Toimenpide-ehdotuksia terveyskeskusten hoitotarvikejakeluun
Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut selvityksessä (2014:28) terveydenhuoltolain ja viimeisimmän hoitotarvikejakelua koskevan kuntainfon (4/2013) ohjausvaikutusta sekä kuntien hoitotarvikejakelun toteutumista, nykyisiä käytäntöjä ja ongelmia hoitotarvikejakelussa. Selvityksen mukaan kunnat ovat pyrkineet toteuttamaan ohjeistusta hoitotarvikejakeluista, mutta käytännöt vaihtelevat kuntien välillä. Selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa kuntia toteuttamaan seuraavia toimenpiteitä hoitotarvikkeiden jakelun kehittämiseksi. Toimenpide-ehdotukset on suunnattu kunnille, joiden lakisääteisenä tehtävänä on järjestää terveydenhuoltolain edellyttämät hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet.
1) Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon tulee kehittää yhteistyötä hoitotarvikejakelun toteuttamiseksi esimerkiksi erikoissairaanhoidossa aloitetun ja kokeillun vastaavan tuotteen saatavuuden varmistamiseksi perusterveydenhuollon hoitotarvikejakelusta. Näin toimien päästään kustannusten tehostamiseen tarvittavien hoitotarvikkeiden hankinnoissa ja jakelussa.
2) Kuntien tulee eritellä terveyskeskusten hoitotarvikejakelun kustannukset, jotta hoitotarvikejakelun kustannuksia voidaan seurata nykyistä paremmin ja kehittää hoitotarvikejakelua. Kunnat voivat hyödyntää alueellisia hankintarenkaita, jolloin hoitotarvikkeet olisivat yhdenmukaisia perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.
3) Hoitotarvikkeiden (esim. diabetes) hankinnoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota laatukriteereihin ja antaa niille riittävän suuri painoarvo. Ehdolla olevat tarvikkeet tulisi koekäyttää hankintaprosessin aikana huomioiden eri käyttäjäryhmien tarpeet. Tilaajalla on vastuu hoitotarvikkeiden laadusta ja tuotevalikoimasta koko hankintakauden ajan.
4) Kuntien tulee varmistaa hoitotarvikejakelussa toimivien työntekijöiden sekä myös muun henkilöstön (lääkärit, hoitohenkilöstö) osaaminen ja tarjota sen ylläpitämiseksi jatkuvaa koulutusta. Erityisesti haavanhoitoa tulee kehittää. Haavahoitaja -käytäntö on todettu monin paikoin hyväksi. Jos potilas ei saa tarvittavia haavanhoitotuotteita eikä opastusta haavojen hoidossa, hoitamattomien haavojen seurauksena komplikaatiot lisääntyvät ja kustannukset kasvavat.
5) Palvelutalossa asuminen rinnastetaan kotona asumiseksi ja pitkäaikainen sairaudenhoito siellä määritellään avohoidoksi. Avohoidon asiakkaalla, jolla on pitkäaikaissairaus, on oikeus saada hoitotarvikkeet maksutta, eikä kunta tai yksityinen palveluntuottaja voi niistä erikseen periä maksua tai sisällyttää osaksi palveluasumisen asiakkaan maksamaa hoitomaksua.
Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että annetut toimenpide-ehdotukset tulisi ottaa käyttöön kunnissa, koska niistä on apua kotona ja palvelutalossa asuvien pitkäaikaissairaiden hoidon kehittämisessä. Pitkäaikaissairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan.
Lisätietojaylitarkastaja Hanna Nyfors, p. 02951 63399
neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa, p. 02951 63389