Hallituksen vastaus välikysymykseen vanhuspalveluiden tilanteesta ja terveyspalveluiden kriisiytymisestä
Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén vastasi välikysymykseen eduskunnassa 28. syyskuuta.
(Muutosvarauksin)
Arvoisa puhemies,
Keskustelemme erittäin vakavasta asiasta, terveydenhuollosta ja vanhusten hoivasta. On erittäin hyvä, että käymme tästä keskustelun. Nämä asiat nousevat aina kärkisijoille, kun kansalaisilta kysytään, mistä palveluista poliitikkojen tulisi ensisijaisesti huolehtia. Tällä hetkellä ehkä vain ulkoinen turvallisuus nousee näiden rinnalle. Nämä asiat ovat myös Sanna Marinin hallituksen keskeisiä painopisteitä.
Toivon, että keskustelu terveydenhuollon ja vanhusten hoivan tilasta voidaan käydä asiapohjalta. Se olisi asian arvolle sopivaa. Nykyiset ongelmat ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Lokakuussa vuonna 2000 tässä salissa keskusteltiin välikysymyksestä, jonka aihe oli ”Vanhenevan väestön palveluiden turvaaminen”. Siinä keskustelussa eri puolueiden edustajat vaativat 10 000 hoitajaa lisää turvaamaan terveydenhuollon ja vanhusten hoivan palvelut.
2000-luvulla on tehty 11 välikysymystä terveydenhuollon ja vanhusten hoivan palveluista. Tämä kertoo asian tärkeydestä, mutta on tavallaan myös surullista. Muuten, Kokoomus ei ollut tehnyt yhtään näistä välikysymyksistä. Jokuhan voisi kysyä, että johtuuko tämä siitä, että nämä palvelut eivät ole olleet painopistealueita Kokoomuksen politiikassa? Kysehän on julkisesti rahoitetuista palveluista. Niitä ei voi laajentaa eikä myöskään henkilöstön palkkatasoa nostaa ilman verorahoitusta. Kokoomus on ollut näissä 11 välikysymyksessä 10 kertaa vastaajana, ei kysyjänä. Terveydenhuollon ja vanhusten hoivan palvelut eivät ole välikysymyksen tekijöillekään siis aivan vieras aihe.
Näiden aikaisempien välikysymysten yhteinen piirre on ollut huoli riittävästä palveluiden rahoituksesta. Usein viitattiin kuntien valtionosuuksien niukkuuteen, jopa niiden leikkauksiin. Jokainen tässä salissa tietää, että pääministeri Marinin hallitus on panostanut kuntien rahoitukseen enemmän kuin mikään muu hallitus 30 vuoteen.
Terveydenhuolto ja vanhustenhuolto ovat kuntien vastuulla tämän vuoden loppuun saakka. Ensi vuonna valtio rahoittaa ne kokonaan ja palveluista vastaavat hyvinvointialueet. Niiden rahoitusta on kasvatettu vuodelle 2023 1,3 miljardilla eurolla. Lisäksi sote- ja pelastustoimen uudistuksen valmisteluun myönnetään valtionavustuksia noin 550–600 miljoonaa euroa vuosina 2021–2022.
Helmikuussa 2020 valtasi koronapandemia koko maailman. Tämä ”maanjäristykseksi” kuvattu ilmiö sitoi yli kahdeksi vuodeksi merkittävän osan terveydenhuollon resursseista ja johti poikkeustilaan myös vanhusten hoivassa. Hallitus panosti testeihin, rokotuksiin ja muuhun terveydenhuoltoon yli kaksi miljardia euroa ylimääräistä rahoitusta sekä vuonna 2020 että 2021. On mielenkiintoista havaita, että oppositio nyt arvostelee hallitusta siitä, että koronan riehuessa ei riittävästi kehitetty terveydenhuoltoa ja vanhusten hoivaa. Sitä nimittäin kehitettiin useilla tärkeillä uudistuksilla koronapandemiasta huolimatta - ja silloin meitä arvosteltiin, että ei pitäisi korona-aikana uusia lakeja säätää!
Mitä olivat nämä uudistukset? Tärkein oli tietysti vanhusten ympärivuorokautisen hoivan sitova mitoitus 0,7 hoitohenkilöä yhtä hoidettavaa kohti. Se hyväksyttiin kesäkuussa 2020 keskellä koronakriisiä ja saatettiin porrastetusti voimaan. Tämän hetkisen hoitohenkilöstön työvoimapulan vuoksi hallitus on arvioinut uudistuksen toteutuksen aikataulua uudelleen siten, että tavoitteesta 0,7 ei tingitä. Mutta voimaantuloa porrastetaan siten, että 1.4.2023 mitoitus on 0,65 ja 1.12.2023 mitoitus on 0,7. Uudistuksen rahoitus 128 miljoonaa pidetään voimassa. Täten luodaan edellytykset henkilöstömitoituksen saavuttamiselle.
Hoitajamitoituksen säätämisen jälkeen seurasivat nopeassa tahdissa useat muut uudistukset, määrärahojen lisäykset ja kehittämishankkeet. Hallitus on panostanut uudistuksina vammaispalveluihin 22 miljoonaa euroa, lastensuojeluun noin 57 miljoonaa euroa, mielenterveystyöhön noin 34 miljoonaa euroa, oppilashuoltoon 8 miljoonaa euroa, opiskelijaterveydenhuoltoon miljoona euroa ja niin edelleen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -keskus -ohjelmasta on myönnetty yhteensä 221 miljoonaa euroa alueiden hankkeille perustason vahvistamiseksi. Vanhuspalveluita koskevan lainsäädäntöuudistuksen toisen vaiheen muutoksilla turvataan henkilöstöresursseja kotihoidossa 37 miljoonan euron edestä. Panostuksena pieni, mutta periaatteessa tärkeä päätös oli vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen. Omaishoidon tuki on yksi vaihtoehto hoidon ja huolenpidon järjestämiseen.
Sote-uudistus lisää eri puolilla maata asuvien omaishoitajien ja omaishoidettavien yhdenvertaisuutta. Hyvinvointialueet toteuttavat osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaa omaishoitoperheiden palvelujen kehittämistoimia hyödyntäen jo kehitettyjä toimintamalleja. STM:n toimeksiannosta THL on toteuttanut selvityksen omaishoidon tuen nykytilanteesta ja arvion tuen myöntämisperusteiden ja hoitopalkkioiden yhtenäistämistarpeista ja -mahdollisuuksista. Selvityksen pohjalta voidaan arvioida lainsäädännön muutostarpeita.
Erityisen tärkeä uudistus on perusterveydenhuoltoa vahvistava hoitotakuun tiukentaminen, jota koskeva hallituksen esitys annettiin toukokuussa. Nykyinen vuonna 2004 voimaan tullut hoitotakuu on suosinut toimenpidevaltaista erikoissairaanhoitoa perusterveydenhuollon, mielenterveystyön ja vanhustenhuollon kustannuksella. Hoitotakuun rahoitus on merkittävä sekä VM:n pääluokassa (71 miljoonaa euroa vuonna 2023) että STM:n pääluokassa (118 miljoonaa euroa osana EU:n elpymisvälinerahoitusta).
Hoitotakuun tiukentaminen tulee merkitsemään perusterveydenhuollon parempaa toimintaa. Vuoden 2023 budjetissa on arvioitu, että lääkärikäynnit terveyskeskuksissa lisääntyvät 8,6 miljoonasta 11 miljoonaan. Tämä siirtää painopistettä perusterveydenhuoltoon ja vähentää sairaaloiden päivystyspisteiden ruuhkautumista.
Palvelujen laadun varmistamiseksi STM on julkaissut helmikuussa 2022 vuoteen 2026 ulottuvan konkreettisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian, jota sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä toteuttaa. Lisäksi on valmisteilla uusi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalaki.
Tässä yhteydessä on mainittava myös sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon ja rahoituksen uudistus eli sote-uudistus. Se oli välttämätön uudistus. Työterveyshuolto, yksityinen terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat lisänneet henkilöstöään, mutta kuntien vastuulla ollut perusterveydenhuolto ja vanhustenhuolto on jääneet polkemaan paikoilleen. Palveluiden kuntakohtainen rahoitus- ja järjestämisvastuu ylläpiti eriarvoisuutta ja moninaista hallintoa. Kaikki puolueet ja Suomen palveluita arvioivat kansainväliset sekä kotimaiset asiantuntijat ovat pitkään suositelleet järjestelmän muuttamista laajempiin väestöpohjiin perustuvaksi. Tämän uudistuksen hallitus toteutti.
Palveluihin on siis panostettu merkittävästi, ja vielä koronapandemian aikana, mutta sosiaali- ja terveydenhuollossa juostaan kilpaa väestön muuttuvien tarpeiden kanssa. Ikärakenteen muutos on tärkein asia. Muita tärkeitä ovat väestöryhmien välisten erojen kasvu, ylisukupolvisen syrjäytymisen riski, työelämän nopeat ja rajut muutokset, kiihtyvä digitalisaatio, elintapojen ja arvojen muutokset ja turvallisuuden tunteen heikkeneminen mm. kansainvälisten kriisien ja kiihtyvän ilmastonmuutoksen seurauksena.
Olemme myös kohdanneet hyvin konkreettisesti työntekijävajeen julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä haaste on asteittain lisääntynyt ja johtanut ruuhkiin ja palveluiden tarjonnan vajeisiin. Ilmiö ei ole terveydenhuollossa uusi, eikä vain Suomelle ominainen. Sen syyt ovat moninaiset. Yksi niistä on yleinen työvoimapula. Kyse on nimenomaan siitä, että kasvaneelle hoitohenkilöstömäärälle on tarjolla tuhansia työpaikkoja enemmän kuin aikaisemmin. Ei työntekijöiden määrä ole vähentynyt. Mainitsen esimerkkinä HUS:n hoitohenkilöstön määrän kehityksen. Vuonna 2010 lukumäärä oli 11 854 ja vuonna 2020 14 595. Mukana on myös fuusioita, mutta orgaaninen kasvu on niistä huolimatta merkittävä. Muita syitä nykytilanteeseen ovat kaikkien tuntema tilanne työehtosopimusneuvotteluissa, epäkohdat työpaikkojen työoloissa ja johtamisessa ja työn vaativuuden kasvu monella eri tavalla.
Mitä hallitus on tälle tilanteelle tehnyt? Moitteet siitä, että ei ole tehty toimenpiteitä ovat perusteettomia.
Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen nostaminen 0,7:ään merkitsee sekä hoidon laadun että työolosuhteiden parantamista. Kun mitoituksesta säädettiin, välittömän asiakastyön ja välillisen työn erottaminen oli keskeinen tavoite. Hoiva-avustajien merkittävällä lisäämisellä avustaviin tehtäviin hoitajat voivat keskittyä ammattitaitoaan vaativiin tehtäviin. Näin voidaan hoitajien saatavuutta parantaa ja samalla lisätä työn mielekkyyttä.
Hoitohenkilöstön koulutusta on lisätty merkittävästi kuluvalla hallituskaudella. Vuonna 2019 aloitti sairaanhoitajaopinnot alle 4000 opiskelijaa, tänä vuonna luku on lähes 5000. Vuoteen 2025 mennessä eri puolilla Suomea tavoitteena on kouluttaa noin 5 000 uutta lähihoitajaa. Tämän vuoden elokuun budjettiriihessä hallitus panosti sote-henkilöstön saatavuuteen yhteensä 38 miljoonaa euroa: amk-opiskelijoiden harjoitteluun sosiaali- ja terveydenhuollossa, hoiva-avustajakoulutukseen, jonka on arvoitu tuottavan 2500 hoiva-avustaja vuoteen 2024 mennessä sekä vetovoimahankkeen toteuttamiseen. 5 miljoonan euron lisääminen terveystieteelliseen tutkimustoimintaan on myös vetovoimatekijä.
On selvää, että avainasemassa hoitoalan vetovoiman lisäämisessä ovat varsinaiset työnantajat, sekä julkiset että yksityiset. Hallitus tukee työolojen ja työelämän kehittämistä hankerahoituksella.
Marraskuussa 2021 asetettua ja varsinaisesti tämän vuoden puolella käynnistynyttä henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelmaa on arvosteltu hitaudesta. Tässä ohjelmassa ja sen alaryhmissä, jossa työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa, on kyse laajasta ja pitkäjänteisestä kokonaisuudesta. Se kattaa niin alan koulutuksen sisällöt ja määrät, digitalisaation, työolot, työnjaot, johtamisen, ja palvelujärjestelmän muutokset. Kansainvälisen rekrytoinnin lisääminen on yksi keino. Sen osuudeksi vuonna 2030 on arvioitu n. 10 % kaikesta hoitoalan rekrytoinnista.
Konkreettisia toimenpiteitä henkilöstön saatavuuden parantamiseksi on yli 40. Niistä on jo toteutunut mm. Valviran uusi suositus hoiva-avustajien osuudesta vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa ja välittömästi tähän liittynyt hallituksen päätös koulutukseen panostamisesta.
Hoitoalan työehtosopimusratkaisu, jonka osapuoli hallitus ei ole, on avainasemassa terveydenhuollon toimintakyvyn turvaamisessa. Siksi vetoan tässäkin sopimisen puolesta.
Arvoisa puhemies,
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen tulee jatkumaan. Maamme lääketiede ja terveydenhuolto ja sen käytännön tekijät, lääkärit ja hoitajat ja muu henkilöstö, ovat maailman huipputasoa, ja tämän tilanteen me haluamme säilyttää. Vanhustenhuolto tarvitsee lisää resursseja ja niitä on osoitettu ja tätä jatketaan voimakkaasti. Terveydenhuolto ja vanhustenhuolto tarvitsevat ja saavat riittävän rahoituksen ja paremmat työolot. Tällä tavalla eri ammattilaiset voivat kehittyä ja yhteistyössä pidentää potilaiden elämää ja parantaa heidän toimintakykyään ja turvata vanhuksille heidän viimeisten vuosien arvokas elämä.