Sosiaali- ja terveysministeriön kannanotot opiskelijoiden ja vuokratyövoiman käytöstä kunnallisessa terveydenhuollossa, KT 8/2006

Taustaa

Lääkärityövoiman vuokrausta harjoittavien yritysten ja niissä työskentelevien lääkärien määrä on jatkuvasti kasvussa ja henkilöstövuokraus on laajentunut hammaslääkäreihin. Vuokralääkäripalveluja käytetään nykyisin koko maassa. Käyttökohteita ovat erityisesti päivystystoiminta, terveyskeskuslääkäreiden lyhyet ja pitkät sijaisuudet, mielenterveysyksiköt, A-klinikat ja työterveyshuolto. Noin 8 % terveyskeskusten päiväaikaisesta lääkärityöstä hoidetaan vuokratyövoimalla.

Vuokratyövoiman käyttöä perustellaan usein työvoiman tarpeella. Joillakin alueilla terveydenhuollossa on konkreettinen työvoimapula. Vakituista henkilökuntaa ei saada palkatuksi.

Myös lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden toiminta terveydenhuollossa lääkärien ja hammaslääkärien sijaisena on noussut laajasti esille. Erityistä huomiota on saanut lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden toiminta lääkärityövoimaa vuokraavien yritysten palveluksessa. Muita erityisryhmiä, joiden toimintaa "keikkalääkäreinä" työvoimaa välittävien yritysten palveluksessa on arvosteltu, ovat perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa olevat lääkärit, hammaslääkärien käytännön palvelua suorittavat hammaslääkärit sekä eräissä tapauksissa ulkomailla valmistuneet lääkärit.

Kysymyksiä

Työvoimaa vuokraavien yritysten ja näiltä palveluksia ostavan julkisen sektorin asema ja vastuut

Vuokratyövoimaa välittävän yrityksen palveluksessa olevien lääketieteen tai hammaslääketieteen opiskelijoiden perehdytyksen, valvonnan ja ammatillisen koulutuksen toteuttaminen

Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen kustannuksiin suoritettava valtion korvaus

Virkasuhteessa olevan lääkärin tehtävien hoitaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön kannanotot

Opiskelijat (lääketieteen ja hammaslääketieteen kandidaatit)

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan laillistetun ammattihenkilön tehtäviä voi suorittaa myös asianomaiseen ammattiin opiskeleva henkilö siten kuin asetuksella säädetään. Opiskelijaan noudatetaan tällöin soveltuvin osin, mitä mainitussa laissa säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä, muun muassa heidän valvonnastaan.

Opiskelijan toimiminen laillistetun ammattihenkilön tehtävissä: Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 3 §:n mukaan vähimmäisvaatimuksena lääketieteen tai hammaslääketieteen opiskelijan toimimiselle laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin tehtävissä on ensimmäiseen neljään opintovuoteen kuuluvien opintojen suorittaminen ja että opiskelijalla on hyväksytysti suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset asianomaisen tehtävän hoitamiseen. Opiskelija voi toimia vain tilapäisesti laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin sijaisena lääkärin tai hammaslääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa terveydenhuollon toimintayksikössä tai sosiaalihuoltolain (710/1982) 24 §:ssä tarkoitetussa sosiaalihuollon toimintayksikössä (824/1999).

Sosiaali- ja terveysministeriö kannanotot opiskelijoista:

Opiskelijoilla ei ole itsenäistä ammatinharjoittamisoikeutta eikä lähtökohtaisesti mitään terveydenhuollon ammattihenkilön oikeuksia. Vaikka opiskelija toimii tilapäisesti laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin sijaisena, hän ei ole oikeutettu harjoittamaan lääkärin tai hammaslääkärin ammattia itsenäisesti, vaan hänen tulee aina toimia lääkärin tai hammaslääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena.

Lääketieteen tai hammaslääketieteen opiskelijan olisi tarkoituksenmukaista olla työ- tai virkasuhteessa suoraan kuntaan tai kuntayhtymään eikä vuokratyövoimaa välittävän yrityksen palveluksessa, koska opiskelijan perehdytys, valvonta ja ammatillinen koulutus tosiasiallisesti toteutetaan kunnan tai kuntayhtymän terveyskeskuksessa tai sairaalassa.

Työnantajan (kunnan tai kuntayhtymän) velvollisuus on opiskelijan palkkaamista harkitessaan arvioida tapauskohtaisesti opiskelijan valmiudet ja se, millaisten tehtävien hoitamiseen hänellä on riittävät edellytykset sekä määritellä riittävän yksityiskohtaisesti hänen tehtävänsä, vastuunsa, toimintansa rajat ja muut velvoitteet. Lisäksi on varmistettava opintojen hyväksytty suorittaminen. Vastuu tehtävästä on sillä luottamustoimielimellä tai viranhaltijalla, joka palkkaa opiskelijan.

Suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset esimerkiksi terveyskeskuslääkärin työn menestykselliseksi hoitamiseksi edellyttävät yleensä käytännössä tosiasiallisesti vähintään viiteen ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvien opintojen suorittamista hyväksytysti.

Työnantajan (kunnan tai kuntayhtymän) on nimettävä opiskelijan toimintaa johtamaan ja valvomaan kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutettu laillistettu ammattihenkilö. Nimeäminen on tehtävä kirjallisesti. Kyseisellä henkilöllä on oltava myös tosiasiallinen mahdollisuus valvoa opiskelijaa. Ohjaajan on oltava helposti tavoitettavissa.

Nimetyn ohjaajan on oma-aloitteisesti seurattava, ohjattava ja johdettava opiskelijan toimintaa sekä viivytyksettä puututtava siinä mahdollisesti ilmeneviin epäkohtiin. Johdon ja valvonnan on oltava jatkuvaa ja sen on katettava myös mahdollinen ilta- ja yötyöskentely.

Opiskelijan toimiessa laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin tehtävissä on huolehdittava siitä, että potilaat ovat tietoisia, että heitä hoitava henkilö on opiskelija.

Opiskelijan toimiessa vastoin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 §:n 3 momentin ja vastaavan asetuksen 3 §:n säännöksiä terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä, kyseessä on luvaton terveydenhuollon ammattihenkilönä toimiminen, joka on rikoslain mukaan rangaistavaa.

Amanuenssi (avustaja/apulainen/harjoittelija) ei ole missään tilanteessa lain tarkoittama terveydenhuollon ammattihenkilö, eikä hänelle voi luovuttaa minkäänlaista terveydenhuollon ammattihenkilölle kuuluvaa vastuuta potilaiden hoidossa. Hänen toiminnastaan on vastuussa häntä ohjaava terveydenhuollon ammattihenkilö.

Perusterveydenhuollon lisäkoulutusta tai hammaslääkärin käytännön palvelua suorittava henkilö

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää lääkärin tai hammaslääkärin perustutkinnon suorittaneelle hakemuksesta oikeuden harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asianomaista ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena.

Jotta laillistettu lääkäri tai hammaslääkäri voi toimia itsenäisenä laillistettuna ammattihenkilönä, hänen pitää suorittaa lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutus, jonka pituus on 3 vuotta (A lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta 1435/1993, 4 § 1123/2005) tai laillistetun hammaslääkärin käytännön palvelu 9 kuukautta ( A terveydenhuollon ammattihenkilöistä, 564/1994, 6 § 1179/2002). Suomessa lääkärin perustutkinnon suorittaneiden osalta perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen voidaan hyväksyä enintään yksi vuosi peruskoulutukseen sisältyneestä käytännön koulutuksesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön kannanotot perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa tai hammaslääkärin käytännön palvelussa olevista henkilöistä:

Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa tai hammaslääkärin käytännön palvelussa olevalla laillistetulla lääkärillä tai hammaslääkärillä ei ole itsenäistä ammatinharjoittamisoikeutta.

Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa tai hammaslääkärin käytännön palvelussa olevan laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin olisi tarkoituksenmukaista olla virka- tai työsuhteessa suoraan kuntaan tai kuntayhtymään eikä vuokratyövoimaa välittävän yrityksen palveluksessa. Terveyskeskuksen/sairaalan pitää varmistaa laillistetun lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen ja laillistetun hammaslääkärin käytännön palveluun kuuluvan perehdytyksen ja ammatillisen koulutuksen tosiasiallinen toteutuminen.

Kunnan tai kuntayhtymän pitää antaa yliopistolle perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa olevan tai käytännön palvelua suorittavan henkilön opetussuunnitelma ja palautteen hänen saamastaan perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta tai käytännön palvelusta siten kuin yliopiston ja kunnan/kuntayhtymän välillä on sovittu.

Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen kustannuksiin suoritettava valtion korvaus (ns. koulutus - EVO)

Erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 10 luvussa säädetään opetus- ja tutkimustoiminnan järjestämisestä. Valtion varoista suoritetaan korvausta muun muassa niihin kustannuksiin, jotka aiheutuvat lääkärin ja hammaslääkärin perus- ja erikoistumiskoulutuksesta sekä lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta ja hammaslääkärin käytännön palvelusta. Korvausten soveltamisalasta ja tarkemmista määräytymisperusteista säädetään erikoissairaanhoitolain 47 – 47 b §:ssä ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (vuotta 2006 koskien A 114/2006). Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen sekä yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimustoiminnan kustannuksiin suoritettavaan korvaukseen oikeutetuista palvelujen tuottajista säädetään valtioneuvoston asetuksella 1103/2005.

Valtion koulutuskorvausta maksetaan kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämille sairaaloille ja terveyskeskuksille ja valtion mielisairaaloille

Koulutuskorvausta ei voida maksaa muille yksityisille terveydenhuollon palvelujen tuottajalle kuin asetuksessa 1103/2005 erikseen määritellyille tahoille (em. asetus 2 §)

Kunnalle tai kuntayhtymälle annettua yliopiston hyväksymän koulutuksen koulutusvastuuta ei voida siirtää kolmannelle taholle.

Virkasuhteessa olevat lääkärit

Terveyskeskuksessa pitää olla julkisen vallan käyttöön liittyvien tehtävien hoitamista varten virkasuhteessa oleva lääkäri eli ns. virkalääkäri. Terveydenhuollon lainsäädännössä on monia eri tilanteita, joissa tarvitaan virkalääkäriä. Tartuntatautilaissa (583/1986) on säännöksiä muun muassa siitä, että terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää esimerkiksi potilaan eristämisestä. Myös päivystävällä lääkärillä pitää olla muun muassa oikeudet tehdä päätös eristämisestä. Erityisesti yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi tehtävät toimenpiteet edellyttävät nopeita viranomaisena tehtäviä toimia ja julkisen vallan käyttöä, joissa pitää virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Vastaavasti esimerkiksi mielenterveyslaissa (1116/1990) säädetään eräistä sellaisista terveyskeskuslääkärin tehtävistä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Tällöin lääkärin pitää olla virkasuhteessa terveyskeskusta ylläpitävään kuntaan tai kuntayhtymään. Terveyskeskus voi hankkia virkalääkärin palvelut myös toiselta kunnalta tai kuntayhtymältä.

Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä hoitavan lääkärin pitää olla aina virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Esteellisyyssyistä vastaava lääkäri ei voi samanaikaisesti olla sekä kunnan että vuokrayrityksen palveluksessa. Vastaavan lääkärin palkan maksaa kunta tai kuntayhtymä.

Lisätietoja:

Hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki puh. 09 160 73806, [email protected] Lääkintöneuvos Erna Snellman puh. 09 16074290, [email protected]