Suomen tavoitteiden toteutuminen direktiivin valmistelussa vaati sisukasta työtä

Viittä vaille valmis sähkömagneettisia kenttiä käsittelevä työsuojeludirektiivi osoittaa, että koko ei ratkaise edes EU-tasolla. "Suomi sai läpi kaikki neuvottelutavoitteensa", sanoo direktiivin vastuuvirkamies, ylitarkastaja Reetta Orsila työsuojeluosaston säädösyksiköstä.

Komissio teki uuden sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiiviehdotuksen vuonna 2011, sillä aikaisemmin laaditun direktiivin raja-arvot olisivat rajoittaneet kohtuuttomasti lääketieteellistä magneettiresonanssikuvausta (MRI). Direktiiviehdotuksesta päästäneen sopuun Irlannin kaudella.

Suomen pääneuvottelutavoitteet olivat MRI:n käyttöä ja puolustusvoimia koskevat poikkeukset - jotka sallivat hetkelliset raja-arvojen ylitykset - sekä arvojen perustuminen ICNIRPin (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) suosituksiin. " ICNIRP on riippumaton tieteellinen organisaatio ja sen kautta saamme sähkömagneettisista kentistä parhaan tieteellisen tiedon."

"Me tyhjensimme koko pajatson", Orsila  iloitsee tavoitteiden toteutumisesta. Menestykseen vaikutti kansallinen yksimielisyys, jonka ansiosta eri osapuolet tukivat valittuja neuvottelukantoja. Toinen tärkeä edellytys oli täkäläinen huippuosaaminen. Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori ja ICNIRPin jäsen Kari Jokela oli tiiviisti mukana valmisteluissa, ja muutenkin työssä hyödynnettiin laajasti asiantuntijoita muun muassa STM:n EU 26-jaostosta ja varta vasten perustetusta laajasta tukiverkostosta.

Omaleimainen piirre valmisteluissa olikin sähköpostitse toiminut epävirallinen tukiverkosto, jonka Orsila perusti ylijohtaja Leo Suomaan aloitteesta heti prosessin alussa. "Brysselissä pidettiin 21 direktiivikokousta, joihin valmistautuminen vaati hurjasti työtä. Siihen saatiin paljon asiantuntija-apua verkoston jäseniltä. Koska kaksisuuntaisuus on tärkeää verkostotyössä, pidin heitä ajan tasalla tilanteen kehittymisestä."

Asiantuntemuksen turvin neuvotteluita pystyttiin ohjaamaan Suomen tavoitteiden mukaisesti, vaikka muutama suuri jäsenmaa olisi halunnut edetä toiseen suuntaan. Suomen delegaation ydinryhmään kuuluivat Orsilan ja Jokelan ohella EU-edustuston attasea Pasi Korhonen ja hänen edeltäjänsä Eeva Kolehmainen, ja he vaikuttivat aktiivisesti neuvoston työryhmissä, eri foorumeilla pidetyissä puheenvuoroissa ja tapaamisissa parlamentin, komission ja eri maiden edustajien kanssa. Jokela toimi lisäksi Irlannin, Kyproksen ja Tanskan puheenjohtajakausilla maiden teknisenä neuvonantajana.

Orsila näkee neuvottelutaktiikan tukeneen tavoitteiden saavuttamista. Siinä oli olennaista johdon ja esimiesten osoittama luottamus. "Suomen neuvottelumandaatti laadittiin niin taitavasti, että sen puitteissa oli helppo toimia. Ylijohtaja Suomaa ja johtaja Pertti Siiki tukivat tarvittaessa, mutta sain hoitaa neuvottelut itsenäisesti parhaaksi katsomallani tavalla."

Muita neuvottelijoita Orsila neuvoo siteeraamalla ylijohtaja Suomaan ohjetta, jonka mukaan intohimoisella työotteella pääsee pitkälle. Omana mottonaan hän pitää Horatiuksen sanoja 'sapere aude' - uskalla tietää, käytä rohkeasti järkeäsi.

Mitään 8.00-16.15-työtä neuvotteluruljanssi ei ole."Prosessi vaatii kovaa työtä, sitoutumista ja sitkeyttä. Aikataulut ovat joskus todella kiireisiä, mutta kesken ei saa luovuttaa. Asiat etenevät vain sisukkaalla otteella, tekemällä työtä kaikin voimin."

Onnistuminen vaatii myös oikeaa ajoitusta. "Vaikutustyö on käynnistettävä heti valmistelujen alussa. Säädösten kansallisiin vaikutuksiin ei saa havahtua liian myöhään."

Diplomi-insinööri ja terveystieteiden maisteri Orsila on selvästi innostunut työstään. Hän on myös vilpittömän ilahtunut myönteisestä palautteesta, jota on tullut muun muassa valmisteluverkoston jäseniltä ja Irlantia EU:n puheenjohtajamaana edeltäneen Kyproksen työ- ja sosiaaliministeriltä. "Kyllä tunnustus erittäin hyvin tehdystä työstä sekä kansallisella että EU-tasolla lämmittää valmistelijaa."

Paula Mannonen