Lastensuojelun sosiaalityöntekijän kelpoisuus ja tehtävät

Lastensuojelulain 13 §:ssä säädetään ammatillisista kelpoisuuksista, jotka lastensuojeluprosessissa toimivan henkilöstön tulee täyttää. Myös yksittäisissä säännöksissä määritellään, minkä ammatillisen ja organisatorisen statuksen omaava henkilö toimenpiteen voi toteuttaa. Lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä vaaditaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005), jäljempänä kelpoisuuslaki, 3 §:n mukaista sosiaalityöntekijän ammatillista kelpoisuutta.

Sosiaalityöntekijän kelpoisuuden määrittelyyn vaikuttavat myös kelpoisuuslain sosiaalityön-tekijää ja opiskelijaa koskevat siirtymäsäännökset, yleiset siirtymäsäännökset sekä säännös kelpoisuusvaatimuksista tilapäisesti poikkeamisesta.

Kelpoisuuslain 12 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksista voidaan poiketa tilapäisesti, jos sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus. Tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista ei kuitenkaan ole mahdollista, jos kyseessä on lastensuojelulain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä, joka käyttää päätösvaltaa kiireistä sijoitusta ja yhteydenpidon rajoitusta koskevissa asioissa.

Vuoden 2008 alussa voimaan tuleva uusi lastensuojelulaki edellyttää valtaosassa kuntia lastensuojelussa työskentelevän henkilöstön työnjaon muuttamista. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteneminen tarjoaa mahdollisuuden varmistaa sosiaalityöntekijöiden saatavuutta ja tarvittavaa erityisasiantuntemusta laajalla väestöpohjalla toimivassa lastensuojelussa.

Lastensuojelulaissa on määritelty sosiaalityöntekijän vastattavaksi tehtäviä, jotka edellyttävät kelpoisuuslain 3 §:n mukaista sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Kunnissa toimii kuitenkin tällä hetkellä sosiaalityöntekijöinä henkilöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusvaatimusta. Kyseisillä henkilöillä saattaa olla pitkäaikaista työkokemusta lastensuojelutyöstä ja he ovat usein myös hyvin sitoutuneita työhönsä. Kuntien tulisikin etsiä keinoja vailla kelpoisuutta työskentelevien sosiaalityöntekijöiden pätevöittämiseksi. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi erillinen maisterikoulutus, yliopistojen tarjoama sosiaalityön opetus avoimessa korkeakoulussa sekä työhallinnon kanssa koulutuksen yhteishankinta yliopistoilta.

Liitteenä lastensuojelun käsikirjaan ( www.lastensuojelunkasikirja.fi ) tuleva kappale sosiaali-työntekijän kelpoisuudesta ja tehtävistä.

Lisätietoja antavat neuvotteleva virkamies Pirjo Sarvimäki, puh. 09–160 73136 ja hallitusneuvos Riitta Kuusisto, puh. 09–1 60 74360