Lastensuojelua ja perhehoitoa koskevia muutoksia vuosina 2011-2012

Useita lastensuojelua ja perhehoitoa koskevia muutoksia on tullut voimaan tänä vuonna ja tulossa voimaan ensi vuoden alusta.

1. Kunnan on järjestettävä sosiaalihuollon palvelut lastensuojelun sosiaalityöntekijän arvion mukaisesti
2. Perhehoitajan vapaan aikainen sijaishoito voidaan järjestää toimeksiantosopimuksella

3. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa
4. Perhehoitajan on suoritettava ennakkovalmennus ja hänelle on nimettävä vastuutyöntekijä
5. Velvollisuus ilmoittaa poliisille epäily lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta laajenee

Kunnan on järjestettävä lastensuojelun asiakkaille ne sosiaalihuollon palvelut, jotka lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on asiakassuunnitelmassa arvioinut välttämättömiksi lapsen tai nuoren terveyden tai kehityksen kannalta. Vuoden 2011 alusta voimaan tullut lastensuojelulain 36 §:n 2 mo­mentti (1380/2010) koskee kaikkia lastensuojelun asiakkaita. Lasten lisäksi myös jälkihuollossa olevien nuorten sekä lasten ja nuorten vanhempien asiakassuunnitelmiin on merkittävä, mitkä palvelut ovat välttämättömiä. (HE 137/2010)

Säännöksessä tarkoitetut tukitoimet on määritelty lastensuojelulain 36 §:n 1 momentissa. Lapsen tai nuoren terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömiä voivat olla esimerkiksi lasten päivähoito, kotipalvelu, toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki, sosiaalityöntekijän antama tuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen, lapsen taloudellinen ja muu tukeminen koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä, tukihenkilö tai -perhe, lapsen kuntouttamista tukevat hoito- ja terapiapalvelut, perhetyö, koko perheen sijoittaminen perhe- tai laitoshoitoon, vertaisryhmätoiminta sekä loma- ja virkistystoiminta. Edellä mainittujen lisäksi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi arvioida, että jokin muu tukimuoto on lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämätön. Kunta voi olla velvollinen järjestämään perheelle esimerkiksi siivousapua.

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi tehdä lapsen vanhemmille tarvittaessa oman suunnitelman, mutta lapsen kannalta välttämättömät palvelut voidaan merkitä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän arvion perusteella myös vanhemmalle muun palvelun yhteydessä tehtävään suunnitelmaan. Esimerkiksi tehtäessä lastensuojelun asiakasperheelle suunnitelmaa toimeentulotuen myöntämisen yhteydessä on selvitettävä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän näkemys perheen tarpeesta saada apua ja tukea.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakassuunnitelmassa tekemä arvio palvelun välttämättömyydestä merkitsee kunnalle velvollisuutta palvelun järjestämiseen. Palvelun järjestämisestä kunnassa vastaava taho on velvollinen huolehtimaan siitä, että asiakas saa palvelun sosiaalityöntekijän arvioiman tarpeen mukaisena ja siinä ajassa kuin sosiaalityöntekijä on arvioinut lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömäksi. Palveluista ja tukitoimista on tehtävä valituskelpoinen päätös, johon on mahdollista hakea muutosta siten kuin kunkin palvelun tai tukitoimen osalta säädetään.

Se, ettei palvelutarvetta ole vielä ehditty merkitä asiakassuunnitelmaan, ei vapauta kuntaa velvollisuudesta järjestää palvelua esimerkiksi kiireellisissä tilanteissa tai lastensuojelulain 35 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa lastensuojelun tarve tai kuntoutumisen estyminen johtuvat oleellisilta osin riittämättömästä toimeentulosta tai asumiseen liittyvistä puutteista.

Perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon aikainen sijaishoito voidaan järjestää toimeksiantosopimuksella. Elokuun alussa 2011 voimaan tulleen perhehoitajalain (312/1992) muutoksen tavoitteena on mahdollistaa sijaishoidon järjestäminen hoidettavan tarpeiden mukaisesti. Uudistus perustuu hal­lituksen esitykseen (HE 331/2010), jonka mukaisesti myös omaishoitajan vapaan tai muun poissa­olon aikainen sijaishoito voidaan järjestää toimeksiantosopimuksen perusteella (Kuntainfo 5/2011).

Perhehoitajalain 6 a §:n mukaan kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja voi tulla perhehoitajan kotiin hoitamaan tämän hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja se on hoidettavien etujen mukaista.

Lakimuutos antaa kunnille uudenlaisen vaihtoehdon sijaishoidon järjestämiseen, mutta se ei velvoita kuntaa järjestämään sijaishoitoa tietyllä tavalla. Sijaishoidon mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja saatavuuden edistämiseksi tarvitaan suunnitelmallista toimintaa ja monipuolista tiedotusta, jossa kunnat voivat hyödyntää muun muassa verkkotiedotusta ja yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Kunta tekee sijaishoitajan kanssa toimeksiantosopimuksen. Toimeksiantosopimus tehdään jokaisesta hoidettavasta erikseen siltä ajalta, jolloin sijaishoitaja toimii perhehoitajan sijaisena. Kunta voi siten tehdä yhden sijaishoitajan kanssa useita eri hoidettavia henkilöitä koskevia toimeksiantosopimuksia.

Kunnan sijaishoitajan kanssa tekemässä toimeksiantosopimuksessa sovitaan:

1. sijaishoitajalle maksettavan hoitopalkkion määrästä ja maksutavasta;

2. tarvittaessa sijaishoitajalle aiheutuvien kustannusten korvaamisesta;

3. toimeksiantosopimuksen voimassaoloajasta; sekä

4. tarvittaessa muista sijaishoitoa koskevista seikoista.

Perhehoitajan sijaisen palkkio ei ole sidoksissa perhehoitajalle lain mukaan maksettaviin perhehoidon palkkioihin, vaan palkkiosta sovitaan kunnan ja sijaishoitajan välillä. Kunta päättää sijaishoitajalle maksettavan palkkion määräytymisperusteista. Sijaishoitajan palkkiot voivat olla esimerkiksi tunti- tai vuorokausikohtaisia. Palkkio voidaan porrastaa sijaishoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan.

Perhehoidon järjestämisestä vastaava kunta tai kuntayhtymä vastaa perhehoidon sijaiselle annettavasta tarvittavasta valmennuksesta, työnohjauksesta sekä koulutuksesta. Annettavan koulutuksen, valmennuksen ja työnohjauksen sisältö määräytyy sijaishoitajan aikaisemman koulutuksen ja sijaisen työn sisältö huomioon ottaen. Tarkoitus on, että sijaiselle järjestettävästä koulutuksesta ja muusta tuesta sovitaan toimeksiantosopimuksessa.

Sijaishoitajille kuuluu samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajille. Perhehoitajan eläketurvasta säädetään kunnallisessa eläkelaissa (549/2003) ja tapaturman varalta vakuuttamisesta tapaturmavakuutuslaissa (608/1948).

Vuoden 2012 alusta perhehoidosta tulee laitoshoitoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää laitoshoitona vain, jos sitä ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla.

Lastensuojelulain 50 §:ssä säädetään sijaishuoltopaikan valinnan kriteereistä. Lakimuutoksen lähtökohtana on, että lapsen sijaishuolto tulee ensisijaisesti järjestää muuna kuin laitoshuoltona. Säännöksen mukaan sijaishuoltoa järjestettäessä tulee myös aina huolehtia siitä, että sijaishuoltopaikan lisäksi järjestetään riittävät lapsen edun mukaiset tukitoimet.

Säännös merkitsee käytännössä sitä, että tehtäessä päätöstä lapsen sijoituspaikasta, tulee ennen laitoshuollon järjestämistä selvittää mahdollisuudet järjestää sijaishuolto joko perhehoidossa tai muulla tavoin. Lakiuudistus ei tarkoita sitä, että lasta sijoitettaessa olisi ensin kokeiltava perhehoitoa. Ennen sijoituspäätöksen tekemistä tulee mahdollisimman kattavasti selvittää lapsen tukitoimien tarve ja niiden saatavuus. Lapsen edun mukaista on, ettei sijaishuoltopaikkaa jouduta muuttamaan.

Säännöksessä tarkoitettu muu tapa järjestää sijaishuolto voi olla esimerkiksi sukulaisperhe taikka eräissä tilanteissa lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin mukainen sijoitus kotiin. Lastensuojelulain mukaisesti lapsen huollon järjestäminen sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä on kuitenkin aina ensisijaista suhteessa sijaishuollon järjestämiseen. Lastensuojelulain 32 §:n mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sekä lapsen sukulaisten tai muiden läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.

Lakimuutos tulee lisäämään perhehoidon osuutta sijaishuollossa. Arvioitaessa perhehoidon soveltuvuutta lapselle, tulee säännöksen mukaan ottaa huomioon se, minkälaisen kokonaisuuden perhehoitajan antama hoito muodostaa yhdessä tarvittavien tukitoimien kanssa. Vasta jos perhehoito ei tukitoimien avullakaan turvaisi lapsen edun mukaista sijaishuoltoa, sijaishuolto toteutetaan laitoshuoltona. Säännöksessä tarkoitettuja tukitoimia ovat paitsi lapselle annettavat tukitoimet myös lapsen perheelle tai perhehoitajalle annettavat tukitoimet. Lapselle ja perheelle sijaishuollon aikana annettavia tukitoimia voivat olla vastaavat tukitoimet kuin mitä lastensuojelulain 7 luvun mukaisesti järjestetään avohuollon aikana. Perhehoitajille annettavista tukitoimista säädetään perhehoitajalaissa.

Uuden säännöksen tarkoituksena on turvata se, että lapsen sijaishuolto toteutetaan aina laadukkaasti ja lapsen edun mukaisesti. Sijaisperheen täytyy vastata lapsen tarpeita ja perhehoidon tukena tulee olla riittävät tukitoimet. Jos soveltuvaa sijaisperhettä ei löydy, ei sijoitusta voida toteuttaa perhehoitona. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos lapsen hoito ja huolto vaatii erityisosaamista, jota ei perhehoidossa ole saatavilla. Jos erityisosaamisen tarpeeseen voidaan vastata perhehoidon lisäksi annettavien tukitoimien avulla, sijaishuolto on toteutettava perhehoitona. Säännöksen mukaan kokonaisuuden tulee kuitenkin aina vastata lapsen etua. Vaikka sijaishuolto olisi mahdollista toteuttaa tukitoimien avulla perhehoidossa, ei sijoitusta perhehoitoon kuitenkaan tule tehdä, jos kokonais­arvion perusteella huollon toteuttaminen laitoksessa vastaa paremmin lapsen etua.

Aluehallintoviraston antamalla luvalla toteutettu ammatillinen perhekotihoito ei kuulu perhehoitajalain piiriin. Osa nykyisin ammatillisena perhekotihoitona toteutettavasta hoidosta vastaa käytännössä laitoshuoltoa, kun taas osa vastaa toiminnallisesti perhehoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä perhehoitolainsäädännön kokonaisuudistus, jossa käsitteitä on tarkoitus selkeyttää työryhmän esitysten (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:15) mukaisesti siten, että käsitettä ammatillinen perhehoito voitaisiin käyttää vain silloin, kun toiminta asiallisesti vastaa perhehoitoa. Ammatillisen perhekotihoidon tukena voidaan käyttää vastaavia tukitoimia kuin perhehoitajalain mukaisessa perhehoidossa.

Lastensuojelulain 4 §:n mukaisesti lastensuojelua toteutettaessa on aina ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomioita siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet. Sijaishuoltopaikan valinnassa on 50 §:n mukaisesti aina kiinnitettävä erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Näiden kriteerien perusteella tulee myös arvioitavaksi se, soveltuuko lapselle paremmin perhehoitajalain mukainen perhekoti vai ammatillinen perhekoti.

Sijaishuollon toteuttaminen laitoshuoltona voi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi silloin, kun sijoituksen alkuvaiheessa tarvitaan lisätietoa lapsen tarpeista ja huostaanoton perusteisiin vaikuttavista syistä. Lapsen edun mukaista on sijaishuollon toteuttaminen yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Lapsen sijoittaminen sijaishuoltopaikkaan, joka ei vastaa huoltajan toiveita, vaatii erittäin painavia perusteita. Lähtökohtana on aina, että vanhempien ja lapsen kanssa yhdessä työskennellen löydetään sijaishuollon muoto ja ne tukimuodot, jotka parhaiten turvaavat hoidon ja huollon tarpeen, ja jossa yhteistyön avulla saavutetaan lapsen kasvun ja kehityksen kannalta paras kokonaisuus.

Jos sijoitusta tehtäessä on ilmeistä, että saattaa tulla eteen tilanteita, jotka edellyttävät lastensuojelulain 11 luvun mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöä, lapsen edun mukaista ei ole sijoittaa häntä sellaiseen sijaishuoltopaikkaan, jossa rajoitustoimenpiteiden käyttö ei lain mukaan ole sallittua.

Vuoden 2012 alusta perhehoitajien ennakkovalmennus tulee pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Samalla perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.

Perhehoitajalain 1 §:n 2 momentin mukaan perhehoitajaksi aikovan henkilön on suoritettava ennen perhehoitajaksi ryhtymistä tehtävän edellyttämä ennakkovalmennus. Ennakkovalmennuksen järjestämisestä vastaa kunta vastaavasti kuin perhehoidon aikaisen tuen järjestämisestä. Ennakkovalmennus tulee suorittaa ennen kuin tehdään perhehoitoa koskeva toimeksiantosopimus. Valmennuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on selvittää perhehoitajaksi aikovan henkilön soveltuvuus tehtävään. Käytännössä hoidettavan edun mukaista saattaa olla, että sijoitus toteutetaan hyvin nopeasti perheeseen, joka jo kuuluu hoidettavan lähipiiriin. Tästä syystä laissa säädetään, että ennakkovalmennus voidaan erityisistä syistä suorittaa loppuun vuoden kuluessa sijoituksen alkamisesta. Säännös mahdollistaa sen, että hoidettavan läheisverkostoon kuuluva perhehoitaja voi toimia perhehoitajana jo ennen ennakkovalmennuksen suorittamista.

Säännöksen mukaan ennakkovalmennuksen tulee vastata sitä mitä tehtävä hoitajalta edellyttää. Valmennusta järjestettäessä tulee ottaa huomioon paitsi hoidettavan mahdolliset erityistarpeet myös hoitajan osaaminen. Laadukkaan ennakkovalmennuksen tunnusmerkkejä ovat valmennuksen prosessinomaisuus sekä riittävä kesto ja määrä. Valmennuksen tulee sisältää valmennuksen jälkeinen arviointimenetelmä sekä kirjallinen arviointi perhehoitajan valmiuksista ja edellytyksistä toimia tehtävässä. Valmennuksen tulee sisältää myös perhehoitajan asemaa, velvollisuuksia ja lainsäädäntöä koskeva osuus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityisryhmien asettamiin vaatimuksiin ja huolehtia myös siitä, että ennakkovalmennusta on tarjolla sijaisperheiksi ryhtyville heidän omalla äidinkielellään.

Kunta tai kuntayhtymä vastaa perhehoitajalle annettavasta tarvittavasta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta. Tarvittavan tuen järjestämiseksi perhehoitajalle on 1.1.2012 lukien nimettävä jokaista hoidettavaa varten vastuutyöntekijä. Vastuutyötekijänä voi toimia esimerkiksi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu riittävän koulutuksen saanut työntekijä. Lastensuojelussa vastuutyöntekijänä voi toimia esimerkiksi sosiaaliohjaaja, vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden, ikäihmisten ja mielenterveyskuntoutujien perhehoidossa se työntekijä, joka vastaa perhehoitoon sijoitetun henkilön palvelukokonaisuudesta.

Perhehoitajalain 4 §:n 7 kohdan mukaan toimeksiantosopimuksessa tulee sopia perhehoitajalle annettavasta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta sekä näiden toteuttamisesta. Perhehoitajalle on järjestettävä riittävä mahdollisuus saada tukea ja tavata vastuutyöntekijää. Perhehoitajien tarve saada tukea on yksilöllinen. Tuen tarve on kirjattava toimeksiantosopimukseen.

Perhehoidon valtakunnallisen toimintaohjelman ja lainsäädännön kehittämistyöryhmän väliraportissa esitetään, että asiakas- tai palvelusuunnitelmaneuvottelujen lisäksi järjestetään vähintään kaksi tapaamista vuodessa. Sijoituksen käynnistymistä seuraavana vuotena tulisi järjestää vähintään neljä tapaamista vuodessa. Työryhmä esittää myös, että erityisesti perhesijoituksen alkuvaiheessa ja asiakkaan elämän muutostilanteissa turvattaisiin kaikkien osapuolten mahdollisuus saada tarpeen mukaan intensiivistä tukea.

Lastensuojelulaissa säädelty ilmoitusvelvollisuus muuttuu 1.1.2012. Uudistus perustuu hallituksen esitykseen (HE 282/2010) ja sitä koskevaan lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 43/2010). Lakimuutoksen jälkeen sekä lastensuojeluviranomaisilla että lastensuojelulain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä, joilla on velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain (39/1889) 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä seksuaalirikosta.

Uudistuksen tarkoituksena on nopeuttaa esitutkinnan aloittamista. Jos henkilö ei ole varma siitä, täyttyykö ilmoitusvelvollisuus hänen tietoonsa tulleiden seikkojen perusteella, on suositeltavaa ottaa viipymättä yhteyttä poliisiin. Poliisia on mahdollista konsultoida ilmoitusvelvollisuudesta antamatta asianosaisten henkilötietoja.

Jotta myös lapsen lastensuojelun tarve voitaisiin arvioida viivytyksettä, säilyy ilmoitusvelvollisilla tahoilla velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.

Rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädettyjä väkivaltarikoksia koskeva ilmoitusvelvollisuus säilyy ennallaan. Lastensuojelulain 25 d §:n mukaan lastensuojeluviranomaisen on salassapitoa koskevien säännösten estämättä ilmoitettava poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Vuoden 2012 alusta kaikilla ilmoitusvelvollisilla on siis velvollisuus ilmoittaa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä suoraan poliisille ja tehdä lisäksi lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille lapseen kohdistuneista väkivaltarikosepäilyistä. Velvollisuus koskee vakavimpia lapseen kasvuympäristössä kohdistettuja rikoksia. Uusi sääntely ei muuta ilmoitusvelvollisten nykyistä oikeutta tehdä ilmoitus poliisille esimerkiksi pahoinpitelytapauksissa.

Sosiaalihuollon järjestäjän ja toteuttajan oikeudesta antaa tietoja salassa pidettävästä asiakirjasta säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000). Lain 18 §:n 3 momentin mukaan tietoja voidaan antaa vähäisemmistäkin rikoksista, jos tietojen antaminen on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Neuvotteleva virkamies Lotta Hämeen-Anttila, p. 09 16074358, [email protected]