Sosiaalihuoltolakiin säännökset vanhusten palvelutarpeen arvioinnista KT 4/2006
Uudistuksen tavoitteet
Sosiaalihuoltolakiin lisätään säännökset palvelutarpeen arvioinnista. Uudistus perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi ja toteutetaan osana sosiaalialan kehittämishanketta. Uudistus tulee voimaan 1.3.2006.
Oikeus palvelutarpeen arviointiin käsittää kaikki sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon erityislakien mukaiset palvelut. Keskeisimpiä vanhusten sosiaalipalveluja ovat koti-, asumis- ja laitoshoidonpalvelut sekä omaishoidon tuki. Oikeus palvelutarpeen arviointiin määräajassa koskee myös esimerkiksi vammais- ja päihdepalveluja.
Palvelujen antaminen perustuu edelleen asiakkaan hakemukseen ja kunnan viranomaisen päätökseen. Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen asiakkaalle on annettava hänen niin halutessaan kirjallinen päätös palvelujen antamisesta tai epäämisestä. Asiakkaalla on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta. Kunnan on myös laadittava asiakkaalle hoito- ja palvelusuunnitelma sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 §:n mukaisesti, mikäli kunta järjestää asiakkaalle hänen tarvitsemiaan palveluita.
Uudistus ei muuta kunnan velvollisuutta järjestää palveluja eikä tuo asiakkaalle nykyistä vahvempaa oikeutta saada palveluja. Uudistus kuitenkin täsmentää niitä menettelytapoja, joiden avulla palvelujen piiriin tullaan ja edistää palvelujen oikea-aikaista antamista. Uusi säännös myös tukee perustuslain mukaisen välttämättömän huolenpidon turvaamista vanhuksille. Uudistus niin ikään yhtenäistää eri kunnissa vallitsevia toimintatapoja.
Uudistus tuo näkyvämmäksi kunnassa vallitsevan palvelujen tarpeen. Tekemällä palvelutarpeen arviointeja kunnat saavat tietoa todellisesta palvelujen tarpeesta, mikä auttaa kuntaa suunnittelemaan omaa palvelujärjestelmäänsä ja myös tekemään talousarvioita realistiselta pohjalta. Mikäli kunnassa on palvelujen kysyntää enemmän kuin mitä kunta pystyy järjestämään, kunnassa on suunniteltava ja otettava käyttöön yhtenäiset, kaikkien kuntalaisten kannalta tasapuoliset toimintakäytännöt siitä, kuinka tilanteessa menetellään. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaiden asettamista jonoihin. Tästä on tarkoitus myöhemmin ohjeistaa kuntia.
Uudistuksen sisältö
Sosiaalihuoltolain 40 a §:n mukaan kiireellisissä tilanteissa palvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Tämä oikeus koskee kaikkia iästä riippumatta. Säännös ei muuta vallitsevaa käytäntöä, mutta selkeyttää lainsäädäntöä.
Ei-kiireellisissä tilanteissa kunnan on järjestettävä 80 vuotta täyttäneille sekä kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista eläkkeensaajien hoitotukea (erityishoitotuki) saaville henkilöille pääsy palvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Mikäli yhteydenotto tapahtuu esimerkiksi tiistaina, on palvelutarpeen arvioinnin tekeminen aloitettava seuraavan viikon torstaina edellyttäen, että viikolla ei ole arkipyhiä.
Uudistus rahoitetaan sosiaalialan kehittämishankkeeseen osoitettujen voimavarojen puitteissa. Vuoden 2005 talousarviossa valtionosuusprosentin korottamiseen osoitettiin noin 7 miljoonaa euroa, jotta kunnat voisivat varautua vastaamaan uudistuksen mukanaan tuomaan haasteeseen. Tänä vuonna valtionosuusprosentin korottamisen kautta osoitettiin 9 miljoonaa euroa tukemaan uudistuksen toimeenpanoa.
Palvelutarpeen arviointiin hakeutuminen
Palvelutarpeen arviointia kunnalta voi pyytää joko henkilö itse, hänen laillinen edustajansa, omaisensa, muu henkilö tai viranomainen. Koska kysymyksessä on asiakkaalle kuuluva oikeus päästä palvelutarpeen arviointiin, asiakkaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava asiakaslain 8 §:n mukaisesti erityisesti silloin, kun yhteydenottajana on muu kuin asiakas itse. Henkilö, jolle on pyydetty palvelutarpeen arviointia, voi siis myös kieltäytyä palvelujen tarpeen arvioinnista. Oikeus palvelutarpeen arviointiin koskee sekä uusia että jo palvelujen piirissä olevia asiakkaita.
Laissa ei tarkemmin säädetä sitä, kuinka yhteydenoton tulisi tapahtua. Se voi siis tapahtua kirjallisesti, henkilökohtaisesti käymällä, puhelimitse tai vaikkapa sähköpostitse.
Laissa ei niin ikään määritellä sitä, kenen tehtäväksi kunta voi osoittaa palvelutarpeen arvioinnin käytännön toteuttamisen Koska kysymyksessä on sosiaalihuollon palvelujen tarpeen arviointi, on perusteltua edellyttää, että arvioinnin tekee kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa oleva henkilö, joka tuntee kunnan sosiaalihuollon palvelujärjestelmän. Arvioinnin tekijä voi myös vaihdella sen mukaan, mitä palveluja asiakas hakee ja onko hän jo palvelujen piirissä. Arvioinnin tekevä työntekijä voi asiakkaan kanssa neuvoteltuaan ottaa tarvittaessa yhteyttä muihin sosiaali- ja terveydenhuollon työtekijöihin tai opastaa asiakasta palvelujen hakemisessa.
Suositus palvelutarpeen arvioinnissa käytettävistä toimintakykymittareista
Palvelutarpeen arviointi edellyttää usein moniammatillista yhteistyötä ja toimintakyvyn eri ulottuvuuksien selvittämistä. Haastattelun tukena on suositeltavaa käyttää erilaisia toimintakyvyn mittareita. Lainvalmistelutyöhön liittyen STAKES on STM:n toimeksiannosta laatinut selvityksen toimintakykymittareiden käytöstä ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnissa (Voutilainen, P. ja Vaarama, M.: Toimintakykymittareiden käyttö ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnissa. STAKES, Raportteja 7/2005). STM antaa kevään 2006 aikana suosituksen kunnille ikäihmisten toimintakyvyn arvioinnista.
Lisätietoja antavat:
Vanhempi hallitussihteeri Anne-Marie Brisson, puh. (09) 160 74355, s-posti [email protected]
Neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius, puh. (09) 160 74135, s-posti [email protected]
Ylitarkastaja Anne-Mari Raassina, puh. (09) 160 74438, s-posti [email protected]
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta