Teknologiaa on koeteltava ja siltä on vaadittava luotettavuutta ja vaikuttavuutta

Uudet teknologiat – kuten sensorijärjestelmät, tekoäly, automaatio ja robotiikka – voivat auttaa varmistamaan sote-henkilöstön riittävyyttä, oikea-aikaista hoitoa ja huolenpitoa sekä ongelmien ennaltaehkäisyä.

Teknologiat tukevat myös itse- ja omahoitoa sekä rohkaisevat ihmisiä huolehtimaan hyvinvoinnistaan aktiivisesti ja omatoimisesti. Teknologiat voivat tehostaa olemassa olevia palveluita ja mahdollistaa uudenlaisia. 

Riskejä vastaan on suojauduttava

Kuitenkin mitä laajemmin ja monipuolisemmin sote-palveluita kehitetään digitalisaation ja teknologian varaan, sitä tarkemmin on tunnistettava erilaiset riskit. Tietosuoja, tietoturva sekä teknologian toimivuus, turvallisuus ja taidot käyttää teknologiaa on kaikki otettava huomioon. Niitä kaikkia on myös kehitettävä osana teknologian käyttöönottoa. Riskit on ymmärrettävä ja niitä vastaan on suojauduttava. Samalla on uskallettava kokeilla uusia innovaatioita: millaisia mahdollisuuksia ne tuovat? 

Teknologian kehitys itsessään on ilmiö, johon kuuluu tietynlaisia piirteitä, kuten polkuriippuvuus eli uuden teknologian rakentuminen jo aiemmin kehitetyn rajoissa, hyppäyksittäinen kehitys sekä vaikeus ennakoida, millaisen ja kuinka suuren muutoksen teknologia tuo pitkällä aikavälillä. On tärkeää tunnistaa ja puuttua mahdollisiin negatiivisiin kehityslinjoihin jo varhaisessa vaiheessa. Kun teknologiat kypsyvät ja käyttötavat vakiintuvat, ongelmien korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa.

Ongelmat voidaan ennakoida, kun teknologiaa kokeillaan ajoissa

Sote-sektorilla rohkeat kokeilu- ja pilotointihankkeet ovat välttämättömiä, jotta ymmärretään paitsi uuden teknologian mahdollisuudet myös rajoitukset. Näin pystytään ohjaamaan kehitystä ja käyttöönottoa hallitusti osana koko sote-järjestelmän kehitystä. Missään vaiheessa tuskin voidaan todeta, että sote-palvelujen digitalisaatio on valmis. Sen sijaan järjestelmän on toimittava niin, että sillä on sisäänrakennettu kyky omaksua hyödyllisimmät ja vaikuttavimmat innovaatiot osaksi palvelujärjestelmää – huolella harkittujen reunaehtojen sisällä. Onnistunut toteutus kiinnostaisi myös kansainvälisesti.

Esimerkiksi voi nostaa keskustelevan tekoälyn: ensin tekoäly ei kyennyt älykkääseen, inhimillisen kaltaiseen keskusteluun, mutta nyt ei taida olla kaukana päivä, että se kykenee. Mitä teemme fiksusti keskustelevalla tekoälyllä? Viemme sen tarvitsevien käyttöön. Vaikkapa ikääntyneillä voi olla voi olla monenlaisia tarpeita palvelevalle, internetin tietomassoja louhivalle, juttelevalle tekoälylle: ”Kerro miten saan ajan hammastarkastukseen, kun ei ne vastaa puhelimeen”, ”Ovatko nämä minun oireeni vakavia”, ”Mitä tämä sote-digitalisaatio oikein tarkoittaa”. Fiksuäly voisi vastata ja saada ikääntyneetkin kaapattua nykyistä paremmin digitalisoituvan yhteiskunnan kainaloon.

Kokeilut ja yhteistyö luovat parempia palveluita

Mutta ensin on kokeiltava. Toimiiko uusi, kiinnostava teknologia, onko se luotettavaa, miten käyttäjät haluavat sitä käyttää? Säilyykö yksityisyys, voiko teknologia johtaa eettisesti ongelmallisiin tilanteisiin? Millaiset vaikutuksia teknologialla on käyttäjiin, palveluihin, tietojärjestelmiin? 

Kokeilussa tai pilotoinnissa tietoa saadaan rajatusti, mutta järjestelmällisillä kokeiluilla ja tuloksien analysoinnilla tietämys karttuu asteittain myös vaikuttavuudesta ja siitä, tarvitsisiko jotakin muuttaa, jotta teknologiasta saataisiin tarkoituksenmukainen hyöty irti osana palvelukokonaisuutta. Esimerkiksi kun ikääntyneiden palveluita kehitetään, voi olla tarpeen luoda jonkinlainen sosiaalihuollon teknologian kokeilulainsäädäntö.

Järjestelmällisyys puolestaan tarkoittaa koordinoitua yhteistyötä. Eri toimijoiden on työskenneltävä samaan suuntaan ja täydennettävä toisiaan. Ikääntyneiden palveluiden teknologian käyttöönotossa THL:n julkaisema suunnitelma ikäteknologiakoordinaatiosta on hyvä esimerkki, miten teknologian käyttöönottoa voidaan kansallisesti tukea ja ohjata vaikuttavampaan suuntaan yhdessä sidosryhmien kanssa.
 

Marketta Niemelä
erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysministeriö