Avun tarve ratkaisee vammaispalveluissa

Kehitysvammalakia ja vammaispalvelulakia ollaan yhdistämässä uudeksi kaikkia vammaisryhmiä koskevaksi erityislaiksi. "Keskeinen tavoite on turvata osallisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävät palvelut vammaisen henkilön välttämättömän avun tarpeen mukaisesti. Kun tarve on välttämätön ja pitkäaikainen, sen mukaiset palvelut halutaan turvata diagnoosista riippumatta", sanoo neuvotteleva virkamies Jaana Huhta.

Vammaislakien kokonaisuudistukseen ovat vaikuttaneet haasteet kahden rinnakkaisen lain soveltamisessa, epäyhtenäinen ja osittain vanhentunut sääntely sekä tarve purkaa palvelujärjestelmien erillisyys. Muutokseen kannustaa myös kansainvälinen ihmis- ja perusoikeuksien kehitys, erityisesti YK:n vammaissopimus.

"Nykyisen oikeusajattelun mukaan vammaisryhmiä ei tule erotella vamman tai sairauden laadun perusteella. Välttämätöntä apua on tarjottava riippumatta siitä, onko toimintakyvyn rajoite fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen vai sosiaalinen", Huhta selventää.

Yhdenvertaisuuden esteitä purettavanaVammaispalvelulaki on vuodesta 2009 lähtien ollut ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin. Myös kehitysvammaisten henkilöiden palvelut tulisi siksi järjestää vammaispalvelulain mukaisesti silloin, kun ne ovat riittäviä ja sopivia sekä muutoinkin henkilön edun mukaisia.

Käytännössä kehitysvammaisuuden toteaminen johtaa kuitenkin usein kehitysvammalain kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, osin eriytyneestä palvelurakenteesta johtuen. Ongelmia aiheuttaa sekin, että lait sisältävät samantyyppisiä palveluja, mutta niiden asiakasryhmien rajauksissa tai asiakasmaksuperusteissa on yhdenvertaisuuden näkökulmasta perustelemattomia eroja.

"Vaikka kehitysvammalaki on turvannut palveluja kokonaisvaltaisesti, se on toisaalta eristänyt kehitysvammaisia yleisten palvelujen ja muiden vammaispalvelujen ulkopuolelle. Kehitysvammaisten palvelujärjestelmää on myös arvosteltu vanhanaikaisesta vammaiskäsityksestä, joka rajoittaa sen piiriin kuuluvien henkilöiden itsemääräämisoikeutta, yhdenvertaisuutta ja valinnanvapautta", Huhta kuvaa ongelmaa.

Uudistuksen yksi tavoite on estää väliinputoamisen mahdollisuutta. "Nykyisin esimerkiksi neurologisista ongelmista tai autismin eri muodoista kärsivät ihmiset saattavat jäädä vaille palveluja. Heidän avun tarvettaan ei ole tunnistettu riittävän hyvin."

Subjektiivinen oikeus säilyyUusi lainsäädäntö vahvistaa suuntaa, jonka mukaan myös vammaiset henkilöt käyttävät ensisijaisesti yleisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Jos ne eivät ole riittäviä ja vammaisen henkilön edun mukaisia, hänellä on oikeus erityispalveluihin.

"Palvelut pitää turvata silloin, kun se on välttämätöntä eli henkilö ei suoriudu ilman apua tavanomaisessa elämässä. Erilaisiin tarpeisiin tarvitaan luonnollisesti erilaista apua. Jollekin se on tukea asioiden tekemiseen, toiselle kommunikaatioon tai ymmärtämiseen", Huhta toteaa.

Nykyisen lain mukaan vaikeavammaisilla henkilöillä on subjektiivinen oikeus tiettyihin palveluihin, jotka kunnan on järjestettävä määrärahoista riippumatta. Vaikeavammaisuuden kriteerit määritellään palvelukohtaisesti. Uusi laki taas lähtee kaikkien vammaisryhmien osalta välttämättömästä palvelun tarpeesta. Huhdan mukaan uusi muotoilu ei muuta lain lähtökohtaa.

"Jos avun tarve arvioidaan välttämättömäksi ja toistuvaksi, palvelu on myönnettävä. Tarkoitus on siis säilyttää subjektiivinen oikeus yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja välttämätöntä huolenpitoa turvaaviin palveluihin kuten henkilökohtaiseen apuun sekä asumisen ja liikkumisen kokonaisuutta turvaaviin palveluihin. Tarvittavat edellytykset ja palvelujen kuuluminen subjektiivisen oikeuden piirissä oleviin tai muihin palveluihin määritellään kunkin palvelun kohdalla erikseen. "

Huhta korostaa, että päätösten pohjaksi tarvittava toimintakyvyn rajoitusten tunnistaminen ja erityispalvelujen tarpeen arviointi ei ole vammaispalveluissa mitenkään uusi asia.

"Mikään vamma tai sairaus ei nykyisinkään oikeuta automaattisesti palveluihin, vaan perusteena on aina yksilöllisesti arvioitu toimintakyvyn haitta. Vammaispalveluissa subjektiivinen oikeus ei ole samanlainen kuin esimerkiksi lasten päivähoidossa, jossa tietty ikä oikeuttaa palveluun. "

Maltillinen kustannusvaikutusLakien yhdistäminen tuo palvelujen piiriin ainakin jonkin verran uusia ihmisiä. Huhdan mukaan huoli taloudesta on kuitenkin ohjannut lain valmistelua maltilliseen suuntaan, joten suurta kustannusnousua ei ole odotettavissa. Joiltakin osin uudistus myös pienentää erityispalvelujen menoja.

"Selkeämpi laki vähentää päätöksentekoon ja muutoksenhakuun liittyvää työtä. Lisäksi lain soveltamisen ulkopuolelle rajattaisiin tilanteet, joissa henkilön palvelutarve alkaa korkeassa iässä. Tällöin sovellettavaksi tulisivat normaalit ikääntyneiden palvelut. Joustavuuskin lisääntyy uuden lain myötä. Muun muassa liikkumista tukevissa palveluissa huomioidaan myös julkinen liikenne sekä muut liikkumisen tukimuodot."

Vaikka lakien valmistelussa arvioidaan aina myös kustannuksia, Huhta muistuttaa säädösten heijastavan pohjimmiltaan yhteiskunnan arvovalintoja.

"Tärkein tavoite on taata, että eri tavoin vammaiset henkilöt saavat välttämättömien tarpeidensa mukaiset palvelut."


Teksti: Paula Mannonen

Juttua muokattu 8.12. klo 19.08: täydennetty otsikkoa ja lisätty työryhmän työn aikataulutiedot.