Kysymyksiä ja vastauksia säteilylain uudistuksesta

Hallituksen esitys uudeksi säteilylaiksi annettiin eduskunnalle 28.3.2018. Eduskunta hyväksyi uuden säteilylain ja eräät siihen liittyvät lait 28.9.2018. Lait tulevat voimaan 15.12.2018. Säteilylain uudistuksesta on koottu usein kysyttyjä kysymyksiä vastauksineen.

Usein kysyttyä:

  • Miksi säteilylaki ja sen nojalla annettavat säädökset uudistettiin?

    Vanha säteilylaki ja sen nojalla annettu säteilyasetus ovat vuodelta 1991. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus säteilyn lääketieteellisestä käytöstä on vuodelta 2000. Säteilylakia ja -asetusta on muutettu niiden voimaantulon jälkeen 23 kertaa. Vanha säteilylaki ei vastannut enää vuonna 2000 voimaantulleen perustuslain vaatimuksia.

    Uuden EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin täytäntöönpano Suomessa edellytti monia rakenteellisia ja terminologisia muutoksia säteilylainsäädäntöön. Tästä syystä direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä oli perusteltua uudistaa säteilylainsäädäntö kokonaisuudessaan. Uudistuksessa otettiin huomioon myös viranomaisvalvonnan yhteydessä havaitut muutostarpeet.

  • Miten EU:n säteilyturvallisuusdirektiivi vaikuttaa Suomen säteilylainsäädäntöön?

    Säteilylailla ja sen nojalla annettavilla alempiasteisilla säädöksillä pantiin täytäntöön Euroopan unionin uusi säteilyturvallisuusdirektiivi.

    Uutena asiana lakiin sisällytettiin sääntely, joka koskee kuvantamisessa henkilöön kohdistettua muuta kuin lääketieteellistä altistusta. Laki uudistaa säteilytoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutus- ja pätevyysvaatimuksia sekä säteilyturvallisuuspoikkeamiin varautumista. Lisäksi täsmennetään sääntelyä luonnonsäteilystä aiheutuvasta säteilyaltistuksesta.

    Samalla muutettiin ionisoimatonta säteilyä koskevia säännöksiä. Uudet ionisoimattoman säteilyn säännökset mahdollistavat aiempaa paremmin ionisoimattoman säteilyn riskiperusteisen valvonnan, jota tuotteiden nopea tekninen kehitys ja uusien sovellusten käyttöönotto edellyttävät.

    Aiemmat Säteilyturvakeskuksen (STUK) ST-ohjeet on siirretty soveltuvin osin lakiin, asetuksiin tai STUK:n sitoviksi määräyksiksi.

    Lisäksi Kansainvälisen atomienergiajärjestön (International Atomic Energy Agency; IAEA) suositukset, joiden täytäntöönpanoon Suomi on sitoutunut, otettiin huomioon soveltuvin osin ja saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  • Mitkä olivat uudistuksen lähtökohdat?

    Uudistuksen lähtökohtana oli panna täytäntöön EU:n uusi säteilyturvallisuusdirektiivi. Se perustuu Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (International Commission on Radiological Protection; ICRP) suosituksiin ja uusimpaan tieteelliseen tietoon. Lisäksi Kansainvälisen atomienergiajärjestön suositukset otettiin huomioon ja toimeenpantiin suositusten vaatimukset.

    Direktiivi koskee ainoastaan ionisoivaa säteilyä. Tästä huolimatta myös ionisoimattoman säteilyn säännökset oli tarpeen uudistaa ionisoimattoman säteilyn laitteiden nopean teknisen kehityksen ja niiden käytön erinäisten uusien sovellusten vuoksi. Uudistuksella varmistetaan ionisoimattoman säteilyn sovellusten turvallisuus ja luodaan edellytykset tehokkaalle riskiperusteiselle valvonnalle.

  • Mitä on ionisoiva säteily?

    Ionisoivalla säteilyllä säteilyä tarkoitetaan säteilyä, joka muodostaa väliaineessa ioneja. Ionisoivaa säteilyä ovat muun muassa röntgensäteily sekä radioaktiivisten aineiden lähettämä alfa-, beeta- ja gammasäteily. Neutroneja vapautuu esimerkiksi uraaniytimen itsestään tapahtuvan halkeamisen (spontaani fissio) tai neutronilähteessä tapahtuvan reaktion seurauksena. Myös avaruudesta tulevassa avaruussäteilyssä on runsaasti neutroneja, jotka aiheuttavat suurimman osan korkealla lentävän ilma-aluksen miehistön ja matkustajien säteilyannoksesta.

  • Mitä on ionisoimaton säteily?

    Ionisoimattomalla säteilyllä tarkoitetaan ultraviolettisäteilyä, näkyvää valoa, infrapunasäteilyä, radio-taajuista säteilyä, pientaajuisia ja staattisia sähkö- ja magneettikenttiä sekä ultraääntä.

  • Miten hallitus ohjasi säteilylain kokonaisuudistusta?

    Uudistuksen valmistelussa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon hallituksen tavoite purkaa sääntelyä ja keventää hallinnollista taakkaa. Koska säteilystä aiheutuu riskejä kansalaisille eikä säteilysuojelun tasoa voida alentaa, on toiminnanharjoittajille kuitenkin jouduttu myös lisäämään joitakin velvoitteita. Nämä velvoitteet johtuvat osittain myös EU:n säteilyturvallisuusdirektiivistä.

  • Mikä oli uudistuksen valmistelun aikataulu?

    Valmistelu oli sidoksissa EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin toimeenpanon aikatauluun. Jäsenmaiden piti panna direktiivi täytäntöön direktiivi 6.2.2018 mennessä. Suomi myöhästyi hieman tästä EU:n komission asettamasta aikataulusta.

    Hallituksen esitys uudeksi säteilylaiksi annettiin eduskunnalle 28.3.2018. Eduskunta hyväksyi uuden säteilylain ja eräät siihen liittyvät lait 28.9.2018. Lait tulevat voimaan 15.12.2018.

  • Miten uudistusta valmisteltiin?

    Lakia valmisteltiin virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä ja Säteilyturvakeskuksessa.

    Valmistelua johti sosiaali- ja terveysministeriön asettama säteilylainsäädännön kokonaisuudistuksen ohjausryhmä. Ohjausryhmässä ovat sosiaali- ja terveysministeriön ja Säteilyturvakeskuksen lisäksi olleet edustettuina työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, sisäministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Lääkäriliitto ry, Aalto-yliopisto ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

    Ohjausryhmän alaisina työskenteli kahdeksan alatyöryhmää, joissa ovat olleet toimialojen mukaan edustettuina keskeiset viranomaiset, järjestöt ja toiminnanharjoittajat. Alatyöryhmät ovat:

    1. Säteilyn lääketieteellinen käyttö
    2. Henkilöön kohdistuva muu kuin lääketieteellinen käyttö
    3. Luonnonsäteilyaltistus (radon, väestöaltistus, rakennusmateriaalit)
    4. Työntekijöiden ja väestön suojelu
    5. Viranomaisvalvonta (lupien myöntäminen, rekisteröinti, säteilyn käyttöhenkilöstön pätevyys) ja hallinnolliset pakkokeinot
    6. Säteilysuojelukoulutus (ammatilliseen koulutukseen sisältyvä, täydennyskoulutus, asiantuntijoiden ja vastuuhenkilöiden koulutus)
    7. Säteilyvaaratilanteet
    8. Ionisoimaton säteily

    Hallituksen esityksestä pyydettiin lausunnot keskeisiltä viranomaisilta, työmarkkinajärjestöiltä, koulutusorganisaatioilta sekä terveydenhuollon ja teollisuuden toiminnanharjoittajilta. Lisäksi valtiovarainministeriöltä pyydettiin erikseen lausunto esitykseen lausuntokierroksen jälkeen lisätyistä vuotuisia valvontamaksuja koskevista säännöksistä ja niiden liitteistä. Keskeisille työmarkkinajärjestöille ja toiminnanharjoittajille varattiin tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

    Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Säteilyturvakeskus ovat lisäksi yhteistyössä järjestäneet sidosryhmille kuulemistilaisuuden 24.3.2017.

  • Miten uudistuksen vaikutuksia on arvioitu?

    Uudistuksen vaikutuksia on arvioitu monipuolisesti virkatyönä. Esityksellä on taloudellisia, viranomaistoimintaan kohdistuvia, ympäristöön kohdistuvia, yhteiskunnallisia, työturvallisuus-, terveys-, lapsi- ja sukupuolivaikutuksia.

  • Mikä on laista aiheutuva merkittävin muutos säteilyn käyttöpaikalla?

    Säteilylaissa korostuu toiminnanharjoittajan vastuu ja riskiperusteinen valvonta. Uutena asiana toiminnanharjoittajan on tehtävä turvallisuusarvio, joka perustuu toiminnasta aiheutuviin riskeihin. Turvallisuusarviossa arvioidaan toiminnasta aiheutuvaa säteilyaltistusta ja tunnistetaan mahdolliset säteilyturvallisuuspoikkeamat. Lisäksi siinä esitetään toimet, joilla varmistetaan säteilyturvallisuus, ehkäistään tunnistetut säteilyturvallisuuspoikkeamat ja varaudutaan niihin.

    Toiminnanharjoittajan on käytettävä turvallisuuslupaa edellyttävässä toiminnassa toiminnan laadun ja laajuuden mukaan säteilyturvallisuusasiantuntijaa työntekijän ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Lisäksi toiminnanharjoittajan on nimettävä avukseen säteilyturvallisuusvastaava. Hän valvoo käytännön työssä, että työpaikalla huolehditaan säteilyturvallisuudesta ja että määräyksiä ja ohjeita noudatetaan.

  • Miten uusi laki vaikuttaa säteilyn käytön yleisiin periaatteisiin, erityisesti ns. oikeu-tusperiaatteeseen?

    Oikeutusperiaatteen mukaan säteilytoiminta ja suojelutoimet ovat oikeutettuja, jos saavutettava kokonaishyöty on suurempi kuin aiheutuvat haitat (oikeutusperiaate).

    Laissa tarkennetaan tarvittavaa oikeutusarviointia erityisesti silloin, kun kyse on uuden tyyppisistä toiminnoista tai terveydenhuollossa oireettomille henkilöille tehtävistä tutkimuksista, joissa käytetään ionisoivaa säteilyä. Seulonnan kaltaisia tai riskeihin perustuvia tutkimuksia voi oireettomille henkilöille tehdä vain erityisellä perusteella. Valtioneuvoston asetuksella tarkennetaan oikeutusarvioinnin menettelyjä.

  • Miten säteilylaki vaikuttaa kuvantamisessa henkilöön kohdistettuun muuhun kuin lääketieteelliseen altistukseen?

    Aiemmin säteilylainsäädännössä ei ole ollut säännöksiä henkilöön kohdistetusta muusta kuin lääketieteellisestä altistuksesta. Tällaisissa tapauksissa kuvantaminen ei ensisijaisesti edistä kuvatun henkilön terveyttä. Aiemmin säädeltiin vain oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien iän selvittämistä ionisoivaa säteilyä käyttävällä menetelmällä.

    Uuden lain mukaan säännökset koskisivat sekä terveydenhuollon laitteilla, että muilla laitteilla (esim. joissakin maissa lentokentällä olevat röntgensäteilyyn perustuvat kuvauslaitteet) tehtäviä tutkimuksia. Kuvattavalle henkilölle on annettava tietoa säteilyaltistuksesta ja mahdollisista terveyshaitoista. Häneltä on myös pyydettävä suostumus, ellei kyse ole pakkokeinolain tai tullilain perusteella tehtävästä henkilön katsastuksesta.

  • Mitä lain edellyttämät säteilyturvallisuusasiantuntija ja säteilyturvallisuusvastaava tekevät säteilyn käyttöpaikalla?

    Säteilylain mukaan säteilyturvallisuusasiantuntijaa on käytettävä työntekijän ja väestön säteilysuojelun suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Asiantuntijan on oltava vaativassa toiminnassa kiinteästi mukana. Toiminnassa voidaan käyttää myös konsulttiperiaatteella toimivaa asiantuntijaa. Säteilyturvallisuusvastaava työskentelee toiminnanharjoittajan apuna ja varmistaa, että säteilysuojelutoimenpiteistä huolehditaan käytännön työssä. Säteilyturvallisuusvastaavat korvaavat aiemmat säteilyturvallisuudesta vastaavat johtajat.

  • Miten säteilyn käyttöpaikan henkilöstön koulutusvaatimukset muuttuvat?

    Säteilysuojeluasiantuntijalla ja säteilysuojeluvastaavalla on oltava säteilylain mukainen kelpoisuus ja säteilysuojeluosaaminen. Säteilysuojelukoulutus voi sisältyä korkeakoulututkintoon tai sen voi suorittaa erillisenä täydennyskoulutuksena. Koulutusta antava korkeakoulu voi pyytää Säteilyturvakeskuksen lausunnon säteilysuojelukoulutuksesta. Aiemmin vaadittiin Säteilyturvakeskuksen hyväksyntä vastaavan johtajan koulutusohjelmasta. Säteilyturvallisuusvastaavan koulutuksen järjestäjän, muun kuin korkeakoulun, on edelleen haettava Säteilyturvakeskuksen hyväksyntä koulutusohjelmalleen.

    Terveydenhuollon ammattihenkilöllä pitää jatkossakin olla tehtävänsä mukainen säteilysuojelukoulutus ja työkokemus. Säteilysuojelun säännöllinen täydennyskoulutus on edelleen kaikille säteilyn käyttöön osallistuville pakollista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus täsmentää säännöksiä säteilysuojelukoulutuksesta.

  • Miten sisäilman radonin sääntely muuttuu?

    Radon on luonnonsäteilyä. Säteilylaissa luonnonsäteilylle altistumista käsitellään pääsääntöisesti samalla tavalla kuin muuta säteilylähteistä aiheutuvaa altistusta. Tämän johdosta radonaltistusta voidaan jatkossa valvoa nykyistä paremmin.

    Radonpitoisuuden viitearvo on uuden EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin mukaan asunnoissa, muissa oleskelutiloissa ja työpaikoilla 300 Bq/m3. Jos radonpitoisuutta ei saada työtilassa pienennettyä yrityksistä huolimatta alle säädetyn viitearvon, on toiminnanharjoittajan saatava toiminnalle turvallisuuslupa.

    Säteilylaissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä säädetään aiempaa selkeämmin siitä, miten radonaltistusta mahdollisesti aiheuttavista toiminnoista pitää ilmoittaa Säteilyturvakeskukseen. Samoin tarkennetaan säännöksiä radonpitoisuuden selvitysvelvollisuudesta sekä radonpitoisuuksien rajoittamisvelvollisuuksista.

    Sosiaali- ja terveysministeriö ja Säteilyturvakeskus valmistelevat kansallisen toimintasuunnitelman radonriskien ehkäisemiseksi.

  • Miten säteilylaki parantaa säteilyvaaratilanteisiin varautumista?

    Säteilyvaaratilanteeseen varautumisessa ja sen aikana väestön suojelemisessa käytettävät periaatteet ja tavoitteet on kirjattu lakiin. Siten ne ohjaavat viranomaisten ja toiminnanharjoittajien varautumista säteilyvaaratilanteisiin. Säteilyvaaratilanteissa työskentelevät säteilyvaaratyöntekijät nimetään ennakkoon ja heidät pitää kouluttaa asianmukaisesti. Lisäksi laissa otetaan huomioon, että säteilyvaaratilanteen hoitamiseen saattaa osallistua myös vapaaehtoisia säteilyvaara-avustajia sekä yksityisten organisaatioiden työntekijöitä. Lakiin on kirjattu myös periaatteet siitä, miten näitä ryhmiä voidaan käyttää säteilyvaaratilanteen hoitamiseen ja miten heidät pitää suojata.

  • Miten laki tehostaa ionisoimattoman säteilyn tuotteiden markkinavalvontaa?

    Laissa on selkiytetty väestön altistusta ionisoimattomalle säteilylle aiheuttavien tuotteiden turvallisuuden arvioimisessa käytettäviä kriteereitä. Siten vaarallisten tuotteiden poistaminen markkinoilta on aiempaa helpompaa ja poistamisen perusteet ovat aiempaa selkeämmät myös toiminnanharjoittajalle. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi kuluttajille kaupan olevat laserlaitteet ja ionisoimatonta säteilyä hyödyntävät kauneudenhoitolaitteet kuten ihonkäsittely-, rasvanpoisto- tai karvanpoistolaitteet.

    Säteilyturvakeskus on eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain (1137/2016) mukainen markkinavalvontaviranomainen. Siten Säteilyturvakeskus voi käyttää säteilylain ohella markkinavalvontalain mukaisia valvontakeinoja. Näin viranomainen saa laajemman valikoiman keinoja vaarallisen tuotteen vetämiseksi markkinoilta. Tämä antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet reagoida kaupan ja jakelutapojen nopeaan muutokseen. Se auttaa myös suhteuttamaan tarvittavat toimenpiteet siihen riskiin, jonka vaarallinen tuote aiheuttaisi.