Iäkkäiden henkilöiden palvelujen laatu ja kehittäminen

Uudistuksen tavoitteena on 

• edistää iäkkäiden henkilöiden edellytyksiä elää kodissaan turvallisesti sekä saada tarpeitaan vastaavat kotiin annettavat palvelut oikea-aikaisina, riittävinä ja laadukkaina
• parantaa kotihoidon henkilöstön riittävyyttä sekä toiminnan toteuttamista ja johtamista niin, että alalle saadaan uusia työntekijöitä ja nykyiset työntekijät haluavat jatkaa työskentelyä alan tehtävissä
• edistää monimuotoisten asumis- ja palvelukokonaisuuksien luomista niin, että iäkkäille henkilöille voidaan tarjota joustavia, yhteisöllisiä ja toimintakyvyn säilymistä tukevia asumis- ja palveluratkaisuja kotona asumisen ja nykyisen tehostetun palveluasumisen väliin.  

Tavoitteena on myös selkeyttää tehostetun palveluasumisen ja muun palveluasumisen välistä eroa sekä asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarpeisiin vastaavien sosiaalihuoltolain palvelujen kokonaisuutta.

Uudet säännökset turvaavat palvelujen laatua ja henkilöstön riittävyyttä. Niillä vahvistetaan esimerkiksi kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista, henkilöstövajaukseen puuttumista ja henkilöstön riittävyyden varmistamista, omavalvontaa ja johtamista sekä palvelujen seurantaa.

Kotikäyntien hyvällä suunnittelulla tähdätään siihen, että asiakas saa hänelle kuuluvat palvelut ja muutokset asiakkaan palvelutarpeessa otetaan joustavasti ja asiakkaan edun mukaisesti huomioon.  Suunnittelun tavoitteena on myös se, että henkilöstön työaika riittää mahdollisimman hyvin palvelujen toteuttamiseen.

Toimintayksikön johdon on ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, jos suunniteltuja kotikäyntejä ei voida toteuttaa henkilöstön vajauksen vuoksi. Riittävän henkilöstömäärän varmistaminen parantaa palvelujen kokonaislaatua, kun asiakkaiden tarpeisiin pystytään vastamaan monipuolisesti. Kiire ja riittämättömät resurssit heikentävät kotihoidon laatua ja hoidon jatkuvuutta sekä myös henkilöstön työhyvinvointia ja työn mielekkääksi kokemista.

Omavalvontaan sisältyy jatkossa myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta.

Mahdollisuus järjestää iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen laitoshoito sosiaalihuollon laitosyksiköissä poistuu vanhuspalvelulaista vuoden 2027 loppuun asti ulottuvan siirtymäajan jälkeen. Pitkäaikaista laitoshoitoa voidaan tämän jälkeenkin järjestää terveydenhuollon laitoksissa, jos siihen olisi lääketieteelliset tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. Sosiaalihuollon laitoshoidon lakkauttaminen iäkkäiden henkilöiden osalta parantaa iäkkäiden saaman palvelun laatua, sillä asiakkaan mahdollisuudet saada yksilöllisistä tarpeista lähtevää hoitoa ja huolenpitoa ja osallistua erilaisiin hyvää elämänlaatua edistäviin aktiviteetteihin ovat ympärivuorokautisessa palveluasumisessa paremmat kuin laitoshoidossa.

Valmistelussa on ollut esillä teknologian käyttö osana kotiin annettavia palveluja. Käytännön kehittämistyössä teknologiaa käytetään lisääntyvässä määrin esimerkiksi kotikäyntien suunnittelun ja kotihoidon toteuttamisen apuna. Teknologian hyödyntäminen voi auttaa varmistamaan palvelujen saatavuutta ja parantaa niiden laatua. Teknologiaa käyttöönotettaessa on tärkeää samalla ottaa huomioon sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet.

Tässä vaiheessa lakiin ei lisätty säännöksiä teknologian käytöstä kotihoidossa sekä turva-auttamispalvelussa. On tärkeää, että meneillään oleva kehittämistyö teknologian hyödyntämiseksi sosiaalipalveluissa jatkuu siitä huolimatta, että teknologian käyttöä koskevan sääntelyn lisääminen sosiaalihuoltolakiin siirtyy myöhemmin toteutettavaksi.

Voimassa oleva lainsäädäntö sisältää säännökset muun muassa asiakasprosessista, johon kuuluu asiakkaan yksilöllisten tarpeiden arviointi, palvelujen toteuttamista koskevien vaihtoehtojen selvittäminen asiakkaalle sekä asiakkaan omien toivomusten ja mielipiteen huomioon ottaminen palveluja suunniteltaessa ja niitä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Myös säännökset asiakkaan tietosuojan ja yksityisyydensuojan turvaamisesta on otettava aina huomioon. Muun muassa näitä säännöksiä noudattamalla teknologiaa voidaan käytännön työssä hyödyntää ja uusia työtapoja kehittää.

Esitys lisää henkilöstön tarvetta 1.1.2023 lähtien yhteensä 654 henkilötyövuotta, jotka aiheutuvat kotihoidon vahvistamisesta. Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutetun ympärivuorokautisten palvelujen henkilöstömitoituksen vuoksi sairaanhoitajien koulutuspaikkoja lisätään noin 500–700:lla ja lähihoitajien 5000:lla vuosina 2020-2024.

Suurin osa esityksen kustannuksista syntyy hyvinvointialueille kotihoidon laajenemisesta niin, että kotihoitoa on järjestettävä asiakkaan tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta (36,1 miljoonaa euroa). Loput kustannuksista syntyvät seurannasta, jota THL toteuttaa hyvinvointialueille sekä palvelutuottajille suunnattujen henkilöstön ja palvelujen riittävyyden ja laadun sekä toimintakäytäntöjen osalta (0,9 miljoonaa euroa).  Hyvinvointialueiden rahoitusosuuteen lisätään tämän uudistuksen hyvinvointialueille aiheuttamat kustannukset 37 miljoonaa euroa.

THL:n pysyvät kustannukset lisääntyvät seurannan vahvistumisen myötä 0,8 miljoonaa euroa.

Palvelujen laatua valvovat valvontaviranomaiset (Valvira, aluehallintovirastot), hyvinvointialueet sekä omavalvontana itse palvelujen tuottajat ja toteuttajat.

Omavalvontaa koskevia säännöksiä tarkennetaan. Omavalvontaa on toteutettava toimintayksikön päivittäisessä toiminnassa. Siihen sisältyy myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta. Toimintaa on kehitettävä asiakkailta ja henkilöstöltä kerättävän palautteen ja henkilöstön riittävyyttä koskevien tietojen perusteella. Omavalvontasuunnitelma sekä omavalvontasuunnitelman toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet on julkaistava julkisessa tietoverkossa ja muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla.

Vanhuspalvelulakiin lisätään säännös THL:n velvollisuudesta seurata palvelujen laatua (kaksi kertaa vuodessa, jatkossa tiheämmin). Seurannan avulla saadaan säännöllisesti koko maan kattavaa tietoa henkilöstön riittävyydestä sekä kotihoidon laadusta. Lisäksi THL toteuttaa asiakaskyselyjä joka toinen vuosi. Seurantatietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi palvelujen hankinnassa ja valvonnassa.

Säännöllisen ja yhtenäisen seurantatiedon saaminen helpottaa myös valvontaviranomaisten tekemää valvontaa sekä hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien omavalvontaa. Lisäksi se mahdollistaa tiedon saannin palvelujen laadusta myös iäkkäille henkilöille ja heidän läheisilleen.

Sosiaalihuoltolain kotiin annettavien palvelujen muutokset koskevat kaikkia asiakasryhmiä. Suurin asiakasryhmä näissä palveluissa muodostuu iäkkäistä asiakkaista. 

Lain nykyiset säännökset kotipalvelusta ja kotisairaanhoidosta yhdistetään sosiaalihuoltolain kotihoidoksi (19 a §). Kotihoitoa voi saada tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta myös öisin, ja siihen voi kuulua myös kotisairaanhoitoa. Palvelun saantikriteerit eivät muutu. 

Tukipalvelut erotetaan nykyisen lain kotipalvelua koskevasta pykälästä omaksi palveluksi (19 §). Niiden tarve on selvitettävä palvelutarpeen arvioinnilla kuten muidenkin palvelujen, ja niiden myöntämisestä tulee tehdä päätös. Muutos korostaa tukipalvelujen merkitystä usein ensimmäisinä iäkkäiden tarvitsemina ja heidän toimintakykyään ja kotona asumistaan tukevina palveluina.

Kotipalvelun käsite koskee jatkossa vain lapsiperheiden palvelua, josta säädetään omassa pykälässään (18 a §). Muutos ei vaikuta lapsiperheen oikeuteen saada kotipalvelua. Lapsiperheen kotipalveluna järjestetään perheen yksilöllisen tarpeen mukaan hoitoa ja huolenpitoa, lapsen hoidon ja kasvatuksen tukemista, aterioiden valmistamiseen, vaatteiden huoltamiseen ja kodin siisteydestä huolehtimiseen liittyviä tehtäviä sekä muita jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.

Lapsiperheen kotipalvelu on tarkoitettu ennaltaehkäiseväksi palveluksi, jonka tehtävänä on tukea perheen jaksamista ja pärjäämistä joko tilapäisissä tai pidempiaikaisissa kuormittavissa tilanteissa. Valiokunta korosti, että kynnys tarjota perheelle kotipalvelua tulee olla matala ja palvelun saamisesta yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta on huolehdittava.

Kotihoidon riittävyyden ja laadun varmistamiseksi sosiaalihuoltolakiin lisätään säännökset kotikäyntien suunnittelusta ja kotihoidon toteuttamisesta (46 b §). 

Kotikäyntien hyvällä suunnittelulla tähdätään siihen, että asiakas saa hänelle kuuluvat palvelut ja olemassa olevan henkilöstön työaika riittää mahdollisimman hyvin asiakkaalle myönnettyjen palvelujen toteuttamiseen. 

Kotikäynnit sekä työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat on suunniteltava niin, että työntekijän osaaminen vastaa kotikäyntiin sisältyvien tehtävien edellyttämää osaamista. Kotihoidon asiakastyö edellyttää pääsääntöisesti sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön osaamista. Myös kotihoidossa on kuitenkin tehtäviä, joissa voidaan käyttää hoiva-avustajia. 

Henkilöstön riittävyyden varmistamiseen liittyvät myös sosiaalihuoltolakiin lisättävät säännökset, joiden mukaan toimintayksikön johdon on ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, jos suunniteltuja kotikäyntejä ei voida toteuttaa henkilöstön vajauksen vuoksi (49 b §). 

Kotihoidon ja muidenkin sosiaalipalvelujen riittävyyttä ja laatua vahvistetaan johtamista ja omavalvontaa koskevien säännösten tarkentamisella.

Toimintayksikön johtaja vastaa toimivaltansa rajoissa siitä, että yksikössä on riittävä henkilöstö. Johtamisella on myös tuettava työntekijöiden työhyvinvointia. 

Omavalvontaa on toteutettava toimintayksikön päivittäisessä toiminnassa, ja siihen sisältyy myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta. Toimintaa on kehitettävä asiakkailta ja henkilöstöltä kerättävän palautteen ja lisäksi henkilöstön riittävyyttä koskevien tietojen perusteella. 

Lisäksi sosiaalihuoltolain henkilöstöä koskevaa säännöstä täydennetään sosiaalipalveluja tuottavan toimintayksikön henkilöstön osalta siten, että henkilöstön on vastattava määrältään, koulutukseltaan ja tehtävärakenteeltaan asiakkaiden määrää ja palvelun tarvetta (49 a §).

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutetun ympärivuorokautisten palvelujen henkilöstömitoituksen vuoksi sairaanhoitajien koulutuspaikkoja lisätään noin 500–700:lla ja lähihoitajien 5000:lla vuosina 2020-2024.

Lainsäädäntömuutosten ja koulutuspaikkojen lisäämisen ohella on kiinnitettävä erityistä huomiota toimintayksiköiden pitkäjänteisen työhyvinvoinnin ja toimintatapojen kehittämiseen yhteistyössä henkilöstön kanssa sekä johtamisen kehittämiseen. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten saatavuudessa on vaikeuksia ja sen vuoksi olemassa olevien työntekijöiden työajan riittävyyttä turvaavien säännösehdotusten lisäksi on käynnistetty hanke henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi.

Lisätietoa ohjelmasta:

• Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyys ja saatavuus

Jo nykyisellään hoiva-avustajat voivat osallistua ympärivuorokautisen hoidon välittömän asiakastyön tekemiseen. Kotihoidon osalta tilanne on toisenlainen, sillä jokaisen työntekijän on osattava vastata asiakkaan tarpeisiin kokonaisvaltaisemmin, jotta asiakkaan luona käyvien työntekijöiden joukko pysyy rajattuna. 

Kotikäynteihin voi kuitenkin sisältyä sellaisiakin tehtäviä, joiden suorittamiseen riittää myös hoi-va-avustajan koulutus. Näin voi olla etenkin, jos hoiva-avustaja on saanut vahvan perehdytyksen kotihoidon tehtäviin ja saa tehtäviinsä ohjausta sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöltä. 
Hoiva-avustajien tehtävät liittyvät pääosin asiakkaan päivittäisissä toiminnoissa avustamiseen. Hoiva-avustajat voivat avustaa esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa. . Myös ulkoilu asiakkaan kanssa hänen toimintakykynsä ylläpitämiseksi voi soveltua hoiva-avustajan teh-täväksi. Jos kotikäynnillä tarvitaan samanaikaisesti kahta työntekijää, on mahdollista, että heistä toinen voisi olla myös hoiva-avustaja.

Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä johto kantaa kokonaisvastuun turvallisen lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joissa lääkehoidon to-teuttaminen on jokapäiväistä, lääkehoitoa toteuttavat ensisijaisesti lääkehoitoon koulutetut sosiaa-li- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt yksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että hoiva-avustajan osallistuminen lääkehoitoon on välttämätöntä, tulee hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa tulee varmistaa ja hänellä tulee olla kirjallinen lääkelupa. Hoiva-avustaja voi antaa asiakkaalle valmiiksi jaettuja lääkkeitä vain luonnollista tietä. Hoiva-avustaja ei voi itsenäisesti vastata asiakkaan lääkehoidosta.

Asiakas- ja potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että kotihoidossa työskentelevistä pääosa on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja kotihoidon soveltuvissa tehtävissä olevilla hoiva-avustajilla on asianmukainen koulutus tehtävään. Päävastuu asiakkaan hoidosta ja huolenpidosta on aina ammattihenkilöllä. 

Ohjeita hoiva-avustajien työnkuvasta: 

• Valviran tiedote 13.6.2022 koskien ympärivuorokautisen hoivan yksiköitä
• Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo

Valmistelun aikana esillä oli uuden turva-auttamispalvelun lisäämistä sosiaalihuoltolakiin. Palvelu olisi vastannut kentällä laajasti jo toteutettavaa turvapalvelua. Säännökset jätettiin kuitenkin pois esityksestä myöhempää jatkovalmistelua varten. Siitä huolimatta, että turva-auttamispalvelua koskeva sääntely ei tässä vaiheessa toteudu, palvelua voidaan järjestää kuten nykyisinkin sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna muuna palveluna. Sosiaalihuoltolain 14 §:n säännös muista palveluista on antanut kunnille mahdollisuuden järjestää myös muita kuin laissa erikseen mainittuja palveluja. Myös hyvinvointialueet voivat järjestää turva-auttamispalvelua sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentin säännöksen nojalla muuna kotona asumista tukevana palveluna. Palvelusta voidaan periä asiakasmaksu asiakasmaksulain asumista tukevia palveluja koskevan 10 h §:n mukaisesti kuten nykyisinkin. 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta piti lakiesitystä koskevassa mietinnössään tärkeänä, että turvapalvelua voi toteuttaa myös muu kuin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilöstö tilanteissa, joissa tällainen koulutus ei ole tarpeen. Lakiesityksessä ehdotettiin alun perin, että palvelun laadun varmistamiseksi turva-auttamispalvelussa avun tarpeen arvioijan lisäksi myös avun antajan tulisi olla sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Valiokunnan kanta on kuitenkin syytä ottaa toiminnan järjestämisessä ja valvonnassa huomioon jo tässä vaiheessa. 

Vuoden 2020 aikana kotihoitoa sai yhteensä 208 000 asiakasta. Kotihoidossa reagoidaan nopeasti asiakkaiden palvelutarpeen muutoksiin, joten uusia asiakkaita tulee palvelun piiriin runsaasti vuosittain. Vuoden 2020 kotihoidon asiakkaista 42 prosenttia ei ollut saanut kotihoitoa edellisenä vuonna. Hieman yli puolet sai säännöllisesti toistuvaa palvelua. Lisäksi kotihoidossa on paljon tilapäistä ja jaksottaista palvelun käyttöä. (Kotihoitotilasto, THL). 

Vuoden 2020 aikana toteutui 39,7 miljoonaa kotihoidon käyntiä. Kotihoidon käyntimäärä asiakkaan luona voi vaihdella muutamasta viikkokäynnistä useisiin päivittäisiin käynteihin. Osalla asiakkaista palvelutarve on säännöllistä, mutta ei intensiivistä. Säännöllisen kotihoidon saajista noin 8 %:lla käyntejä oli harvemmin kuin kerran viikossa. Toisaalta kotihoidossa on runsaasti intensiivistä kotihoitoa tarvitsevia. 18 % säännöllisen kotihoidon asiakkaista sai vähintään kolme kotihoidon käyntiä päivässä. (Kotihoitotilasto, THL)

Sosiaalihuollon palvelujen järjestämisen tulee aina perustua asiakkaan tarpeen selvittämiseen ja arviointiin, sen pohjalta tehtävään asiakassuunnitelmaan sekä viranomaisen tekemään palveluja koskevaan päätökseen.

Vanhuspalvelulain palvelusuunnitelmaa koskevaa säännöstä tarkennetaan ja terminologia yhdenmukaistetaan sosiaalihuoltolain kanssa (asiakassuunnitelma). Iäkkään henkilön hoitoa ja huolenpitoa sekä toimintakyvyn ylläpitämistä turvaavat palvelut on suunniteltava niin, että ne vastaavat määrältään, sisällöltään ja ajoitukseltaan hänen tarpeitaan. Näin ollen myös iäkkään henkilön tarve yöaikaiseen kotihoitoon tulee ottaa palveluja suunniteltaessa huomioon.

Kotihoidon yökäyntejä järjestää nykyisin suurin osa kunnista, mutta asiasta ei ole säädetty laissa. Tältä osin sääntely merkitsee palvelun järjestäjille laajennusta niiden tehtäviin. Tästä aiheutuvat kustannukset korvataan hyvinvointialueille täysimääräisesti.

Kotihoidon yökäyntien lisääminen todennäköisesti myöhentää ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtymistä niillä asiakkailla, jotka tarvitsevat apua säännöllisesti yöaikaan, mutta eivät muuten vielä tarvitse ympärivuorokautista palveluasumista. Vuorokaudenajasta riippumattoman kotihoidon järjestäminen voi mahdollistaa sen, että asiakkaan ei tarvitse yöhoidon puutteen vuoksi olla tarpeettomasti sairaalassa vaan hän voi olla omassa kodissaan, Sairaalasta kotiutuminen on nykyisellään saattanut joillain asiakkailla viivästyä yöaikaisen avun puuttumisen vuoksi.

Vaihtoehtoiset palvelut yökäyntejä sisältävälle kotihoidolle ovat olleet kotihoidon päiväaikainen palvelu, yökäyntejä sisältävä yhteisöllinen asuminen tai ympärivuorokautinen palveluasuminen. Todennäköisesti asiakkaan maksurasitus on keskimäärin suunnilleen sama näissä palveluissa. Näin ollen kokonaisuudessaan asiakkaiden maksujen ja hyvinvointialueiden asiakasmaksutuoton ei arvioida merkittävästi muuttuvan nykyiseen verrattuna.

Sosiaalihuoltolain asumispalveluja koskevan sääntelyn uudistamisen tavoitteena on kehittää ja monipuolistaa iäkkäiden asumispalveluja joustavammiksi ja paremmin asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaaviksi. Sosiaalihuoltolain asumispalveluja koskevat säännökset koskevat kaikkia asiakasryhmiä.

Asumispalveluja ovat jatkossa

• tilapäinen ja tuettu asuminen, joita koskevat säännökset säilyvät asiasisällöltään ennallaan 
•  yhteisöllinen asuminen (nykyinen palveluasuminen) 
• ympärivuorokautinen palveluasuminen (nykyinen tehostettu palveluasuminen)

Lakiin lisätään säännökset, joilla mahdollistetaan erilaisten asumispalvelumuotojen toteuttaminen samassa toiminnallisessa kokonaisuudessa.

Yhteisöllinen asuminen 

Yhteisöllinen asuminen korvaa nykyisen ns. tavallisen palveluasumisen. Uutta nykyiseen tavalliseen palveluasumiseen verrattuna on se, että asuminen ja palvelut järjestetään erikseen.

Yhteisöllisen asumisen palvelussa kyse on hyvinvointialueen järjestämästä asumisesta, jonka järjestäminen perustuu asiakkaan palvelutarpeen arviointiin, asiakassuunnitelmaan sekä hallintopäätökseen. Prosessi palvelutarpeen arvioinnista päätöksen tekoon ja palvelun tosiasialliseen toteuttamiseen on samanlainen kuin minkä tahansa muun sosiaalipalvelun järjestämisessä. Järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue vastaa siitä, että yhteisöllisessä asumisessa tarjotaan säännöksessä tarkoitettua sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa ja että asiakkaan tarvitsemat muut palvelut järjestetään asiakassuunnitelman ja siihen perustuvan päätöksen mukaisesti.  

Yhteisölliseen asumiseen kuuluu esteetön, turvallinen asumisyksikkö, jossa asiakkaan käytössä on tarpeita vastaava huoneisto sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. 

Asiakkaan tarvitsemat muut palvelut toteutetaan erikseen asiakkaan tarvetta vastaavasti kotihoitona ja muina kotiin annettavina sosiaalipalveluina. Palveluja voi tuottaa esimerkiksi yksi tai useampi yksikön ulkopuolinen yksityinen tai julkinen palveluntuottaja. Palvelut voidaan osaksi tai kokonaan toteuttaa myös toimintayksikön oman henkilöstön avulla.

Eri asiakasryhmien palvelutarpeet voivat poiketa toisistaan palvelujen tavoitteiden, sisällön ja määrän suhteen. Etenkin iäkkäät asiakkaat voivat tarvita jokapäiväistä elämää helpottavia tukipalveluja ja tarpeidensa mukaan räätälöityä kotihoitoa. Joillekin asiakkaille on tärkeää saada esimerkiksi sosiaaliohjausta tai sosiaalista kuntoutusta, jolloin yhteisöllinen asuminen voisi olla välivaihe siirtymisessä itsenäiseen asumiseen. 

Yhteisöllisessä asumisessa tarjottava sosiaalista kanssakäymistä edistävä toiminta ja yhteisöllisyys voivat esimerkiksi hidastaa muistisairauksien etenemistä sekä edistää toimintakyvyn ja sosiaalisten taitojen säilymistä.

Yhteisöllisen asumisen saannin edellytykset vastaavat asiasisällöltään pääosin nykyisiä ns. tavallisen palveluasumisen saannin edellytyksiä. Yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee hyvinvointialueen järjestämää asumista sen vuoksi, että hänen toimintakykynsä on alentunut korkean iän, sairauden vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Sairaudella tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Lisäksi edellytetään, että henkilön hoidon ja huolenpidon tarve on kohonnut toimintakyvyn alentumisen johdosta.

Lailla ei muuteta voimassa olevia yksityisten palveluntuottajien lupa- tai ilmoitusvelvollisuuksia. Yhteisöllisen asumisen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että asiakkaan palvelutarve arvioidaan iäkkään henkilön palvelutarpeen arvioinnissa käytettävällä RAI-järjestelmällä ja palvelutarpeen muuttumista seurataan säännöllisesti, jotta asiakas saa aina tarvitsemansa palvelut. Yhteisöllisen asumisen toimeenpanossa keskeistä on myös kuntien riittävä varautuminen ikääntyneiden asumisen tarpeiden kasvuun sekä uusien asumisratkaisujen syntymisen edistäminen.

Ympärivuorokautinen palveluasuminen

Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuminen ja palvelut järjestetään samoin kuin nykyisessä tehostetussa palveluasumisessa. Paikalla on oltava henkilöstöä ympärivuorokautisesti ja iäkkäiden palveluissa noudatetaan säädettyä henkilöstömitoitusta.

Asukkaan käytössä on oltava hänen tarpeitaan vastaava asunto kuten yhteisöllisessäkin asumisessa. Ympärivuorokautinen palveluasuminen sisältää nykyiseen tapaan tarpeen mukaisen vuorokaudenajasta riippumattoman hoidon ja huolenpidon, toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän toiminnan, ateriat, vaatehuollon, siivouksen sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävän toiminnan.

Edellytyksenä ympärivuorokautisen palveluasumisen saannille on, että henkilö tarvitsee päivittäin vuorokaudenajasta riippumatta jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa. Riittävää on, että henkilöllä on joko jatkuvan hoidon ja huolenpidon tai vaativan ammatillisen hoidon tarve. Ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytykset voivat täyttyä, vaikka henkilöllä ei ole säännöllistä yöaikaista avun tarvetta, jos hänen päivittäinen huolenpidon tarpeensa on runsasta ja jatkuvaa. Etenkin palvelutarpeen ennakoimattomuus edellyttää jatkuvasti läsnä olevaa henkilökuntaa

Lisäksi palvelun saamisen edellytyksenä on, että hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa ei ole mahdollista tai henkilön edun mukaista järjestää kotihoitona, omaishoitona, perhehoitona tai muulla tavalla. Asiakkaan edun toteutumista eri palveluissa on syytä punnita palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä erityisen huolellisesti, jotta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsevät ne, joille tämä palvelu on paras vaihtoehto.

Yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen samassa rakennuskokonaisuudessa

Yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista voidaan jatkossa toteuttaa samaan rakennuskokonaisuuteen kuuluvissa tiloissa. Rakennuskokonaisuuteen voi kuulua myös asuntoja, jotka ovat muiden henkilöiden kuin yhteisöllisen asumisen tai ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaiden käytössä. Jos asukkaan olosuhteet muuttuvat niin, että hänen on perusteltua siirtyä rakennuskokonaisuuteen kuuluvasta yhteisöllisestä asumisesta tai ns. tavallisesta asumisesta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, muutos on mahdollisuuksien mukaan toteutettava niin, ettei hänen tarvitse siirtyä toiseen asuntoon saadakseen tarvitsemansa palvelut. 

Tilanteessa, jossa asukkaan toimintakyky alenee niin, että hänellä on tarve siirtyä yhteisöllisestä asumisesta tai tavallisesta asumisesta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, hänelle on tehtävä palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma sekä niihin pohjautuva hallintopäätös ympärivuorokautisen palveluasumisen myöntämisestä. 

Tässä arvioinnissa on ensisijaisesti otettava asiakkaan etu sosiaalihuoltolain 30 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon, kun arvioidaan asiakkaalle parhaiten soveltuvaa asumis- ja palvelukokonaisuutta ja mahdollista siirtymistä toiseen asuntoon. Tällöin voi tulla arvioitavaksi, onko olemassa jokin asiakkaan edun kannalta olennainen syy, jonka vuoksi hänen olisi siirryttävä toiseen asuntoon. Syyksi ei kuitenkaan riitä pelkästään se, että järjestely on palvelun tuottajan kannalta käytännöllisin ratkaisu. Kuitenkin huomiota arvioinnissa jouduttaneen ainakin nykyisessä rakennuskannassa kiinnittämään myös rakennuskokonaisuuden asuntojen sijaintiin ja niiden välille syntyviin välimatkoihin. Tällöin on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että asiakkaan asuminen vahvempienkin palvelujen turvin voitaisiin järjestää ainakin samassa asuinympäristössä, esimerkiksi palvelukorttelissa, vaikka tämä edellyttäisi muuttoa asunnosta toiseen. Etenkin muistisairaiden henkilöiden kohdalla elinympäristön muutoksilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toimintakykyyn. Arviointia tehtäessä on otettava huomioon myös sosiaalihuoltolain 30 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan sosiaalihuoltoa on lähtökohtaisesti toteutettava siten, että avio- ja avopuolisoilla sekä muilla perheenjäsenillä on mahdollisuus asua yhdessä.

Henkilöstön mitoitukseen sovelletaan vanhuspalvelulain säännöksiä ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoituksesta siltä osin kuin säännöksessä tarkoitetussa kohteessa järjestetään ympärivuorokautista palveluasumista iäkkäille henkilöille. Muiden asiakkaiden osalta ei ole sitovasti säädetty henkilöstömitoituksesta. Henkilöstön vähimmäismäärän iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on vastattava lakisääteistä mitoitusta. Muilta osin ei edellytetä, että kohteessa on asukkaiden palveluja varten erikseen palkattu henkilöstö. Palvelut järjestetään erikseen esimerkiksi kotihoitoa ja tukipalveluja koskevien säännösten mukaisesti. 

Esityksen tarkoituksena yhtenä palvelujen järjestämistä joustavoittavana tekijänä on mahdollistaa yhteisen henkilökunnan hyödyntäminen kaikkien asukkaiden palveluissa. Palveluntuottajan velvollisuutena on kuitenkin aina huolehtia siitä, että ympärivuorokautisen palveluasumisen lakisääteinen mitoitus toteutuu ja että yhteisöllisen asumisen asiakkaat saavat ne palvelut, jotka heille on myönnetty ja että sitä varten on varattu riittävä henkilöstöresurssi.

Lakimuutoksilla ei ole vaikutusta nykyisiin asumispalvelujen lupa- ja ilmoitusmenettelyihin.

On tärkeää, että uusien säännösten toimeenpanossa luodaan sääntelyn tavoitteita tukevat yhteiset toimintakäytännöt valvontaviranomaisten, hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kesken.

Sosiaalipalveluissa lähtökohtana on asiakkaan asuminen muualla kuin laitosympäristössä. Jo pitkään tavoitteena on ollut vähentää pitkäaikaista laitoshoitoa ja korvata sitä sellaisilla asumis- ja palvelumuodoilla, joiden yhteydessä mahdollisuudet asiakkaiden yksilöllisyyden ja valinnanvapauden huomioimiseen ovat paremmat kuin laitoshoidossa.

Iäkkäiden henkilöiden pitkäaikaisesta laitoshoidosta sosiaalihuollossa luovutaan kokonaisuudessaan vuoden 2027 loppuun mennessä. 

Riittävä siirtymäaika mahdollistaa korvaavien palvelujen varmistamisen. Vuoden 2028 alusta tuolloin vielä sosiaalihuollon laitoshoidossa olevat asiakkaat siirtyvät pääosin nykyistä tehostettua palveluasumista vastaavaan ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. 

Pitkäaikaista laitoshoitoa voidaan siirtymäajan jälkeen järjestää vain terveydenhuollon laitosyksiköissä, jos siihen on lääketieteelliset tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. 

Asuminen osana sosiaalipalveluja kuuluu nykyisin kuntien järjestämisvelvollisuuteen sosiaalihuoltolain asumispalveluja koskevien säännösten perusteella. Jatkossa tämä vastuu siirtyy hyvinvointialueille.  Asuntopolitiikka, kaavoitus ja muu asumisen järjestäminen ovat jatkossakin kuntien vastuulla.

Vanhuspalvelulain 5 §:n mukaan sekä kuntien että hyvinvointialueiden on jatkossa molempien laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi. Suunnitelmiin on sisällytettävä tavoitteet, toimenpiteet ja yhteistyö ikääntyneen väestön asumista koskevien tarpeiden ennakoimiseksi sekä niitä vastaavan asumisen kehittämiseksi. Sääntelyn yhtenä tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden asumisen ja palvelujen monimuotoisuutta. 

Vanhuspalvelulakiin lisätyillä informatiivisilla säädöksillä korostetaan asumisen ennakoimisen merkitystä iäkkäiden neuvontapalveluissa. 

Vanhuspalvelulain 12 §:ssä säädetään hyvinvointia edistävistä palveluista ja niitä koskevien neuvontapalvelujen järjestämisestä. Hyvinvointia tukevat palvelut ja niihin liittyvä toiminta on mahdollista organisoida, toteuttaa ja nimetä useilla eri tavoilla, esimerkiksi neuvolatoimintana tai jollakin muulla alueelliset olosuhteet ja erityispiirteet huomioivalla tavalla. Toimivan asiakas- ja palveluohjauksen rooli on keskeinen hyvinvointia edistävien palvelujen saavutettavuuden parantamisessa ja oikea-aikaisten palvelujen turvaamisessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti ja eduskunta hyväksyi pykälään lisättäväksi uuden 5 momentin, jossa korostetaan mahdollisuutta järjestää ja tarjota pykälässä tarkoitetut hyvinvointia edistävät palvelut myös neuvolatoimintana. Tämä on ollut mahdollista jo nykyisenkin säännöksen nojalla ja iäkkäiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää toimintaa onkin järjestetty usealla alueella neuvolatoimintana. Kyseessä ei ole hyvinvointialueiden uusi tehtävä, vaan neuvolatoiminnassa tarjottaisiin kokoavasti voimassa olevassa pykälässä säädettyjä palveluja.