Toimeentulotukiopas 2007
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut uuden toimeentulotukilain soveltamista koskevan oppaan kuntien käyttöön (STM:n julkaisuja 2007:11). Opas on luettavissa sosiaali- ja terveysministeriön internetsivuilla stm-dev.navigo.fi. → sosiaalihuolto → toimeentulotuki.
Painettu opas lähetetään kuntiin toukokuun alkupuolella ja ruotsinkielinen opas valmistunee alkusyksyllä 2007. Uusi toimeentulotukiopas korvaa vuoden 2003 oppaan (STM oppaita 2003:10). Opasta myy Yliopistopaino.
Merkittävimmät muutoksetOppaassa on korostettu täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttämistä perustoimeentulotuen ohella syrjäytymisen ja toimeentulotuen asiakkuuden pitkittymisen ehkäisemisessä. Myös muiden sosiaalityön keinojen käyttämistä ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaisten suunnitelmien tekemistä on korostettu.
Toimeentulotuen rahoitus ja rakenne uudistettiin vuoden 2006 alusta, mikä on otettu huomioon oppaan tekstissä. Toimeentulotuen valtionosuusjärjestelmän muutos on nostanut esiin tarvetta määritellä perustoimeentulotuen ja täydentävän toimeentulotuen rajaa.
Luvun 4 kunnan järjestämisvastuuta koskevaa tekstiä on täsmennetty KHO:n kesällä 2006 antamien ennakkotapausten vuoksi. Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuen myöntää kunta, jossa henkilö vakinaisesti oleskelee. Kunnan järjestämisvastuu määräytyy tilanteissa, joissa henkilö on sijoitettu kotikuntansa maksusitoumuksella toisessa kunnassa sijaitsevaan asumisyksikköön, sen mukaan tulkitaanko oleskelu vakinaiseksi vaiko ei. Jos oleskelu toisessa kunnassa vakinaisen asuinkunnan sijoittamana on tarkoitettu lyhytaikaiseksi ja tilapäiseksi esimerkiksi kuntoutuksen vuoksi, toimeentulotuen järjestämisvastuu pysyy sijoittajakunnalla.
Palveluasumisen ja kotona annettavan hoidon maksuja koskeva luku 6.5.5 on kokonaan uusi. Pääperiaatteena on, että kunnallisen palvelun asiakasmaksun alentaminen on ensisijaista toimeentulotukeen nähden. Jos palveluasumismaksuja tai kotona annettavan palvelun maksuja hyväksytään toimeentulotuessa menoina, kustannukset jaotellaan menolajeittain perustoimeentulotuen ja täydentävän toimeentulotuen menoihin.
Terveydenhuoltomenoja koskevassa luvussa 6.5.6 on painotettu julkisen terveydenhuollon ensisijaisuutta ja lukuun on lisätty lääkevaihtoa koskeva osuus. Muuten oppaassa korostetaan, että terveydenhoitokustannusten tarpeellisuusarviointi perustuu lääketieteelliseen arvioon, ei-kä sillä, minkä sairauden hoidosta on kyse, ole merkitystä kustannusten hyväksymisessä.
Oppaassa digisovittimen hankintakustannukset rinnastetaan television, matkapuhelimen tai tietokoneen hankintaan. Kustannukset voidaan ottaa huomioon täydentävässä toimeentulotuessa henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvina, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi harkittuina menoina, jos se katsotaan asiakkaan elämäntilanteessa tarpeelliseksi (luku 6.6.3).
Pääsääntönä on, että tulot ja varat otetaan huomioon siltä ajanjaksolta, jota koskevana toimeentulotuki määrätään. Luvussa 6.8.3. käsitellään tilanteita, joissa asiakas hakee toimeentulotukea ensimmäistä kertaa taikka edellisestä asiakkuudesta on kulunut aikaa. Silloin tulee arvioitavaksi, kuinka paljon asiakkaalla on varoja käytettävissään ajalle, jolle hän hakee toimeentulotukea. Jos on tarpeen tarkastella tuloja takautuvasti, suositeltavaa on laskelman aloittaminen kuukausittain maksettavissa tuloissa säännöllisen tulon viimeisestä maksupäivästä tai jos kysymyksessä on kahden viikon välein maksettava palkka toiseksi viimeisestä maksupäivästä lukien. Sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan tulisi arvioida asiakkaan tilanne tapauskohtaisesti sekä määritellä asiakkaan kohtuulliseksi katsottu käytettävissä olevien varojen määrä. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon se, onko asiakas hoitanut velvoitteensa tekemiensä sopimusten mukaisesti. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi tosiasiassa maksetut kulutusluotot.
Lukuun 9 on lisätty sosiaalityötä, sosiaalihuollon asiakaslain mukaisen suunnitelman tekemistä ja toimeentulotukiasioiden viivytyksetöntä käsittelyä koskevat kappaleet. Oppaassa suositellaan, että asiakkaan toimeentulotukihakemukseen tulisi antaa päätös viikon kuluessa. Asiakkaalle tulisi pyrkiä järjestämään mahdollisuus päästä sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan luokse toimeentulotukiasioissa viikon kuluessa siitä, kun asiakas on sitä pyytänyt. Oppaassa korostetaan, että sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa tekemään palvelu-, hoito- tai muun vastaavan suunnitelman kaikille sosiaalihuollon asiakkaille, joita myös toimeentulotukiasiakkaat ovat.
Oppaassa esitetyt oikeustapaukset ja Korkeimman hallinto-oikeuden vakiintunut ratkaisukäytäntö on tarkoitettu ohjaamaan päätöksentekoa kunnissa. Ministeriö korostaa, että toimeentulotuen tarpeen arvioinnissa tulee käyttää ensin toimeentulotukeen nähden ensisijaisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi asiakasmaksun alentamista. Muilta osin sosiaali- ja terveysministeriön kannanotot ja tulkintasuositukset on tarkoitettu suosituksina tukemaan kunnissa tapahtuvaa toimeentulotukityötä ja siihen liittyvää päätöksentekoa.
Syrjäytymisen ja toimeentulotuen tarpeen pitkittymisen ehkäisemiseksi ministeriö suosittaa, että kunnat käyttäisivät perustoimeentulotuen, täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen, sosiaalisen luototuksen sekä talous- ja velkaneuvonnan välineitä pienituloisten kuntalaisten toimeentulon turvaamiseksi. Tähän kokonaisuuteen sisältyvät myös työllistymisen tukemisen ja itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi käytettävät muun muassa sosiaalityön ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaiset työmenetelmät. Sosiaali- ja terveysministeriö toivoo, että käsillä oleva opas on avuksi toimeentulotukityössä.
Lisätietoja antavatLisätietoja antavat lakimies Anne Koskela, puh. 09 - 160 74132, [email protected] ja
neuvotteleva virkamies Aune Turpeinen, puh. 09 – 160 74489, [email protected].