Ministeri Pekonen ja tutkimusprofessori Moisio: Sosiaaliturvauudistus hyötyy komiteatyöstä

Komiteatyö tuo tosiasiat ja ristiriidat avoimesti esiin. Eri näkökulmien ja arvojen erittely käy malliksi muullekin yhteis­kunnalliselle keskustelulle.

SUOMEN sosiaaliturva on menestys­tarina. Pieni ja köyhä maa rakensi lyhyessä ajassa hyvin­vointi­valtion, jossa sosiaali­turva, palvelut ja koulutus antavat turvaa elämän riskien kohdatessa sekä tasaavat elämän­mahdollisuuksia sosiaalisista lähtö­kohdista riippumatta.

Sosiaaliturvaa on rakennettu erilaisissa poliittisissa suhdanteissa vastaamaan aikansa yhteiskunnan haasteisiin. Työelämä, perheet ja yhteiskunta ovat muuttuneet monelta osin perinpohjaisesti ajoista, jolloin sosiaaliturva rakennettiin.

NYKYINEN sosiaaliturvamme ei monelta osin vastaa nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin toimeentulon turvasta, kannustavuudesta ja oman elämän ennakoitavuudesta. Sosiaaliturvaa on myös korjailtu ja uudistettu vuosikymmenien aikana pala kerrallaan. Tämä on lisännyt järjestelmän monimutkaisuutta ja sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia.

Hyvinvointivaltion tulonsiirroista ja palveluista on kasvanut vuosikymmenien mittaan suuria ja monimutkaisia järjestelmiä, jotka koskettavat jokaista suomalaista. Järjestelmät täytyy uudistaa vaiheittain pitkän aikavälin vaikutukset ymmär­täen. Yksi hallituskausi on tähän liian lyhyt aika.

SOSIAALITURVAN uudistamista valmistelemaan ollaan asettamassa laaja-alainen parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea. Komitean työ tähtää sosiaaliturvan rakenteelliseen ja toiminnalliseen kehittämiseen pitkällä aikavälillä ja vaiheittain.

Uudistuksen kohteena on työikäisten sosiaaliturva, mukaan lukien asumisen tuet ja toimeentulotuki. Vanhuuseläkkeet eivät ole komitean asialistalla. Tavoitteena on selkeämpi ja toimivampi sosiaaliturva, joka mahdollistaa työn, etuuksien ja palvelujen yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa.

Ensimmäiseksi sosiaaliturvakomitean pitää valmistella kahden hallituskauden yli ulottuva tiekartta sosiaaliturvan pitkän aikavälin uudistamiselle. Tiekartta kuvaa ongelmat, joihin sosiaaliturvan uudistuksen tulisi vastata, ja nykyisen so­siaaliturvan muutostarpeet.

Komitean työtavoissa hyödynnetään viime hallituskaudella perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeessa tehtyä työtä. Komitean periaatteita ovat avoimuus ja käsiteltävien aiheiden nostaminen julkiseen keskusteluun.

SUURET 1960- ja 1970-luvun poliittiset uudistukset valmisteltiin laajapohjaisissa ja hallituskausien yli työskentelevissä komiteoissa. 1990-luvulla komitealaitos oli jo käytännössä ajettu alas. Isojenkin lain­säädännön uudistusten valmistelu hajautettiin työryhmille, selvityshenkilöille ja virkamiehille.

Komitealaitosta pidettiin hitaana ja byrokraattisena. Komiteoiden palauttamisen tarve on ymmärretty, kun isot uudistukset ovat kerta toisensa jälkeen kaatuneet.

Komiteassa haetaan yhteistä ymmärrystä asioista, vaikka poliittisista arvovalinnoista oltaisiin eri mieltä. Yhteinen ymmärrys vaatii tietopohjaa, keskustelua ja aikaa. Komiteatyön tuottama tieto ja komitean toimintatapa edistävät yhteiskunnallista keskustelua: komitea tuo avoimesti esiin eri näkökulmat sekä käsittelee ristiriitoja keskustellen ja tosiasioihin pohjautuen.

KOMITEAN on löydettävä yhteinen ymmärrys Suomen sosiaaliturvan tilasta ja ongelmista, joihin uudistuksella pyritään vastaamaan. Vertailemalla sosiaaliturvaamme muihin maihin opimme paljon omasta järjestelmästämme ja sen arvovalinnoista. Tämä vertailu auttaa pääsemään poliittiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitkä ovat nykyisen so­siaaliturvan ongelmat. Ratkaistavan ongelman määrittely myös ohjaa ratkaisuvaihtoehtoja.

Sosiaaliturvakomitea hyödyntää ajantasaista tutkimusta ja tietoa. Komitea etsii ratkaisuja perehtymällä faktoihin, tuomalla esiin eri näkökulmat ja keskustelemalla rakentavasti ristiriidoista.

Nämä periaatteet toimivat mallina hyvälle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Komitean tuottama tieto lisää kansalaisten ymmärrystä so­siaaliturvasta, sen arvovalinnoista ja puolueiden tarjoamista uudistamisen vaihtoehdoista.

Komiteatyön palauttaminen uudistetussa muodossa voidaan nähdä myös mahdollisuutena vahvistaa yhteiskunnallista keskustelua ja demokratiaa.

Aino-Kaisa Pekonen ja Pasi Moisio

Pekonen on sosiaali- ja terveysministeri. Moisio on tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sosiaaliturvakomitean tuleva puheenjohtaja.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 7.2.2020.