Esa Iivonen: Keskimäärin hyvin ei riitä
Suurin osa lapsista Suomessa elää hyvää ja onnellista elämää. Voimme olla siitä ylpeitä ja tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan riitä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja jokaisella lapsella on oikeus hyvää lapsuuteen.
On monia lapsiryhmiä, joiden oikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomioita. Näitä ovat esimerkiksi vammaiset ja pitkäaikaisesti sairaat lapset, etniseen tai kielelliseen vähemmistöön kuuluvat lapset, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset, kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja köyhissä perheissä elävät lapset.
Jos riittävää tai oikeanlaista apua ei saa, pienistäkin pulmista voi tulla suuria ongelmia.
Monen lapsen elämää kuormittavat erilaiset oireet tai ongelmat, joita kyllä tunnistetaan, mutta riittävää tai oikeanlaista tukea ei ole saatavilla. Tämän on kohdannut moni erityislapsen perhe. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen soittaa paljon lapsia ja nuoria, jotka kertovat olevansa usean palvelun piirissä, mutta jäävänsä silti vaille vaikuttavaa apua. Jos riittävää tai oikeanlaista apua ei saa, pienistäkin pulmista voi tulla suuria ongelmia.
Tuen saatavuutta ja siihen hakeutumista heikentää yleistävä, kielteinen ja syyllistävä puhe vanhemmuudesta. ”Vanhemmuus on hukassa” -hokemaa toistetaan vuodesta toiseen. Uskallan kuitenkin väittää, että vanhemmuus ei ole koskaan ollut niin hyvin hallussa kuin nyt. Vanhemmuus ei myöskään ole yksilöprojekti, jossa ei tarvittaisi ydinperheen ulkopuolista tukea ja apua.
Moraalisen syyttävän sormen sijaan kannattaa ojentaa auttava käsi.
Hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan ihmisen, joka ei ole elämässään kohdannut suurempia vaikeuksia, voi olla hankala asettua sellaisen asemaan, joilla näitä on. Jos itsellä ei ole ollut suurempia taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia, on helppo vähätellä köyhän tai sairaan tilannetta tai antaa omasta näkövinkkelistä kovinkin hyvältä tuntuvia neuvoja. Moraalisen syyttävän sormen sijaan kannattaa ojentaa auttava käsi.
Syrjinnän kielto edellyttää myös aktiivisia toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Syrjimättömyys kuuluu lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisiin periaatteisiin. Lapsi voi joutua syrjinnän kohteeksi useasta eri syystä, jotka voivat liittyä häneen tai hänen vanhempiinsa tai perheeseensä. Syrjinnän taustalla voi olla esimerkiksi lapsen tai hänen vanhempiensa ihonväri, sukupuoli, kieli, uskonto, etninen tausta, varallisuus, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen, terveydentila tai vammaisuus. Syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän. Se edellyttää myös aktiivisia toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Aikuisten maailmassa lasten asiat jäävät helposti sivurooliin, jollei niitä erikseen korosteta. Erityisen helposti jäävät sivuun haavoittuvassa asemassa olevien lasten äänet ja tarpeet. Lasten oikeudet eivät toteudu itsestään, vaan niitä on toteutettava joka päivä lasten arjessa ja heihin vaikuttavassa päätöksenteossa.
Esa Iivonen
johtava asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
***
Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea http://minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.
