Miksi valtion ohjausta sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää vahvistaa?
Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää nykyistä selvempää valtion ohjausta ja ennen kaikkea kaikkien toimijoiden yhteisvastuuta, katsovat sosiaali- ja terveysministeriön asettamat selvityshenkilöt. Samanaikaisesti on edistettävä ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä ymmärrettävä julkisten varojen rajallisuus. Sote- ja aluhallintouudisten projektijohtaja Tuomas Pöysti kertoo videohaastattelussa muun muassa, miksi valtion ohjausta sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää vahvistaa.
Linkki videohaastatteluun:
https://www.youtube.com/watch?v=iT0-cGd7a-o
Tekstiversio haastattelusta
Miksi valtion ohjausta sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää vahvistaa?
”Valtion ohjaus on yksi keino vahvistaa yhdenvertaisuutta palvelujen saatavuudessa ja valtion ohjauksella voidaan myös tukea käytännön työtä siinä, että palvelut voidaan järjestää vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Näin saamme kaikille mahdollisimman hyvin järjestettyjä palveluja ja samalla voidaan huolehtia siitä, että resurssit riittävät niille, jotka niitä eniten tarvitsevat.”
Miten sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta aiotaan vahvistaa?
”Sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen vahvistamisessa oleellista on nyt määritellä ne asiat, mitkä valtio aikoo ohjauksessa ottaa ohjaukseensa. Tässä nyt valmistunut selvityshenkilötyö on erittäin tärkeä ja hyvä keskustelupuheenvuoro. Siinä on samoja ajatuksia, mitä on ollut ministeriössä virkamiesvalmistelussa eli valtion ohjauksen täytyisi keskittyä niin sanottuun suureen kuvaan, strategisiin tavoitteisiin, voimavarakysymyksiin, voimavarojen riittävyyteen ja niiden oikeudenmukaiseen jakamiseen ja kustannusvaikuttavuuteen. Tässä on se valtionohjauksen suurin ydin.”
Mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta pohtineiden selvityshenkilöiden keskeinen huoli resurssien ja kustannusten osalta?
”Selvityshenkilöiden yksi tärkeä huoli liittyy käytännön kentällä toimivien ammattilaisten työn tukemiseen tilanteessa, jossa varsinkin terveydenhuollossa, mutta myös sosiaalihuollossa on menossa yksilöllistymiskehitys. Me helposti nyt tulkitsemme resurssikysymyksiä vain yksittäisen asiakkaan senhetkisten tarpeiden ja tämmöisten yksilön hetkellisten oikeuksien näkökulmasta. Tässä selvityshenkilöt toivat molempien professioiden vahvan toiveen siitä, että resurssikeskustelut täytyisi kiinnittää laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Selvityshenkilöt kaipasivat tällaista yhteiskunnallista vastuuta myöskin, mikä tarkoittaa sitä, että resurssien kohdentamisen laajemmat yhteiskunnalliset hyvinvointi- ja terveyshyödyt täytyisi ottaa huomioon silloin kun teemme priorisointia. Samoin täytyy ajatella yksilön kehitystä vähän pidemmällä aikavälillä eli, kuinka vaikuttavia nämä toimenpiteet ovat, mitä me olemme tekemässä.”
Mitä sote-uudistuksessa odotetaan johtamiselta?
”Sote-uudistuksessa johtamiseen kohdistuu hyvin paljon odotuksia. Tässä on uudistuksen valmistelussa nähty, että johtaminen olisi yksi keskeisistä keinoista, joilla sekä säästöjä saataisiin aikaan että myöskin voitaisiin yhdenvertaisuutta parantaa. Tähän selvityshenkilöt toivat hyvin tärkeän ja mielenkiintoisen lisänäkökulman eli toivon antamisen. Selvityshenkilöt itse ja heidän haastatteluissa ja kyselyillä keräämässään aineistossa tuli vahva toive siitä, että henkilöstölle täytyisi antaa tulevaisuuden toivoa ja uskon näkökulmaa. Ja voi osaltaan vapauttaa inhimillistä pääomaa ja voimavaroja toiminnan kehittämiseen.”
Sote-uudistus koskee terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuoltoa. Onko sama ohjausmalli ajateltavissa sosiaalihuoltoon?
”Tämä oli asia, jota selvityshenkilöt osaltaan pohdiskelivat. He päätyivät siihen, että tämä lähtökohtaisesta olisi oikeasta sama ohjausmalli. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiedolla johtaminen tapahtuisi niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollossa, ja tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet pitäisi sen takia saattaa yhteen. Tämän takia selvityshenkilöt pohdiskelevat esimerkiksi sosiaalialan osaamiskeskusten liittämistä nykyisten erityisvastuualueiden ympärille kiinnittyvään yliopistosairaalarakenteeseen niin, että ne olisivat täysin tasavertainen siinä kokonaisuudessa toimiva kehittämisyksikkö. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Toinen näkökulma, mikä erityisesti sosiaalitoimen osalta tuli esille, on heikompien puolustamisen asia, joka liittyy siihen yleisempään niin yksilön kuin yhteiskunnan systeemisen vastuun määrittelemiseen niukkojen resurssien aikana. Tämä keskustelu on kyllä perin tärkeää.”
Haastattelu ja video: Kimmo Vainikainen