Palveluvalikoimalla terveyseroja kaventamaan

Suomessa käynnistellään parhaillaan työtä sen määrittelemiseksi, mitkä terveydenhuollon palvelut korvataan julkisista varoista ja mitkä ei. Viimeisen sysäyksen sille antoi EU:n potilasdirektiivi, mutta urakka olisi ollut edessä muutenkin. "Hoitomahdollisuuksien ja -kustannusten kasvu pakottaa miettimään, miten resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen ja tasa-arvoiseen käyttöön", sanoo terveydenhuollon palveluvalikoimaa linjaavan neuvoston pääsihteeri Jaana Leipälä.

Potilasdirektiivin mukaan EU-kansalaisilla on oikeus valita hoitopaikkansa EU:n alueella samoin korvauksin kuin kotimaassa. Suomalainen voi siis saada Kela-korvausta muussa EU-maassa annetusta hoidosta, ja muista EU-maista tulevilla on oikeus saada Suomessa hoitoa täällä asuvien tavoin. Direktiivi ei kuitenkaan rajoita maiden oikeutta päättää palveluistaan.

"Ulkomaista hoitoa ei korvata, jos se ei ole mukana Suomen palveluvalikoimassa. Meidän ei myöskään tarvitse tarjota muille täkäläiseen valikoimaan kuulumatonta hoitoa, vaikka se olisi käytössä potilaan kotimaassa", Leipälä selventää.

Mahdollisimman paljon, mahdollisimman monellePalveluvalikoimaneuvosto pitää ensimmäisen kokouksensa syyskuussa. Tärkeimmät perusteet valikoimaan pääsemiselle lähtevät lainsäädännöstä.

"Riittävä näyttö hoidon vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta ovat keskeisiä tekijöitä. Lisäksi joudumme ajattelemaan kokonaisuutta yhteiskunnan näkökulmasta. Kun tavoitteena on mahdollisimman paljon terveyshyötyä mahdollisimman monille, hoidon kustannusten pitää olla hyväksyttävissä. Jos uusi hoito on saavutettuun hyötyyn nähden kovin kallis, sitä ei tulisi sisällyttää palveluvalikoimaan."

Vaikka määrittelytyö käynnistyy EU-direktiivin vaikutuksesta, sen suurin hyöty voi Leipälän mukaan olla kotimaisten palvelujen yhdenmukaistaminen. Kansallisten linjausten toivotaan ohjaavan nykyisin asuinkunnasta riippuvia palveluja tasa-arvoisempaan suuntaan. Esimerkiksi potilaiden valinnanvapauden mahdollistamien etujen ei haluta valuvan vain hyväosaisten taskuun.

"Terveyserojen kaventaminen on ollut monen hallituksen asialistalla, mutta erot ovat silti kasvaneet. Toivottavasti voimme osaltamme olla kääntämässä tätä kehitystä."

Haasteina priorisointi ja toimeenpanoPalveluvalikoimaneuvosto ei aloita työtään tyhjän päältä vaan muun muassa Käypä hoito -suositukset ja STM:n kiireettömän hoidon kriteerit antavat sille pohjaa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävänä.

"Priorisointi ei ole ollut missään helppoa. Voimme ottaa oppia muiden kokemuksista, mutta oma määrittelytapamme on rakennettava viisaasti harkiten", Leipälä sanoo.

Neuvostossa ovat edustettuna STM, THL, Kela, Kuntaliitto ja Valvira sekä lääke- ja hammaslääketieteen, hoitotyön, oikeustieteen, terveystaloustieteen ja sote-järjestelmän asiantuntemus. Viranomaispainotus on jo ehtinyt herättää kysymyksen, kuuluuko toiminnassa potilaiden ääni. Leipälän mielestä asia on tärkeä, mutta ei aivan yksinkertainen.

"Potilasjärjestöt on perustettu ajamaan oman jäsenistönsä asiaa, mutta neuvoston on tarkasteltava kokonaiskuvaa. Se vaatii paitsi asioiden hallintaa, tarvittaessa myös niiden hillintää. Potilasdirektiivi kuitenkin vahvistaa jo itsessään potilaiden oikeuksia, eikä määrittelytyössä olla kuuroja säädöksen hengelle. Neuvosto kuulee laajasti potilaiden edustajia ja muita ryhmiä ja työn tueksi kootaan myös asiantuntijaverkosto."

Norjassa ja Ruotsissa kansallisesta priorisoinnista on enemmän kokemusta kuin meillä. Kummassakin maassa on koettu ongelmia priorisointisuositusten toteutumisessa.

"Suomessa oli aluksi tavoitteena antaa neuvoston päätöksille vahvempi asema, mutta lopulta täälläkin päädyttiin vain suosituksiin. Voi olla, että mandaattia täytyy tulevaisuudessa vahvistaa", Leipälä sanoo. Hän näkee haasteena myös ruotsalaisen mallin, jossa suositukset tehdään kansallisesti, mutta resurssit jaetaan maakuntatasolla. Sote-uudistus tuonee samantapaisen rakenteen myös meille.

Palveluvalikoima on Leipälän mukaan yleinen linjaus, jolla vaikutetaan koko järjestelmän toimintaan. Yksittäisten potilaiden tapauksiin palveluvalikoimaneuvosto ei puutu.

"Hoitava taho tekee yksittäistä potilasta koskevat päätökset tarpeen mukaan myös jatkossa. "

Teksti: Paula Mannonen