Laatu ja kehittäminen

Uudistuksen tavoitteena on 

• vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, 
• kehittää asumisen välimuotoisia ratkaisuja ja palvelujärjestelmää, 
• tehostaa omavalvontaa ja vanhuspalvelujen johtamista sekä 
• ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja iäkkäiden henkilöiden kotiin annettavissa palveluissa. 

Tavoitteena on myös selkeyttää tehostetun palveluasumisen ja muun palveluasumisen välistä eroa sekä asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarpeisiin vastaavien sosiaalihuoltolain palvelujen kokonaisuutta.

Lakiin lisättäisiin useita palvelujen laatua ja henkilöstön riittävyyttä turvaavia säännöksiä. Näillä vahvistetaan esimerkiksi kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista, henkilöstövajaukseen puuttumista, omavalvontaa ja palvelujen seurantaa. 

Kotikäyntien hyvällä suunnittelulla tähdätään siihen, että asiakas saa hänelle kuuluvat palvelut ja että henkilöstön työaika riittää mahdollisimman hyvin palvelujen toteuttamiseen. Suunnittelun lähtökohtana on, että asiakas saa hänelle myönnetyt palvelut. Lisäksi kannustetaan teknologian hyödyntämiseen, mikä voi helpottaa hoitohenkilöstön vajauksesta aiheutuvia ongelmia ja siten varmistaa palvelujen saatavuutta ja parantaa niiden laatua. 

Toimintayksikön johdon olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, jos suunniteltuja kotikäyntejä ei voida toteuttaa henkilöstön vajauksen vuoksi. Riittävän henkilöstömäärän varmistaminen parantaisi palvelujen kokonaislaatua, kun asiakkaiden tarpeisiin pystytään vastamaan monipuolisesti. Kiire ja riittämättömät resurssit heikentävät kotihoidon laatua ja hoidon jatkuvuutta.

Omavalvontaan sisältyisi jatkossa myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta. 

Turva-auttamispalvelun kriteereistä säätäminen vahvistaa palvelun laatua ja asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Laitoshoidon lakkauttaminen parantaa asiakkaiden saaman palvelun laatua, sillä asiakkaan mahdollisuudet saada yksilöllisistä tarpeista lähtevää hoitoa ja huolenpitoa ja osallistua erilaisiin hyvää elämänlaatua edistäviin aktiviteetteihin ovat ympärivuorokautisessa palveluasumisessa suuremmat kuin laitoshoidossa.

Julkisen talouden suunnitelmassa on varattu iäkkäiden palvelujen uudistuksen toteuttamiseen 45 miljoonaa euroa vuodesta 2023 lähtien.

Suurin osa kustannuksista syntyy hyvinvointialueille kotihoidon ympärivuorokautisuutta koskevasta ehdotuksesta (36,1 miljoonaa euroa) sekä turva-auttamispalvelua koskevasta ehdotuksesta (7,8 miljoonaa euroa). Hyvinvointialueiden rahoitusosuuteen lisätään tämän uudistuksen hyvinvointialueille aiheuttamat kustannukset 44,8 miljoonaa euroa.

THL:n pysyvät kustannukset lisääntyvät seurannan vahvistumisen myötä 0,8 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden asiakasmaksutulot kasvavat 1,1 miljoonalla eurolla.

Palvelujen laatua valvovat valvontaviranomaiset (Valvira, aluehallintovirastot), hyvinvointialueet sekä omavalvontana itse palvelujen tuottajat ja toteuttajat. 

Uudistuksessa tarkennettaisiin omavalvontaa koskevia säännöksiä. Omavalvontaa olisi toteutettava toimintayksikön päivittäisessä toiminnassa. Siihen sisältyisi myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta. Toimintaa olisi kehitettävä asiakkailta ja henkilöstöltä kerättävän palautteen ja henkilöstön riittävyyttä koskevien tietojen perusteella.

Vanhuspalvelulakiin lisättäisiin säännös THL:n velvollisuudesta seurata palvelujen laatua (kaksi kertaa vuodessa, jatkossa tiheämmin). Seurannan avulla saataisiin säännöllisesti koko maan kattavaa tietoa henkilöstön riittävyydestä sekä kotihoidon laadusta. Lisäksi THL toteuttaisi asiakaskyselyjä (joka toinen vuosi). Seurantatietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi palvelujen hankinnassa ja valvonnassa.

Säännöllisen ja yhtenäisen seurantatiedon saaminen helpottaa myös valvontaviranomaisten tekemää valvontaa sekä hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien omavalvontaa.

Esitys lisää henkilöstön tarvetta 1.1.2023 lähtien yhteensä 697 henkilötyövuotta. Tästä 654 aiheutuu kotihoidon vahvistamisesta ja 43 henkilötyövuotta turva-auttamispalvelun kelpoisuusehtojen asettamisesta. Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutetun ympärivuorokautisten palvelujen henkilöstömitoituksen vuoksi sairaanhoitajien koulutuspaikkoja lisätään noin 500–700:lla ja lähihoitajien 5000:lla vuosina 2020-2024.

Nykyisen sosiaalihuoltolaissa oleva kotipalvelun ja kotihoidon rakenne uudistettaisiin.

Kotiin annettavia sosiaalipalveluja olisivat 

• kotihoito, johon voisi kuulua myös asiakkaan tarpeen mukainen kotisairaanhoito nykyiseen tapaan 
• tukipalvelut sekä 
• turva-auttamispalvelu. 

Tukipalvelut erotettaisiin nykyisen lain kotipalvelua koskevasta pykälästä omaksi palveluksi. Niiden tarve olisi selvitettävä kuten muidenkin palvelujen. 

Kotihoitoa voisi saada tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta myös öisin. 

Kotihoidon riittävyyden ja laadun varmistamiseksi sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin säännökset kotikäyntien suunnittelusta ja kotihoidon toteuttamisesta. 

Kotikäyntien hyvällä suunnittelulla tähdätään siihen, että asiakas saa hänelle kuuluvat palvelut ja henkilöstön työaika riittää mahdollisimman hyvin palvelujen toteuttamiseen. Työajan riittävyyttä edistäisivät myös etäkäynnit sekä teknologian hyödyntäminen. 

Sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin säännökset, joiden mukaan toimintayksikön johdon olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, jos suunniteltuja kotikäyntejä ei voida toteuttaa henkilöstön vajauksen vuoksi. 

Kotikäynnit sekä työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat olisi suunniteltava niin, että työntekijän osaaminen vastaa kotikäyntiin sisältyvien tehtävien edellyttämää osaamista. Kotihoidon asiakastyö edellyttää pääsääntöisesti sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön osaamista. Joissain tilanteissa apuna voivat olla myös hoiva-avustajat.

Kotihoidon ja muidenkin sosiaalipalvelujen riittävyyttä ja laatua vahvistettaisiin johtamista ja omavalvontaa koskevien säännösten tarkentamisella.

Toimintayksikön johtaja vastaisi toimivaltansa rajoissa siitä, että yksikössä on riittävä henkilöstö. Johtamisella olisi myös tuettava työntekijöiden työhyvinvointia. 

Omavalvontaa olisi toteutettava toimintayksikön päivittäisessä toiminnassa, ja siihen sisältyisi myös henkilöstön riittävyyden jatkuva seuranta. Toimintaa olisi kehitettävä asiakkailta ja henkilöstöltä kerättävän palautteen ja lisäksi henkilöstön riittävyyttä koskevien tietojen perusteella. 

Lisäksi sosiaalihuoltolain henkilöstöä koskevaa säännöstä täydennettäisiin sosiaalipalveluja tuottavan toimintayksikön henkilöstön osalta siten, että henkilöstön olisi vastattava määrältään, koulutukseltaan ja tehtävärakenteeltaan asiakkaiden määrää ja palvelun tarvetta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten saatavuudessa on vaikeuksia ja sen vuoksi työntekijöiden riittävyyttä turvaavien säännösehdotusten lisäksi on käynnistetty hanke henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi.

Jo nykyisellään hoiva-avustajat voivat osallistua ympärivuorokautisen hoidon välittömän asiakastyön tekemiseen. Kotihoidon osalta tilanne on toisenlainen, kun asiakkaan tarpeisiin tulisi vastata kokonaisvaltaisemmin, jotta asiakkaan luona käyvien työntekijöiden joukko pysyy rajattuna. 

Kotikäynteihin voi kuitenkin sisältyä sellaisiakin tehtäviä, joiden suorittamiseen riittää myös hoiva-avustajan koulutus. Näin voi olla etenkin, jos hoiva-avustaja on saanut vahvan perehdytyksen kotihoidon tehtäviin ja saa tehtäviinsä ohjausta sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöltä. 

Hoiva-avustajien osaaminen voi peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa avustamisessa soveltua myös kotihoitoon tilanteissa, joissa kotikäyntiin ei sisälly asiakkaan lääkehoidosta vastaamista. Myös ulkoilu asiakkaan kanssa hänen toimintakykynsä ylläpitämiseksi voisi hyvin soveltua hoiva-avustajan tehtäväksi. Jos kotikäynnillä tarvitaan samanaikaisesti kahta työntekijää, heistä toinen voisi joissakin tapauksissa olla myös hoiva-avustaja.

Turva-auttamispalvelu olisi uusi itsenäinen sosiaalipalvelu. Asiakkaan oikeus saada palvelua selvitettäisiin palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelusuunnitelmassa, ja hyvinvointialue tekisi päätöksen turva-auttamispalvelun myöntämisestä.

Turva-auttamispalvelun kokonaisuuteen kuuluisi turvalaitteisto, sen kautta tulevien hälytysten vastaanotto ympärivuorokautisesti, avun tarpeen arviointi sekä huolehtiminen siitä, että asiakas saa tarvitsemansa avun vuorokaudenajasta riippumatta. 

Asiakkaan luona käyneen turva-auttajan olisi huolehdittava, että tieto avun antamisesta ohjautuu viipymättä asiakkaan omatyöntekijälle ja sellaiselle taholle, joka voi ottaa tarvittaessa välittömän vastuun asiakkaan tilanteesta. 

Hyvinvointialue voisi tuottaa turva-auttamispalvelun itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia sen sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta.

Kunnat ovat jo nyt enenevässä määrin tarjonneet turvapalveluja erityisesti iäkkäiden henkilöiden kotona suoriutumisen tueksi. Palvelulla voidaan myöhentää päätymistä ympärivuorokautisten palvelujen asiakkaiksi. Iäkkäät henkilöt ja heidän omaisensa ovat myös omatoimisesti hankkineet erilaisia turvapalveluja suoraan palvelujen tuottajilta. 

Palvelusta säätäminen laissa on nähty tarpeelliseksi, koska turvapalvelujen asiakkaat ovat haavoittuvassa asemassa, ja palvelun toimivuudella voi olla ratkaiseva merkitys heidän elämänsä ja terveytensä kannalta. Lisäksi kodin turvalaitteiden ja palvelujen valikoima on kehittynyt ja monipuolistunut suuresti viime vuosina. 

Lailla säädettäisiin ne reunaehdot, jotka palvelun tulee täyttää, jotta sitä voidaan tarjota hyvinvointialueen järjestämänä sosiaalipalveluna.

Vuoden 2019 aikana kotihoitoa sai yhteensä 200 000 asiakasta (Kotihoitotilasto, THL). Kotihoidossa reagoidaan nopeasti asiakkaiden palvelutarpeen muutoksiin, joten uusia asiakkaita tulee palvelun piiriin runsaasti vuosittain. Vuoden 2019 kotihoidon asiakkaista 40 prosenttia ei ollut saanut kotihoitoa edellisenä vuonna. Hieman yli puolet sai säännöllisesti toistuvaa palvelua. Lisäksi kotihoidossa on paljon tilapäistä ja jaksottaista palvelun käyttöä. 

Vuoden 2019 aikana toteutui 38,7 miljoonaa kotihoidon käyntiä (Kotihoitotilasto, THL). Kotihoidon asiakkaan käyntimäärä voi vaihdella muutamasta viikkokäynnistä useisiin päivittäisiin käynteihin. Osalla asiakkaista palvelutarve on säännöllistä, mutta ei intensiivistä. Säännöllisen kotihoidon saajista noin joka kymmenes sai 1-3 kotihoidon käyntiä kuukaudessa. Toisaalta kotihoidossa on runsaasti intensiivistä kotihoitoa tarvitsevia. Useampi kuin joka kolmas asiakkaista sai yli 60 kotihoidon käyntiä kuukaudessa (THL 2018).

Vuonna 2020 korona-epidemia vaikutti vanhuspalvelujen järjestämiseen ja palvelun riittävyyteen. THL:n kyselyssä kahdeksan prosenttia kotihoidon asiakkaista vastasi, että ei ole saanut riittävästi kotihoidon palvelua. Lisäksi 18 prosenttia asiakkaista oli kokenut, että hoitajilla on ollut heille vähemmän aikaa kuin he olisivat halunneet. (THL, joulukuu 2020)

Asiakkaiden lisäksi myös kunnat ja kuntayhtymät raportoivat kotihoitoon syntyneestä palveluvajeesta. Palvelua on epidemian vuoksi rajattu ja palvelutarvearvioinneissa on syntynyt viiveitä. Viidennes alueista raportoi, että kotihoidon käyntejä on jouduttu rajoittamaan. 

Myös kotihoidon toimintakäytäntöjä on muutettu. Alueet ovat epidemia-aikana pyrkineet lisäämään etäkäyntejä ja rajaamaan asiakkaan luona käyvien työntekijöiden määrää, jotta kotihoidon asiakkaiden altistumisriski pienenisi. Alueet raportoivat lisäksi viiveistä asiakkaiden palvelutarvearvioinneissa (Vanhuspalvelujen tila, THL).

Sosiaalihuollon palvelujen järjestämisen tulee aina perustua asiakkaan tarpeen selvittämiseen ja arviointiin, sen pohjalta tehtävään palvelusuunnitelmaan sekä viranomaisen tekemään palveluja koskevaan päätökseen. 

Uudistuksessa palvelusuunnitelmaa koskevaa säännöstä tarkennettaisiin. Iäkkään henkilön hoitoa ja huolenpitoa sekä toimintakyvyn ylläpitämistä turvaavat palvelut olisi suunniteltava niin, että ne vastaavat määrältään, sisällöltään ja ajoitukseltaan hänen tarpeitaan. Näin ollen myös iäkkään henkilön tarve yöaikaiseen kotihoitoon tulee ottaa palveluja suunniteltaessa huomioon.  

Yöaikaista kotihoitoa järjestää nykyisin suurin osa kunnista, mutta asiasta ei ole säädetty laissa. Tältä osin sääntely merkitsee palvelun järjestäjille laajennusta niiden tehtäviin. Tästä aiheutuvat kustannukset korvataan hyvinvointialueille täysimääräisesti. 

Yöaikaisen kotihoidon lisääminen todennäköisesti myöhentää ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtymistä niillä asiakkailla, jotka tarvitsevat apua säännöllisesti yöaikaan, mutta eivät muuten vielä tarvitse ympärivuorokautista palveluasumista. Yöaikaisen kotihoidon järjestäminen voi säästää sairaalahoidon kustannuksia, koska sairaalasta kotiutuminen on saattanut joillain asiakkailla viivästyä yöaikaisen avun puuttumisen vuoksi (säästöä syntyy sekä asiakkaalle että hyvinvointialueelle). 

Vaihtoehtoiset palvelut yökäyntejä sisältävälle kotihoidolle ovat olleet kotihoidon päiväaikainen palvelu, yökäyntejä sisältävä yhteisöllinen asuminen tai ympärivuorokautinen palveluasuminen. Todennäköisesti asiakkaan maksurasitus on keskimäärin suunnilleen sama näissä palveluissa. Näin ollen kokonaisuudessaan asiakkaiden maksujen ja hyvinvointialueiden asiakasmaksutuoton ei arvioida merkittävästi muuttuvan nykyiseen verrattuna.

Asumispalveluja olisivat jatkossa

• tilapäinen ja tuettu asuminen, joita koskevat säännökset säilyisivät asiasisällöltään ennallaan 
• yhteisöllinen asuminen (nykyinen palveluasuminen) 
• ympärivuorokautinen palveluasuminen (nykyinen tehostettu palveluasuminen)

Lakiin lisättäisiin säännökset, joilla mahdollistetaan erilaisten asumispalvelumuotojen toteuttaminen samassa toiminnallisessa kokonaisuudessa.

Sosiaalipalveluissa lähtökohtana on asiakkaan asuminen muualla kuin laitosympäristössä. Jo pitkään tavoitteena on ollut vähentää pitkäaikaista laitoshoitoa ja korvata sitä sellaisilla asumis- ja palvelumuodoilla, joiden yhteydessä mahdollisuudet asiakkaiden yksilöllisyyden ja valinnanvapauden huomioimiseen ovat paremmat kuin laitoshoidossa.

Iäkkäiden henkilöiden pitkäaikaisesta laitoshoidosta sosiaalihuollossa luovuttaisiin kokonaisuudessaan vuoden 2027 loppuun mennessä. 

Riittävä siirtymäaika mahdollistaa korvaavien palvelujen varmistamisen. Vuoden 2028 alusta tuolloin vielä sosiaalihuollon laitoshoidossa olevat asiakkaat siirtyisivät pääosin nykyistä tehostettua palveluasumista vastaavaan ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. 

Pitkäaikaista laitoshoitoa voitaisiin järjestää vain terveydenhuollon laitosyksiköissä, jos siihen on lääketieteelliset tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. 

Yhteisöllinen asuminen korvaisi nykyisen ns. tavallisen palveluasumisen. Uutta olisi se, että asuminen ja palvelut järjestettäisiin erikseen.

Asumista varten tarjottaisiin esteetön, turvallinen asumisyksikkö, jossa asiakkaan käytössä olisi tarpeita vastaava huoneisto ja sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. 

Palvelut toteutettaisiin erikseen asiakkaan tarvetta vastaavasti kotihoitona ja muina kotiin annettavina sosiaalipalveluina. Palveluja voisi tuottaa esimerkiksi yksi tai useampi yksikön ulkopuolinen yksityinen tai julkinen palveluntuottaja. Palvelut voitaisiin osaksi tai kokonaan toteuttaa myös yksikön oman henkilöstön avulla.

Eri asiakasryhmien palvelutarpeet voivat poiketa toisistaan palvelujen tavoitteiden, sisällön ja määrän suhteen. Etenkin iäkkäät asiakkaat voivat tarvita jokapäiväistä elämää helpottavia tukipalveluja ja tarpeidensa mukaan räätälöityä kotihoitoa. Joillekin asiakkaille on tärkeää saada esimerkiksi sosiaaliohjausta tai sosiaalista kuntoutusta, jolloin yhteisöllinen asuminen voisi olla välivaihe siirtymisessä itsenäiseen asumiseen. 

Yhteisöllisen asumisen saannin edellytykset vastaisivat asiasisällöltään pääosin nykyisiä palveluasumisen saannin edellytyksiä. Yhteisöllistä asumista järjestettäisiin henkilölle, joka tarvitsee pykälässä tarkoitettua hyvinvointialueen järjestämää asumista sen vuoksi, että hänen toimintakykynsä on alentunut korkean iän, sairauden vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Sairaudella tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Lisäksi edellytetään, että henkilön hoidon ja huolenpidon tarve on kohonnut toimintakyvyn alentumisen johdosta.

Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuminen ja palvelut järjestettäisiin samoin kuin nykyisessä tehostetussa palveluasumisessa. Paikalla olisi henkilöstöä ympärivuorokautisesti ja iäkkäiden palveluissa noudatetaan säädettyä henkilöstömitoitusta. (linkki henkilöstömitoituksen sivuille)

Asukkaan käytössä olisi hänen tarpeitaan vastaava asunto kuten yhteisöllisessäkin asumisessa. Ympärivuorokautinen palveluasuminen sisältäisi nykyiseen tapaan tarpeen mukaisen vuorokaudenajasta riippumattoman hoidon ja huolenpidon, toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän toiminnan, ateriat, vaatehuollon, siivouksen sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävän toiminnan.

Asuminen osana sosiaalipalveluja on hyvinvointialueen velvollisuus kuten nykyisenkin sosiaalihuoltolain mukaan. Asuntopolitiikka, kaavoitus ja muu asumisen järjestäminen ovat kuntien vastuulla.

Vanhuspalvelulain mukaan sekä kuntien että hyvinvointialueiden on jatkossa molempien laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi. Suunnitelmiin on sisällytettävä tavoitteet, toimenpiteet ja yhteistyö ikääntyneen väestön asumista koskevien tarpeiden ennakoimiseksi sekä niitä vastaavan asumisen kehittämiseksi. Sääntelyn yhtenä tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden asumisen ja palvelujen monimuotoisuutta. 

Vanhuspalvelulakiin ehdotettavilla informatiivisilla säädöksillä korostettaisiin asumisen ennakoimisen merkitystä iäkkäiden neuvontapalveluissa.