ja miesten kesken sekä perheiden sisällä että työelämässä. Tarkoituksena on paitsi lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia, myös osaltaan kaventaa naisten ja miesten välisiä palkka- ja eläke-eroja.
Uudella vanhempainpäiväraha- ja vanhempainvapaajärjestelmällä pyritään viestimään tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja siitä, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus käyttää päivärahoja ja vapaita. Lisäksi nykyinen vanhempainpäivärahoja koskeva lainsäädäntö on jäänyt ajastaan jälkeen ja muotoutunut hyvin monimutkaiseksi lukuisten osittaisten lainmuutosten johdosta. Uudistuksessa pyritään selkeyttämään säännöksiä ja ottamaan huomioon erilaiset perhemuodot sekä perheiden erilaiset tarpeet. 
Työelämän tasapaino -direktiivi, johon Suomikin on sitoutunut, edellyttää myös tiettyjä muutoksia vanhempainpäivärahoja ja perhevapaita koskeviin säännöksiin.
 

Mikä muuttuu?

Vanhempainpäivärahajärjestelmä uudistettaisiin kokonaisuudessaan: päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyisi ja päiviä kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Työsopimuslain vanhempainvapaisiin tehdään vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvia muutoksia. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin tulee uudistusta tukevia muutoksia.

Kumpikin vanhempi saisi 160 päivärahapäivän kiintiön. Päivärahapäiviä on viikossa kuusi, joten yhteensä malli toisi siis lasta kohden vanhempainrahapäiviä 12,8 kuukautta. Tästä 0-63 päivärahapäivää olisi mahdollista luovuttaa toiselle vanhemmalle, muulle huoltajalle, omalle puolisolle tai toisen vanhemman puolisolle. Lisäksi loppuraskauden suojaamiseksi luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli kaikkineen päivärahapäiviä olisi yli 14 kuukautta. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt ja voisi luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään yhteensä 126 vanhempainrahapäivää (2 x 63pv) esimerkiksi puolisolleen. Kaksosten, kolmosten ja muiden monikoiden perheissä päivärahakiintiö pidentyisi toista lasta ja jokaista sitä seuraavaa lasta kohden 84 päivärahapäivällä.

Vanhempainpäivärahaa voisi käyttää nykyistä huomattavasti joustavammin. Vanhempainpäivärahojen nimet muuttuisivat. 

Koko järjestelmän pohjarakenne modernisoituisi. Tähän ohjaa myös työelämän tasapaino -direktiivi. Kehitys muissa maissa vie samaan suuntaan.

Vanhempia, jotka ovat työsuhteessa, koskevat työsopimuslain perhevapaita koskevat säännökset, kuten tälläkin hetkellä. Olennaisimmat työsopimuslakiin tehtävät muutokset liittyisivät muun muassa perhevapaiden nimiin sekä jaksoihin, joissa vanhempainvapaata voisi pitää. Vanhempainvapaata voisi pitää nykyistä useammassa jaksossa.
Lisäksi jatkossa työnantajalla olisi velvollisuus perustella kirjallisesti, jos hän kieltäytyy vanhempainvapaan pitämisestä osa-aikaisena. Tämä muutos johtuu työelämän tasapaino 
-direktiivistä.

Kokonaan uutta olisi omaishoitovapaa, joka perustuu työelämän tasapaino -direktiiviin. Sitä voisi pitää enintään viisi päivää vuodessa omaisen hoitamiseksi. Omaishoitovapaan ajalta ei maksettaisi päivärahaa. 

Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen alkaisi jatkossa sen kalenterikuukauden alussa, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Tämä vastaa käytännössä nykytilaa. 

Mikä ei muutu?

Kotihoidon tukijärjestelmä sekä oikeus olla poissa töistä 3 ikävuoteen pysyisivät ennallaan; kotihoidon tukioikeutta myös joustavoitetaan hieman siten, että tukea voisi saada jo ennen varhaiskasvatusoikeuden alkamista. Myös muut lastenhoidon tuet (yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha ja osittainen hoitoraha) säilyisivät ennallaan. 

Vanhempainvapaan ilmoitusaikoihin ei tulisi muutoksia. Vanhempainvapaalle jäämisestä tulisi jatkossakin ilmoittaa työnantajalle vähintään kahta kuukautta ennen vapaalle jäämistä. 
Muihin vapaisiin kuin äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen ei tulisi sisällöllisiä muutoksia.
 

 

Raskaana oleva voisi jäädä työstään pois nykyistä joustavammin. Raskausvapaan voisi aloittaa 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa tai työnantajan kanssa sopien viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Yrittäjät, opiskelijat ja muut joilla ei ole työsuhdetta, voisivat aloittaa raskausrahajakson haluamanaan ajankohtana aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa.  

Vanhempainrahaa voisi käyttää haluaminaan jaksoina lapsen kahden vuoden ikään saakka, sitä ei olisi siis pakko käyttää yhdenjaksoisesti. Vanhempainrahaa voisi käyttää esimerkiksi lyhyemmissä jaksoissa tai osalta viikkoa ja vanhemmat voivat vuorotella lapsen hoidossa. Työsuhteessa olevilla olisi oikeus pitää vanhempainvapaata enintään neljässä jaksossa lasta kohden. 

Vanhempainrahaa voisi hakea myös osittaisena (puolikkaana), jos tekee osa-aikatyötä. Kotihoidontukea voisi halutessaan saada lapsen puolen vuoden iän jälkeen vanhempainrahajaksojen välissä. 

Lisäksi huomioitaisiin tilanteet, joissa kahden vuoden sisään perheeseen syntyy useampia lapsia. Tällöin voisi pitää enintään neljä jaksoa vanhempainvapaata kalenterivuodessa.
 

Tutkimusten ja kansainvälisen vertailun perusteella isälle osoitetut vanhempainvapaiden kiintiöt ovat tehokkain tapa lisätä isien osallistumista perhevapaiden käyttöön. Kiintiöidyt vanhempainvapaa- ja vanhempainrahajaksot myös kannustavat vanhempia tietoisesti miettimään ja suunnittelemaan lapsen hoitovastuun jakamista. Lapsen molemmille vanhemmille kiintiöidyillä vanhempainvapailla ja vanhempainrahoilla pyritään myös vaikuttamaan yleisemmin yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin vanhemmuudesta ja sukupuolten välisestä työnjaosta. Niin ikään kiintiöt ovat signaali työpaikoille siitä, että vanhempainvapaa kuuluu yhtä lailla isille ja että myös isät voivat jäädä pitemmille perhevapaille.

Uudistuksessa vanhempainrahapäivien kokonaismäärää lisättäisiin. Vanhempainrahapäivät, joita on yhteensä 320 päivärahapäivää, olisi kiintiöity puoliksi molemmille vanhemmille (160 päivära-hapäivää/vanhempi) ja omasta kiintiöstään voisi luovuttaa 0-63 päivärahapäivää toiselle vanhemmalle, muulle huoltajalle, omalle puolisolle tai toisen vanhemman puolisolle. Näin äidin päivien määrä vastaa hallitusohjelmakirjausta siitä, että äidin käytettävissä olevien päivien määrä ei vähene nykytilanteeseen nähden. Isän kiintiö sen sijaan pitenisi mallissa huomattavasti. Jos kiintiöiden ja siten myös päivärahapäivien määrä olisi tätä suurempi, tällä olisi huomattava kustannuksia lisäävä vaikutus eikä malli välttämättä kannustaisi isiä käyttämään vapaita yhtään enempää.  Jos taas malli olisi ”tiukempi” siten, että omasta kiintiöstään ei saisi luovuttaa päiviä, tämä tarkoittaisi heikennystä nykytilanteeseen perheissä, joissa toinen vanhemmista ei jostain syystä käyttäisi lainkaan tai käyttäisi vain lyhyen aikaa vanhempainrahaa. 

Uudistus tulisi voimaan 1.8.2022. Muutoslait on tarkoitus käsitellä eduskunnassa syksyllä 2021, jolloin ne voidaan vahvistaa aikaisintaan loppuvuodesta 2021. Koska kyse on isosta uudistuksesta, täytyy sen toimeenpanon valmistelulle jäädä aikaa. Uudistus vaatii mm. Kelan tietojärjestelmien uudistamista sekä viestintää tuleville vanhemmille samoin kuin eri viranomaistahojen perehdyttämistä. 

Koska koko vanhempainpäivärahajärjestelmä muuttuisi, uudet vanhempainpäivärahat tulisivat käytettäväksi vaiheittain. Uudet säännökset koskisivat niitä perheitä, joissa oikeus vanhempainpäivärahaan alkaa 1.8.2022 jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten lasketun synnytysajan perusteella myönnettävän raskausrahan alkamista 1.8.2022 tai myöhemmin. Jos sen sijaan äitiysrahakausi alkaa jo ennen lain voimaantuloa, sovelletaan nykyisiä vanhempainpäivärahasäännöksiä (myös toiseen vanhempaan). 
 

Uudistuksella olisi useita vaikutuksia ja osin vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Uudistus vaikuttaisi perheisiin ja lapsiin, mutta myös laajemmin työelämään ja koko yhteiskuntaan. 

Uudistuksen keskeinen tavoite on perhevapaiden ja hoivavastuun nykyistä tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. Toteutuessaan tällä on useita myönteisiä vaikutuksia. Lapselle syntyisi jo varhaislapsuudessa läheinen suhde molempiin vanhempiinsa, millä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämässä. Toisaalta vanhemmuuden ja lapsenhoitovastuun tasapuolisempi jakaminen vanhempien kesken on omiaan vaikuttamaan myönteisesti myös vanhempien väliseen suhteeseen.  

Perhevapaiden tasaisemman jakautumisen arvioidaan vaikuttavan positiivisesti naisten työuraan ja työmarkkina-asemaan ja tätä kautta myös palkkakehitykseen ja tulevan eläkkeen määrään. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vaikuttaa myös työnantajiin ja työyhteisöihin: isät ja äidit voivat yhtä lailla jäädä vanhempainvapaille.

Uudistus lisää perheiden valinnan mahdollisuuksia vanhempainpäivärahojen käytössä. Uudistus myös lisää erilaisissa perhemuodoissa elävien lasten yhdenvertaisuutta ja mahdollisuutta saada hoivaa vanhemmiltaan. 

Entä kustannusvaikutukset?

Uudistuksella tavoitellaan perhevapaiden tasaisempaa jakoa, mikä ennen kaikkea tarkoittaisi, että isät käyttäisivät oikeuttaan perhevapaisiin nykyistä enemmän. Mikäli tavoite toteutuu, perhevapaiden kokonaiskustannukset yhteiskunnalle nousevat isien käyttämien päivärahapäivien kokonaismäärän kasvaessa.  

On hyvin vaikea arvioida, missä määrin isät lisäävät päivärahojen käyttöä. Kustannusarvioissa on lähtökohdaksi otettu nykytilanteen mukainen isyysrahan käyttö sekä oletukset uudistuksen vaikutuksista vanhempien käyttäytymiseen. On hyvä muistaa, että tälläkin hetkellä 80 % isistä jättää ainakin osan käytettävissä olevista isyysrahapäivistä käyttämättä. Kokonaisuudessaan uudistuksen on kuitenkin arvioitu lisäävän julkisen talouden menoja 80 milj. eurolla.