Hyppää sisältöön
Media

Kilpailua ja yhteistyötä tasa-arvon eteen

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 7.2.2022 11.43
Kolumni

Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE julkaisi tasa-arvoindeksin lokakuun 2021 lopussa, nyt kuudennen kerran. Indeksi mittaa sukupuolten tasa-arvoa koskevia muutoksia EU-jäsenmaissa ja EU-tasolla vuodesta 2010 lähtien. Kilpailua parhaista sijoituksista käydään tietysti jäsenmaiden välillä.

Indeksi mittaa sukupuolten tasa-arvoa kuudella eri alueella: työ, raha, tieto, valta, aika ja terveys. Lisäksi se tarkastelee sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja tasa-arvoa risteävien erojen, kuten iän ja synnyinmaan näkökulmasta. 

Tasa-arvo ei vain tapahdu, sen eteen on tehtävä työtä

Olemme Euroopassa vielä kaukana tasa-arvon toteutumisesta. Indeksin kokonaispistemäärä on nyt EU:ssa 68, kun täydellistä tasa-arvoa kuvaava luku on 100. Nousua vuodesta 2010 on vajaa viisi pistettä. Raportissa kiinnitetäänkin huomiota tasa-arvo-arvokehityksen hitauteen. Jos etenemme tällä vauhdilla, kestää tasa-arvon saavuttaminen lähes kolme sukupolvea. Koronapandemia ja sen kielteiset tasa-arvovaikutukset uhkaavat myös tämän arvion toteutumista. Usko myönteiseen kehitykseen ei riitä, vaan muutoksen eteen on tehtävä töitä.

Suomi on joka kerta sijoittunut listan kärkimaiden joukkoon. Olemme kasvattaneet kokonaispisteitämme joka mittauksessa, vaikkakin toivottua hitaammin. Pisteiden noususta huolimatta sijoituksessa olemme tulleet hieman alaspäin. Kilpailu kulta- ja hopeasijoista tiukasti kiinni pitävien Ruotsin ja Tanskan takana on ollut kovaa ja erot pieniä. Tällä kerralla kolmen kärjen muodostavat Ruotsi, Tanska ja Alankomaat. Ranska on neljännellä sijalla ja Suomi viidennellä. Alankomaat ajoi Ranskan ja Suomen ohi kolmanneksi ja samalla pudotti nämä yhden sijan.

Tarvitaan vaikuttavampia keinoja

Hienoisesta sijoituksen pudotuksesta huolimatta voimme olla ylpeitä Suomen 75,3 pisteestä. Ne olivat reilut seitsemän pistettä yli EU:n keskiarvon. Samalla on tietysti arvioitava, mitä voimme tehdä paremmin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. On analysoitava erityisen tarkasti, millä alueilla tasa-arvo on edennyt ja missä muutos on ollut hidasta. 

Suomen lähimpien kilpakumppaneiden, Alankomaiden ja Ranskan, tavoin Suomen pisteet ovat nousseet eniten vallan alueella. Ranskassa nousu on ollut erityisen voimakasta vuodesta 2010, lähes 30 pistettä. Nousu on pitkälti poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa käytettyjen kiintiöiden ansiota. Vallan alueella kokonaispisteet ovat EU:ssa kaikkein matalimmat, mutta toisaalta muutos parempaan on ollut kaikkein suurinta. Tämä osoittaa, että tavoitteellisella toiminnalla on mahdollista saada suuriakin muutoksia aikaiseksi. 

Suomi on voinut olla ylpeä naisten merkittävästä asemasta poliittisessa päätöksenteossa. Historia on osoittanut, että tässäkään muutos ei olisi tapahtunut ilman aktiivisia toimia ja toimijoita. Näitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. 

Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota alueisiin, jossa sukupuolten tasa-arvo ei näytä etenevän. Sukupuolen mukainen segregaatio ja varsinkin koulutuksen segregaatio näyttävät polkevan paikallaan, niin EU-tasolla kuin Suomessakin. Segregaatio vaikuttaa osaltaan myös palkkatasa-arvoon.

Koulutuksen segregaatiossa Suomi jää reilusti alle EU:n keskiarvon, ja pisteissä on vain vähän muutosta mittaushistorian aikana. Koulutuksen ja työelämän sukupuolenmukainen eriytyminen näyttää olevan ns. sitkeä tasa-arvo-ongelma, jonka kitkemiseksi on löydettävä myös uusia keinoja. 

Viime syksynä käynnistyi kolmikantaisessa samapalkkaohjelmassa sovittu hanke, jonka tavoitteena on, jonka tavoitteena on purkaa sukupuolen mukaista eriytymistä työelämässä. STM:n ja THL:n yhteistyönä toteutettavassa hankkeessa kehitetään tasa-arvoista työpaikkakulttuuria, uusia käytäntöjä ja alueellista verkostoyhteistyötä työelämän ja koulutuksen järjestäjien välille.

On selvää, että jatkossakin tarvitaan määrätietoista toimintaa sukupuolten tasa-arvon eteen kaikilla tasoilla ja moninaisten toimijoiden kesken. Lineaarista tasa-arvokehitystä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma on tässä yksi väline.  

On myös katsottava uteliaasti muiden maiden suuntaan: mitä niissä tehdään sukupuolten tasa-arvon eteen? Miten muutosta on viety eteenpäin? Mitä meillä olisi opittavaa muiden EU-maiden tasa-arvotyöstä?

Vaikka indeksin perusteella jaetaan mitali- ja pistesijoja, toiminta tasa-arvon edistämiseksi ei ole vain kilpajuoksua, vaan mitä suurimmassa määrin yhteistyötä – myös EU-tasolla. Koronakriisin uhatessa nykyisiäkin tasa-arvosaavutuksia tämä yhteistyö on entistäkin tärkeämpää. 

Thomas Blomqvist
Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

Sivun alkuun