Jokainen voi olla lapselle turvallinen aikuinen

Suomessa on kymmeniä tuhansia lapsiomaisia, joilta kukaan ei kysy miten he voivat. 13-vuotias Anna oli yksi heistä.

Anna oli kympin tyttö, jonka äiti masentui vakavasti. Anna hoiti äitiään ja kotia, mutta väsyi. Onneksi jollakin aikuisella heräsi huoli. Joku otti yhteyttä koulukuraattoriin ja kertoi huolestaan. Se oli ratkaiseva soitto.

– Kotiin saatiin apua. Annan lähipiirissä oli turvallinen aikuinen, joka puuttui Annan perhetilanteeseen, sanoo Pia Hytönen, mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnanjohtaja.

FinFami on kansalaisjärjestö, joka tekee töitä lapsiomaisten hyväksi. Toimintaan kuuluu esimerkiksi koulutusta, vertaistukea ja tiedotusta.

Lapsiomainen on hätkähdyttävä ja monelle tuntematon sana. Mutta ilmiö on yleinen. Monet lapset kantavat hartioillaan vanhempien sairautta ilman tukea. Tutkimusten mukaan muun muassa Englannissa noin 2-4 prosenttia lapsista ja nuorista kuuluu tähän ryhmään. Suomeen sovellettuna nuo luvut tarkoittaisivat, että noin 20-40 000 lasta ja nuorta on omaishoitajan asemassa.

Lapsiomaisia uhkaa sairastuminen

Masentuneiden vanhempien lapsista arviolta 60 prosenttia sairastuu itse psyykkisesti 25 ikävuoteen mennessä.

– Ellei lapsi tule kuulluksi ja saa tukea, omaishoitajuus alkaa näkyä lapsen omana oireiluna. Koulunkäynti ja ystävyyssuhteet kärsivät, ja pahimmillaan lapsi voi itse sairastua ja syrjäytyä. Alaikäinen ei voi joutua omaishoitajan rooliin, Hytönen sanoo.

Lapsiomaiset jäävät usein näkymättömiksi. He eivät osaa ajaa omaa etuaan palvelukohtaamisissa. Lasta ei ole helppo saada puhumaan vanhempiensa vaikeuksista. Esimerkiksi Anna puhui aluksi kuraattorille puuta heinää, koska pelkäsi, että ihmiset ajattelevat, että äiti on huono.

– Kysy lapselta, kuinka sinä voit ja miten kotona menee. Kuuntele, ja kysy monta kertaa uudestaan. Lapset ovat hyvin lojaaleja vanhemmilleen. He eivät kerro vanhempiensa vaikeuksista ensimmäisellä eivätkä toisellakaan keskustelukerralla, Hytönen neuvoo.

Puuttuminen toisen perheen vaikeuksiin voi olla vaikeaa yksityisyyttä kunnioittaville suomalaisille. Hytösen mielestä aikuisilla suomalaisilla pitäisi olla matalampi kynnys puuttua, kun lapsen elämä herättää huolta vaikkapa omassa naapurustossa.

– Kun Kalle ei koskaan pyydä kotiin, voi ottaa selvää miksi ei, eikä ajatella, että ei kuulu minulle.

Mitä pitäisi ihan konkreettisesti tehdä?

– Voit kysyä lapselta, onko kaikki hyvin.

Entä, jos vastaus on sellainen, että ei osaa auttaa? Tai jos huoli onkin turha?

– Nuoret itse sanovat, että huoli riittää. On parempi olla huolehtimatta yhden kerran liikaa kuin liian vähän. Ennemmin turha lastensuojeluilmoitus kuin välinpitämättömyys, Hytönen sanoo.

Lastensuojeluilmoitus on toki viimeinen vaihtoehto. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiseen tai koulun kuraattoriin.

Läheinen mukaan palveluihin

Hytönen toivoo, että lapsistrategia auttaisi kehittämään palveluista perhekeskeisempiä. Sosiaali- ja terveydenhoidon palveluissa hoidetaan usein yhden ihmisen tiettyä vaivaa. Lapsiomaisten tilanne taas vaatii ammatti- ja hallintorajat ylittävää yhteistyötä.

– Tarvitaan dialogia terveydenhoidon, perheen ja varhaiskasvatuksen välille. Jos perheessä toinen vanhemmista sairastuu, esimerkiksi matalan kynnyksen kotiapu voi auttaa.

Myös ammattilaiset saattavat pelätä puuttumista perheen asioihin.

– Jos lapsi tuo vanhempansa terveyskeskukseen, kukaan ei havahdu siihen, että aikuista kuskaa lapsi tai nuori. Moni lapsiomainen sanoo, että heiltä ei kysytä koskaan, miten he itse voivat. En usko, että kyse on välittämisen puutteesta. Ehkä se ei vain tule ammattilaisille mieleen, sanoo Hytönen.

Kysyvä ja kuunteleva työote vaatii opiskelua. Mutta hyviä käytäntöjä on jo olemassa. Pirkanmaalla mielenterveyskuntoutujia kehotetaan ottamaan läheinen mukaan vastaanotolle.

Annan tapauksessa yhteydenottaja jäi arvoitukseksi, mutta Hytösen mukaan tämä toimi juuri niin kuin pitääkin. Tärkeintä oli, että Anna tuli kuulluksi ja sai apua.

– Jokainen voi olla turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Se aikuinen voi olla kummi, ukki, kuraattori, vanhempi tai valmentaja. Yksi aikuinen voi pelastaa lapsen.

***

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.