Ministeri Hyssälä: Yhteiskunnalla oma vastuunsa vanhuksista
Vanhustenhuollon tilasta käydään nyt perusteellista keskustelua. Myös palautteet tavallisilta ihmisiltä arkipäivän kokemuksista ovat yhtä tärkeitä kuin selvitykset. Nämä kokemukset kertovat siitä todellisuudesta, joka ei aina näy tilastoissa.
Vuoden vaihteessa saamme valmiiksi vanhuspolitiikan kehittämisohjelman, joka pohjautuu ministeriössä jo tehtyyn strategiatyöhön, professori Kivelän selvitykseen ja siitä saatuihin lausuntoihin sekä selvityshenkilö Aaltosen ehdotuksiin omaishoidon kehittämisestä. Ryhdymme heti viemään eteenpäin muutamia selkeitä parannuksia, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä puhuessaan toimittajille Helsingissä torstaina 29. kesäkuuta vanhustyön kehittämisseminaarin päätteeksi.
- Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää vanhustenhuollon laatusuositusten uudistamisen. Aiempien suositusten tekemisestä on jo vuosia. Nyt tehdään uuden ajan laatusuosituksia.
- Vanhusten lääkitykseen laaditaan valtakunnalliset ohjeet, joilla määrätään, että vanhusten kokonaislääkitys tarkistetaan tietyin määräajoin. Esimerkiksi, jos vanhus käyttää enemmän kuin neljää eri lääkettä, kokonaislääkitys tarkistettaisiin puolivuosittain.
- Vanhuspsykiatria tulee palauttaa itsenäiseksi lääketieteen erikoisalaksi. Vanhustyön osaamista on lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa. Näistä sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelee opetusministeriön kanssa.
- Pidän myös tärkeänä, että vanhustenhuollon eettisistä kysymyksistä käydään laaja keskustelu. Järjestämme syksyllä yhdessä eri asiantuntijatahojen ja vanhusten hoidon ammattilaisten kanssa seminaarin eettisistä kysymyksistä, vanhusten oikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisestä kohtelusta.
Vanhustyössä tarvitaan taitoa ja osaamista
Monet professori Sirkka-Liisa Kivelän ehdotukset sisältyvät jo yleisellä tasolla ministeriön sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiaan vuodelle 2015. Erityisen ansiokkaita ovat lääkehoidon turvallisuuteen liittyvät sekä ammattihenkilöstön koulutuksen kehittämiseen liittyvät esitykset. Näihin molempiin tartutaan heti. Jo hallitusohjelmassa todetaan, että erityisesti geriatrian ja psykiatrian osaamista perusterveydenhuollossa edistetään. Vanhusten masennuksen hoidon järjestäminen siten, että julkinen palvelujärjestelmä tekee sen yhteistyössä järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien kanssa, vaikuttaa myös hyvin kannatettavalta. Tähän saadaan varmasti lausunnoista lisää arvokkaita näkökohtia.
Ministeriö käynnistää siis yhteistyössä Kuntaliiton ja muiden asiantuntijoiden kanssa Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevien laatusuositusten uudistamisen vastaamaan vanhustenhuollon tämänhetkisiä vaatimuksia. Uuden ajan laatusuosituksissa kiinnitetään erityistä huomiota hoidon eettisiin periaatteisiin, henkilöstön osaamiseen ja henkilöstömitoitukseen eri palvelumuodoissa. Nykyiset laatusuositukset ovat vuodelta 2001. Suositukset on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle välineeksi, jolla ne voivat kehittää vanhusten palveluja paikallisista tarpeista ja voimavaroista lähtien. Stakes arvioi parhaillaan laatusuositusten vaikuttavuutta.
Vanhuksen lääkekokoelma kerääntyy pikkuhiljaa
Lääkehoitoon liittyvät ongelmat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Vanhuksen lääkehoidon kokonaisuutta on arvioitava asuipa hän kotona tai laitoksessa. Ihannetilanteessa kaikki hoitoon osallistuvat tahot, vanhus mukaan lukien, osallistuvat lääkehoidon arviointiin. Joissakin tilanteissa tarvitaan vaativaa erityisosaamista lääkkeiden yhteisvaikutuksista.
Hyvä uutinen on, että Kuopion yliopistosta valmistui juuri ensimmäinen farmaseuttien ja proviisoreiden täydennyskoulutuskurssi, jonka aikana opiskelijat perehtyivät ”monilääkityksestä” johtuvien ongelmien selvittämiseen. Uusi kurssi alkaa syksyllä. Näitä asiantuntijoita alkaa vähitellen löytyä sairaaloiden ja terveyskeskusten apteekeista sekä yksityispuolelta. Uusien ammattilaisten erityisosaaminen on nyt otettava käyttöön.
Ministeriön viime vuonna julkaisema, Turvallisen lääkehoidon opas, on varsinainen listaykkönen. Sen tavoitteena on yhtenäistää hyvän lääkehoidon periaatteet. Monissa hoitolaitoksissa laaditaan parhaillaan lääkehoitosuunnitelmaa lääkehoidon turvallisuuden parantamiseksi.
Kotioloissa vanhukset toteuttavat jopa omin päin vaativaa hoitokokonaisuutta. Vanhuksen lääkekokoelma on saattanut kertyä vuosien mittaan eri lääkäreiltä, käsikaupasta, luontaishoitoloista ja sukulaisilta. Virheiden ja haittojen mahdollisuus on olemassa ja monesti puuttuu hoitopaikka, joka ottaisi kokonaisvastuun vanhuksen lääkehoidosta. Vanhuksella saattaa olla lääkehaittaoireita, joita on vaikea erottaa sairaudesta. Tässä on haaste perusteterveydenhuollolle ja terveyskeskuslääkäreille. Vanhusten kokonaislääkityksen tarkistaminen määräajoin lisää lääkehoidon turvallisuutta.
Tällä hetkellä on jo käynnissä apteekeissa toteutettava annosjakelukokeilu yli 75-vuotiaille,jotka käyttävät vähintään kuutta korvattavaa pitkäaikaislääkettä. Annosjakelu voi käynnistyä lääkärin lääkemääräykseen tekemällä merkinnällä. Vanhukselle voidaan antaa kahden viikon lääkkeet kerrallaan. Näin turhia lääkkeitä ei kerry kotiin ja annostus sujuu oikein. Kokeilu on voimassa vuoden 2008 loppuun asti.
Vuonna 2007 laajempaan käyttöön tuleva sähköinen resepti lisää lääkkeiden käytön turvallisuutta. Hoitava lääkäri voisi hyvin toimivassa tietojärjestelmässä saada välittömästi palautetiedon, että potilaalla on juuri määrätyn lääkkeen kanssa haitallisesti reagoiva, toinen lääke. Tässä on haastetta sekä tietokoneohjelmoijille että ministeriömme lainvalmistelijoille.
Myös vanhukset kärsivät masennuksesta ja tarvitsevat siihen apua
Nyt on viimeistään aika nähdä myös vanhusten mielenterveyden edistäminen kokonaisvaltaisesti. Tämä koskee koko suomalaista yhteiskuntaa, ei pelkästään sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tarvitsemme terveyskeskusten, sosiaalitoimen, erikoissairaanhoidon sekä kolmannen sektorin yhteistoimintaa. Meillä on hyvät kokemukset Voimaa vanhuuteen -ohjelmasta, jonka tavoitteena on parantaa ikäihmisten lihaskuntoa ja toimintakykyä. Raha-automaattiyhdistys rahoittaa tätä ohjelmaa ja Ikäinstituutti koordinoi sitä. Professori Kivelä on ehdottanut samantyyppistä ohjelmaa vanhusten masennusten hoitoon. Minusta tällainen ohjelma on paikallaan. Samalla voimme löytää uusia toimintatapoja vanhusten masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon.
Kaikkialla Euroopassa kiinnitetään huomiota ikääntyvän väestön hoidon ja palvelujen turvaamiseen. Kuinka tämä voidaan tehdä yksilöllisesti ja inhimillisesti? Tämän kysymyksen edessä me nyt olemme. Vanhustyötä ei saa medikalisoida eikä vanhuudesta saa tehdä sairautta. Suurin osa vanhuksista pystyy asumaan kotonaan. Mutta silloin, kun apua tarvitaan, yhteiskunnan on tultava vastaan.