Aasian katastrofin vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon KT 1/2005

Aasian luonnonkatastrofi koskettaa suomalaisia monin tavoin. Ne alueella lomaa viettäneet suomalaiset, jotka ovat halunneet lähteä kotimaahan, on kuljetettu Suomeen. Vajaat kaksisataa henkilöä on joutunut turvautumaan saamiensa vammojen vuoksi sairaalahoitoon. Suuri osa heistä on jo päässyt kotihoitoon. Potilaita hoidetaan tällä hetkellä HUS-yhtymän Töölön sairaalassa, Meilahden sairaalassa sekä muissa yliopistollisissa sairaaloissa, keskussairaaloissa ja joitakin potilaita myös aluesairaaloissa.

Vajaat kaksisataa suomalaista on edelleen kadoksissa. Lähipäivinä, -viikkoina ja -kuukausina onnettomuuden uhrit ja heidän lähipiirinsä tarvitsevat monenlaista tukea, osa jopa vuosien ajan. Sosiaali- ja terveysministeriön saamien tietojen mukaan onnettomuudessa loukkaantuneita tai onnettomuuden yhteydessä kadonneita henkilöitä on 141 kunnasta. Onnettomuuden koskettamia ihmisiä, kuten uhrien läheisiä, on muuallakin, ja kaikissa kunnissa on varauduttava antamaan tukea sitä tarvitseville. Sosiaali- ja terveysministeriön tietojen mukaan suurin osa kunnista ja sairaanhoitopiireistä on käynnistänyt kiitettävästi tarvittavat tukitoimet. Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa kuitenkin vielä kiinnittää kaikkien kuntien ja toimintayksiköiden huomiota erityisesti seuraaviin asioihin.

Kuntien tulee varata riittävästi aikaa ja voimavaroja kriisityöhön. Kustannukset eivät saa olla esteenä tarvittaville toimenpiteille. Sisäministeriö selvittää, miten kriisin hoidosta aiheutuneet kustannukset eri kunnille kohdistuvat ja ohjaa jälkikäteen tukea näille kunnille. Myöhempiä tarpeita varten kuntia pyydetään kirjaamaan katastrofista aiheutuneen avun tarpeita ja kustannuksia erikseen. Kansaneläkelaitos on varautunut taloudellisesti tukemaan katastrofin uhrien ja heidän lähiomaistensa tuen järjestämistä mm. suuntaamalla varoja terapioiden järjestelyihin. Rahat jaetaan yhteistyössä sairaanhoitopiirien kanssa. Lisätietoja saa Kelan osoitteesta www.kela.fi/uutiset.

Ensisijainen vastuu sairaanhoidosta, psykososiaalisesta ja muusta tarvittavasta tuesta kuuluu kunnalliselle perusterveydenhuollolle, erikoissairaanhoidolle ja sosiaalihuollolle. Psykososiaalisen tuen järjestämiseksi on ensisijaisesti syytä turvautua terveyskeskusten ja sairaaloiden kriisiryhmiin ja sosiaali- ja terveydenhuollon kriisitilanteiden varalta laatimiin toimintasuunnitelmiin. Kriisiryhmät kattavat 92 prosenttia suomalaisista kunnista. Toimintavalmiudessa olevien kriisiryhmien lista on sosiaali- ja terveysministeriön nettisivulla ( stm-dev.navigo.fi ). Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa valtakunnallisen asiantuntijaryhmän ohjaamaan ja tukemaan kuntia psykososiaalisen kriisiavun antamisessa.

Kuntien sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yksiköiden tulee varmistua siitä, että kaikki suurimman tuen tarpeessa olevat henkilöt saavat apua. Apua tarvitsevalle olisi tarkoituksenmukaista järjestää tukihenkilö tai tukihenkilöpari, joka voisi antaa neuvoja, tukea ja tarvittaessa käytännön apua arkielämään liittyvissä asioissa. Tuki voi olla muun muassa kodinhoitoapua taikka tukea taloudellisten asioiden järjestämiseen esimerkiksi ennaltaehkäisevänä toimeentulotukena. Suotavaa olisi, että yhteydenottoa varten olisi yksi kontakti- tai tukipiste. Paikallistasolla tukihenkilötyöhön voivat osallistua kuntien sosiaali- ja terveystoimen, Kelan, seurakuntien ja järjestöjen edustajat.

Kaikille ilman vanhempia jääneille lapsille on löytynyt läheisiä, jotka huolehtivat heistä. Lapsista on tehty ilmoitukset asianomaisten kuntien sosiaaliviranomaisille. Sosiaaliviranomaisia kehotetaan tarjoamaan aktiivisesti tukea näille lapsille ja heistä huolehtiville henkilöille.

Sosiaaliviranomaisten tulee myös huolehtia lapsen tilanteen jatkoselvittelystä kuten huoltajuuskysymysten ja pitempiaikaisen huolenpidon järjestämisestä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen vanhempien ja huoltajien ollessa kadoksissa ainoa vireille paneva taho lapsen huoltoa koskevassa asiassa on sosiaalilautakunta. Tällöin lapsesta huolehtivalle henkilölle voidaan hakea oheishuoltajuutta, jos hän soveltuu huoltajaksi ja tähän suostuu. Vanhempien katoaminen ei estä huoltajuusasian käsittelyä oikeudessa.

Joissakin tapauksissa voidaan tarvita myös erillinen edunvalvoja hoitamaan lapsen taloudellisia asioita. Sosiaaliviranomaisten tulee tällöin tehdä holhoustoimilaissa tarkoitettu hakemus käräjäoikeudelle tai tarkoitettu ilmoitus maistraatille.

Päivähoidossa ja koulussa on lapsia, joita katastrofi koskettaa suoraan tai läheisten kautta. Lasten perheillä on erilaisia huolen ja surun tilanteita, samoin päivähoidon, koulun ja terveydenhuollon henkilöstöllä. Kysymyksiä ja hämmennystä voi olla niilläkin lapsilla, joilla ei itsellä ole yhtymäkohtaa katastrofiin. Päivittäisen arjen ylläpito on lapselle tärkeä osa selviytymistä. Aikuisten tehtävä on varmistaa lapselle turvallinen, tuttu rutiini ja pysyvyyden kokemus.

Päivähoidossa tulee varmistua, että lasten surulle on aikaa turvallisen ja tutun aikuisen kanssa. Rauhallinen, myötäelävä ilmapiiri mahdollistaa lapselle vaikeiden asioiden käsittelyn lapselle ominaisella tavalla, esimerkiksi leikkien ja piirtäen. Kriisin kohtaamiseen liittyvää aineistoa päivähoidon henkilöstölle ja muille lasten parissa toimiville löytyy myös osoitteesta www.stakes.fi/varttua .

Lastenneuvoloissa annettava tuki sovitetaan yhteen muiden yhteistyötahojen kanssa. Uudessa lastenneuvolaoppaassa (STM Oppaita 2004:14) on ohjeistusta perheiden tukemiseksi lapsen kuoleman kohdatessa ja muissa vaativissa tilanteissa. Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistyksen (KÄPY) materiaalista on työntekijöitten lisäksi hyötyä myös vanhemmille. Opetushallitus on antanut oppilaitoksia varten ohjeet kriisin käsittelyyn. Koulun oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon tehtävänä on niiden oppilaiden ja niiden opetusryhmien tukeminen, joiden läheisiä katastrofi on koskenut.

Työterveyshuollossa tarvitaan sekä työterveyshoitajien että lääkäreiden toimintaa niiden työpaikkojen ja yksittäisten henkilöiden tukemiseen, jotka ovat menettäneet läheisiään tai työryhmiensä jäseniä taikka toimivat kiinteästi mukana kriisityössä. Kunnissakin tulee huolehtia henkilöstön jaksamisesta ja hyvinvoinnista esimerkiksi varaamalla mahdollisuus osallistua työnohjaukseen taikka saada konsultaatiota.

Katastrofin jälkihoidossa tarvitaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä ja tarvittaessa sitä on tiivistettävä. Terveyskeskusten, työterveyshuollon, opiskelijaterveydenhuollon, sairaaloiden ja sosiaalitoimen lisäksi tarvitaan kolmannen sektorin apua, vapaaehtoistyötä ja läheisten tukea. Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut suuren joukon yhteistyötahoja, joiden kanssa seurataan katastrofin jälkihoidon etenemistä ja reagoidaan esille tuleviin ongelmiin ja tarpeisiin nopeasti.

Uusinta tietoa asiasta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta on osoitteessa stm-dev.navigo.fi

JAKELU:

Sosiaalitoimistot
Terveyskeskukset
Sairaanhoitopiirit