Terveyskeskusten hoitotarvikejakelu

Terveydenhuoltolain (1326/2010) 24 § mukaan kunnan tehtävänä on järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut. Sairaanhoitopalveluihin sisältyvät mm. sairauksien tutkimus, lääketieteellinen taudinmääritys sekä hoito ja hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet. Lisäksi kotisairaanhoidon ja kotisairaalahoidon yhteydessä annettavat hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon (1326/2010, 25 §). Sairauden hoitoon liittyvät hoitotarvikkeet ovat käyttäjilleen maksuttomia (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992, 5§).

Tämän kuntainfon tarkoituksena on täsmentää terveyskeskusten hoitotarvikejakelua. Kirje korvaa vuonna 1999 (94/59/98) annetun ohjeistuksen. Kuntainfo ei koske apuvälineitä, joista säädetään erikseen mm. terveydenhuoltolain 29 §:ssä ja sitä täydentävällä asetuksella (1363/2011) lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta sekä asiakasmaksulainsäädännössä. Tässä kirjeessä tarkoitetut hoitotarvikkeet eivät koske lainattavia tai palauttavia hoitotarvikkeita tai välineitä.

Ohjeistus on tehty sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä. Valmistelun yhteydessä on kuultu terveyskeskusta ylläpitävien kuntien edustajia sekä potilasjärjestöjä.

Hyvin toimiva hoitotarvikejakelu parantaa potilaan omahoidon edellytyksiä sekä edistää potilaan sitoutumista hoitoon. Näin saavutetaan paremmat hoitotulokset; potilaan työ- ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranevat, myös komplikaatioriskit sekä lääkärissä käyntien ja kotihoidon tarve vähenevät. Ensisijaista on tukea pitkäaikaissairaiden kotona asumista ja siellä selviytymistä. Yksilöllisellä ja tarpeenmukaisella hoitotarvikejakelulla voidaan osaltaan tukea tätä tavoitetta. Hoidon kokonaiskustannukset ovat runsaastakin hoitotarvikejakelusta huolimatta laitoshoitoa edullisemmat.

Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. On kuitenkin huomioitava, että esim. diabetesta sairastava tai dialyysipotilas tarvitsee hoitotarvikkeet usein heti kotiuduttuaan sairaalasta. Päätöksen hoitotarvikkeista tekee lääkäri tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve tulee kirjata potilaan tai asiakkaan hoitosuunnitelmaan julkisessa terveydenhuollossa. Näin menetellään riippumatta siitä, onko hoitotarvikkeiden tarve tullut tietoon julkiselta tai yksityiseltä terveydenhuollon ammattilaiselta.

Tarvikejakelu ei ole pelkkää tarvikkeiden jakamista, vaan jakelu edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaa hoidon kokonaistilanteen arviointia. Hoitotarvikejakelu on osa potilaan kokonaishoitoa ja sisältää sairaanhoidollista ohjausta ja yksilöllistä neuvontaa sekä tarvittaessa kotikäynnin. Potilaan tulee tietää ja ymmärtää hoitoon liittyvien tarvikkeiden käyttö ja merkitys. Hoitotarvikejakelun yhteydessä tulee tarvittaessa opastaa myös omaisia, läheisiä ja omaishoitajia, ja painottaa potilaan omaa vastuuta hoitotarvikkeiden asianmukaisessa käytössä.

Kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää, kuten esimerkiksi diabetesta sairastavan henkilön sairauden hoitoon tarvittavia liuskoja.

Hoitotarvikkeita ovat esimerkiksi diabeetikon tarvitsemat verensokeriliuskat, virtsantutkimusliuskat, insuliiniruiskut, -kynät ja -neulat sekä verinäytteen ottamiseen tarvittavat lansetit, avannepotilaan hoitotarvikkeet, esimerkiksi erilaiset potilaalle soveltuvat pussit sekä tarpeenmukaiset oheishoitovälineet, vatsakalvodialyysipotilaan hoitotarvikkeet, kuten steriilit taitokset, katetrit, tyhjennyspussit, suojakorkit, teipit, hengityssuojaimet, sääri- ja makuuhaavan hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet, kuten sidetarvikkeet ja liuokset, sairauden takia heikentyneen virtsan ja ulostuksen pidätyskyvyn hoitotarvikkeet vaikeaan tai keskivaikeaan oireistoon, kuten vaipat, pussit, virtsankerääjät ja katetrit sekä eräiden muiden pitkäaikaisten sairauksien, kuten keuhkojen toiminnanvajauksen tai trakeostomian eli henkitorviavanteen yhteydessä tarvittavat hoitotarvikkeet, esimerkiksi maskit, lyhyet ja pitkät happiletkut, happiviikset, hengitettävien lääkkeiden sumutinlaitteiden ja imulaitteiden lisäosat sekä suodattimet, kanyylit ja katetrit ja vastaavat hoitotarvikkeet.

Hoitotarvikejakelun pääsääntönä on potilaan yksilöllinen tarve, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä. Esimerkiksi diabeteksen hoidosta laaditussa Käypä hoito-suosituksessa (2011) esitetyt määrät glukoositasapainon muutoksen havaitsemiseen tarvittavien omamittausliuskojen tarpeesta ovat ohjeellisia.

Hoitotarvikkeiden kilpailutuksen ja hankintojen yhteydessä on suositeltavaa ottaa huomioon hoitotarvikkeiden materiaalien ekologisuus. Kilpailutuksesta huolimatta myös yksilölliset ratkaisut tulee ottaa huomioon (esim. silloin, kun kilpailutettu tuote aiheuttaa käyttäjälleen allergisia oireita tms.).

Hoitotarvikkeet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia, toimitusmaksuja eikä muitakaan maksuja. Tarvikkeita jaetaan joko terveyskeskuksesta tai muusta sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteestä. Niitä voidaan toimittaa myös suoraan kotiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja aluehallintovirastot seuraavat ja valvovat hoitotarvikejakelun toteutumista.

Ylitarkastaja Hanna Nyfors, [email protected], p. 0295 163399
Neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa, [email protected], p. 0295 163389