Selvitysryhmä: asiakas listautuisi valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen

Selvitysryhmän ehdotuksen mukaan asiakkaan valinnanvapaus tulisi toteuttaa siten, että asiakas listautuisi valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen, joka tarjoaa tietyt peruspalvelut. Lisäksi asiakas voisi valita muista valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista, jos sosiaali- ja terveyskeskus on arvioinut hänen niitä tarvitsevan.

Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista selvittävä ryhmä luovutti loppuraporttinsa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle 31. toukokuuta.  Ryhmän puheenjohtaja on professori Mats Brommels ja muut jäsenet ovat johtaja Timo Aronkytö, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja, professori Paul Lillrank ja professori Kari Reijula.

Selvityshenkilöiden ehdottamassa mallissa sosiaali- ja terveyskeskus voisi olla julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijan ylläpitämä. Palvelu olisi kuitenkin aina julkisesti määriteltyä, rahoitettua ja läpinäkyvää. Selvityshenkilöiden mukaan valittu malli helpottaisi perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamista. Se tukisi myös hyvinvoinnin ja kansanterveyden kokonaisvaltaista edistämistä.

Selvityshenkilöiden ehdotukset on tarkoitettu pohjaksi hallituksen päätöksenteolle. Hallituksen on tarkoitus linjata valinnanvapautta kesäkuun aikana. 

Kaksitasoinen valinnanvapausmalli

Selvityshenkilöiden mallissa asiakas valitsisi ensisijaiseksi asiointipaikakseen sosiaali- ja terveyskeskuksen, joka tarjoaa valikoiman peruspalveluja. Asiakas listautuisi valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen vähintään puolen vuoden ajaksi. Jos asiakas ei valitsisi itse, maakunta osoittaisi sosiaali- ja terveyskeskuksen lähialueelta.

Sosiaali- ja terveyskeskus olisi ”portinvartija”, joka arvioi ammatillisin ja lainsäädännöllisin perustein kansalaisen tarvetta ja oikeutta muihin valinnanvapauden piirissä oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näitä muiden palveluntuottajien palveluita asiakas voisi valita sosiaali- ja terveyskeskuksen lähetteen, palveluohjauksen tai maakunnan viranomaisen tekemän etuuspäätöksen perusteella.

Sosiaali- ja terveyskeskus voisi muodostua eri palveluntuottajista, jotka verkostoituvat tai käyttävät alihankkijoita. Tämä mahdollistaisi pienempien ja paikallisesti toimivien sosiaali- ja terveyskeskusten rekisteröitymisen valinnanvapauden piiriin kuuluviksi palvelujen tuottajiksi.

Myös muiden valinnanvapauden piirissä olevien palveluntuottajien olisi mahdollista koota palvelujaan yhdessä suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Selvityshenkilöryhmä suosittelee, että valinnanvapaus ulotettaisiin asteittain sosiaalipalveluihin. Tätä koskeva tietopohja on hyvin niukka ja monet sosiaalipalvelut edellyttävät runsaasti viranomaispäätöksiä, jotka olisivat maakunnan vastuulla.

Kaikki palvelujen tuottajat olisivat asukkaiden valintojen helpottamiseksi velvollisia tiedottamaan avoimesti hoito- ja palvelutuloksistaan. Jotta valinnanvapaus voisi toteutua yhdenvertaisella tavalla, tarvitaan erityisryhmille yksilöllistä ohjausta ja räätälöityä tietoa.

Valinnanvapaus edellyttää kannustavaa rahoitusmallia

Selvityshenkilöt ehdottavat, että valtion rahoitus maakunnille perustuisi pääsääntöisesti väestön määrän ja tarpeiden mukaiseen kiinteään korvaukseen (ns. tarvevakioitu kapitaatio). Lisäksi valtio voisi käyttää terveys- ja hyvinvointipoliittisia tavoitteita ja kannustimia taloudelliseen tehokkuuteen.

Sairaanhoitovakuutuksen korvauksiin kerätyt varat liitettäisiin valtion sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisrahoitukseen. Yksityisen terveydenhuollon käytöstä ei enää maksettaisi korvausta asiakkaille.

Valtio päättäisi valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista ja eri palvelujen korvausperiaatteista. Valtio vahvistaisi tuottajille asetettavat vaatimukset sekä asiakkaan oikeudet ja asiakasmaksut. Maakunta voisi valtion vahvistamien periaatteiden mukaisesti päättää tietyiltä osin erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon erikoispalvelujen valinnanvapaudesta.

Maakunnat maksaisivat tarvevakioidun kiinteän korvauksen valinnanvapauden piirissä oleville sosiaali- ja terveyskeskuksille niiden asiakasmäärän mukaisesti. Näin raha seuraisi asiakasta. Korvaus olisi kaikille palveluntuottajille sama, jolloin tuottajat kilpailisivat laadulla eivätkä hinnalla. Myös asiakasmaksut olisivat samat. 

Selvityshenkilöiden mukaan kiinteä korvaus kannustaisi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Toisaalta se voi myös houkutella tarpeellisten palvelujen alitarjontaan ja siirtää ongelmia muiden huoleksi. Kiinteän korvauksen yhteydessä maakunnan olisi tarkasti määriteltävä, mistä palveluista tuottaja vastaa.

Maakunta maksaisi korvauksen myös muille valinnanvapauden piiriin kuuluville palvelun tuottajille sen mukaan, millaisen korvausmallin valtio on kullekin palvelulle määritellyt.  Myös suun terveydenhuolto olisi valinnanvapauden piirissä.

Selvityshenkilöt ehdottavat, että Valvira päättäisi julkisten, yksityisten tai kolmannen sektorin toimijoiden hyväksymisestä valinnanvapauden piiriin kuuluvien palvelujen tuottajiksi.

Selvityshenkilöt toteavat, että työterveyshuollosta on säädetty erillislaki,  eikä se kuulu laajan valinnanvapauden piiriin. Maakunnan saamassa valtionrahoituksessa ja tuottajien korvauksissa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, kuinka paljon maakunnan asukkaat käyttävät työterveyshuollon palveluja.

• Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen yksinkertaistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa, selvitysryhmän loppuraportti 31.5.2016Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
• Valinnanvapausraportin esittelydiat, Mats Brommels 31.5.2016Tiedosto avautuu uudessa välilehdessä pdf 203kB
• Valinnanvapausraportin kaaviokuvatTiedosto avautuu uudessa välilehdessä pdf 162kB

Lisätietoja

puheenjohtaja, professori Mats Brommels, p. 0400 701956
alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti, STM p. 0295 163012
ylijohtaja Outi Antila, STM p. 0295 163164
ylijohtaja Kirsi Varhila, STM p. 0295 163338