Päivi Sillanaukee: STM:n hallinnonala etsii aktiivisesti ratkaisuja sisäilmaongelmiin
Sisäilmasta käydään parhaillaan keskustelua, johon liittyy voimakkaita kannanottoja ja vastakkainasettelua. Haluan tuoda tässä kirjoituksessa esiin STM:n hallinnonalan päämäärät ja tavoitteet sisäilma-asioissa.
Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyssä olennaisinta on rakennusten hyvä kunnossapito sekä ripeät ja oikeat toimenpiteet silloin, kun ongelmia epäillään.
Rakennuksen sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa ihmisille oireita ja pitkittyessään jopa lisätä sairastuvuutta. Siksi rakennuksessa olevat viat, vauriot ja haitalliset olosuhteet on aina pikaisesti korjattava. Vastuullinen rakennuksen omistaja pitää rakennuksen kunnossa, ennen kuin terveyshaittoja syntyy.
Lähtökohtana on rakennusten kunnossapito ja ongelmien ripeä selvittäminen.
Jos rakennuksessa on todettu haitallisia tekijöitä, altistumista täytyisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Todettujen haittatekijöiden määrä ratkaisee, miten nopeasti altistuminen pitää saada loppumaan.
Olosuhdetietojen selvittämisen lisäksi yksittäisille henkilöille voi olla tarpeellista tehdä tilajärjestelyjä myös koetun oireilun ja haitan perusteella. Nämä järjestelyt on kuitenkin aina harkittava tapauskohtaisesti.
Emme siis kehota ihmisiä altistumaan haitallisille olosuhteille, mutta emme myöskään kehota välttämään sellaista tilaa, jossa haitallista olosuhdetta ei ole todettu.
Pidämme tärkeänä, että sisäilmaan liittyvässä viestinnässä terveyteen liittyvistä riskeistä kerrotaan mahdollisimman oikeassa suhteessa riskin suuruuteen, jotta tilanteen vakavuuden hahmottaminen on helpompaa.
Olemme pitäneet haittojen ennaltaehkäisyn tärkeyttä ehkä liian itsestään selvänä asiana, emmekä ole muistaneet korostaa sitä säännöllisesti. Tiedämme, että haittojen ennaltaehkäisy on helpoin ja halvin tie niin rakennusten kunnossapidossa kuin ihmisten hyvinvoinnissa.
Ihmisen kohtaaminen ja hyvä hoito tärkeintä.
Sisäilman epäpuhtauksiin liittyy oireita ja myös sairauksia. Uudessa Terveet tilat 2028 -ohjelmassa oireilevien henkilöiden hoito ja potilaiden kohtaaminen ovatkin vahvasti mukana.
Tietoomme on tullut tilanteita, joissa sisäilmaongelmista kärsivät potilaat ovat kohdanneet epäasiallista kohtelua. Se on valitettavaa, eikä näin saisi olla.
Oireilevan henkilön huolellisesta oireiden ja sairauksien diagnostiikasta ja erotusdiagnostiikasta on huolehdittava, jotta oireilun syyt selviävät ja hoito olisi mahdollisimman toimivaa. Myös sisäilmaoireiden kanssa samanaikaisesti esiintyvät muut sairaudet on diagnosoitava ja hoidettava hyvän lääketieteellisen käytännön mukaisesti.
Potilasta täytyy hoitaa hyvien hoitokäytäntöjen mukaisesti riippumatta siitä, onko oireilun taustalla osoitettu tai pystytty osoittamaan yhteyttä sisäilmaongelmaan vai ei. Oireiden ja sairauksien yhdistäminen juuri sisäilmaongelmasta aiheutuneeksi on vaikeaa, mutta se ei kuitenkaan estä hoitamasta potilasta.
Oireiden ja sairauksien diagnostiikka, erotusdiagnostiikka ja hoito toteutetaan aina hoitosuositusten mukaisesti. Esimerkiksi astmaa hoidetaan astman hoitosuositusten mukaisesti riippumatta siitä, mistä se on aiheutunut. Lisäksi rakennuksen sisäilmaongelmat on luonnollisesti hoidettava kuntoon.
Toisinaan on tilanteita, joissa rakennuksesta ei löydetä vikaa, vauriota tai olosuhdetekijää, joka voisi selittää tilan käyttäjien oireilun, tai oireilu jatkuu asianmukaisista korjaustoimenpiteistä huolimatta.
Jos sisäilmaongelmien selvittämisprosessi sekä potilaan tutkiminen ja hoito toimivat hyvin yhteen, myös nämä tapaukset voidaan hoitaa hyvin.
Tavoitteenamme on kehittää sisäilmaongelmiin – kuten muihinkin ongelmiin – liittyviä terveydenhuollon toimintatapoja niin, että potilaiden tilanteeseen perehdytään ja heitä hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja että he kokevat saavansa apua ongelmiinsa.
Toiminnallisten häiriöiden ja sisäilmaoireilun ero selkeämmäksi.
Toiminnallisilla häiriöillä tarkoitetaan potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua haittaavia oireita ja oireyhtymiä, joiden syy ei perusteellisissakaan tutkimuksissa selviä. Tutkimustiedon lisääntyessä joillekin toiminnallisille häiriöille voi löytyä jatkossa selitys ja hoito, mutta tällä hetkellä sitä ei ole.
Arviolta noin 3-5 prosentilla väestöstä on pitkittyneitä, toimintakykyä vaikeastikin rajoittavia häiriöitä ja oireyhtymiä, joiden syy jää epäselväksi erikoissairaanhoidon tutkimusten jälkeenkin. Tilanne on vaikea niin potilaille itselleen kuin lääkäreillekin, jotka haluavat auttaa potilasta. Nykyisin potilaat päätyvät sattumanvaraisesti eri erikoisaloille, vaikka he tarvitsevat laaja-alaista monen terveydenhuollon erikoisalan apua.
Julkisessa keskustelussa esiintyy toistuvasti väitteitä siitä, että sisäilmaoireilua pyrittäisiin hoitamaan vain toiminnallisina häiriöinä. Se ei pidä paikkaansa.
Sisäilmaan liittyvä oireilu ja terveyshaitat ovat valtaosin muuta kuin toiminnallisia häiriöitä, siksi sisäilmaoireilu ja toiminnalliset häiriöt olisi voitava keskustelussa selkeämmin erotella.
Toiminnallisista häiriöistä puhutaan sisäilma-asioiden yhteydessä lähinnä silloin, kun oireille ei löydy elimellistä syytä ja rakennuksen olosuhteet ovat normaalit. Kyse on niin sanotusta ympäristöherkkyydestä. Näiden potilaiden avuksi tarvitaan hoitoa, jossa terveydenhuollon erikoisalat yhdessä auttavat potilasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Sosiaaliturvaa kehitetään palvelemaan paremmin sisäilmaoireista kärsiviä.
Tavoitteenamme on saada sisäilmaongelmien vuoksi työelämän tai opiskelujen ulkopuolelle jääneet takaisin työelämään ja opiskelujen pariin.
Etsimme muun muassa keinoja kuntoutumista tukevan toimeentuloturvan parantamiseksi ja kehitämme sosiaaliturvaa myös muutoin, erityisesti palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisessa.
Viime aikoina sosiaali- ja terveyspolitiikkaa onkin viety suuntaan, jossa lähtökohtana ei ole se, minkä diagnoosin henkilö on saanut, vaan se, mitä palveluja hän tarvitsee.
Olennaisinta on, että henkilö saa tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta ja että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä vastaa näihin tarpeisiin riippumatta siitä, mikä on oireiden aiheuttaja tai diagnosoitu nimike.
Avoin vuoropuhelu on tarpeen.
Sisäilma-asioissa asiantuntijoiden näkemykset eroavat toisistaan. Ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja, ja eteenpäin päästään vain eri toimijoiden ja hallinnonalojen yhteistyöllä.
Yhteiskunnan resurssit riittävät parhaiten, kun rakennetaan hyvin, pidetään rakennukset kunnossa ja terveysongelmiin sekä toimintakyvyn heikentymiseen puututaan ajoissa.
Päivi Sillanaukee
Kansliapäällikkö