Perhevapaauudistuksen valmistelijoiden blogisarja
Meillä perhevapaiden jakamisessa on voittanut koko perhe

Nyt valmisteilla oleva perhevapaauudistus ei ole ensimmäinen perhevapaajärjestelmään tehtävä muutos. Kun esikoisemme syntyi vuonna 2012, isälle kiintiöity vapaa muodostui vielä isäkuukaudesta. Vuonna 2015 syntyneen keskimmäisen lapsen kanssa oltiin jo nykyisessä järjestelmässä, jossa isyysrahaa on 54 arkipäivää. Tänä vuonna syntyneestä kuopuksesta vapaat ovat vielä osin pitämättä: isyysrahan kiintiöt ovat ennallaan, mutta päivärahan tulokäsite muuttui vuoden alusta.

Jokaisen lapsen kohdalla minulle on ollut itsestään selvää, että jään isyysvapaille. Vanhempien lasten kohdalla olen käyttänyt isälle kiintiöidyt päivärahat kokonaisuudessaan ja jatkanut hoitovapaalla lapsen kanssa vietettyä aikaa. Sama on edessä myös kuopuksen kanssa ensi vuonna. 

Työnantajani on suhtautunut kannustavasti isyysvapaiden käyttöön ja työkaverit ovat ottaneet hyvällä asenteella minulta jääneet tehtävät hoitaakseen. Pidemmällekin vapaalle on voinut jäädä hyvillä mielin tietäen, että työt tulevat tehdyksi. Myös muu työn ja perheen yhteensovittaminen on toiminut kohdallani hienosti, joustoja on löytynyt, kun niitä on tarvittu ja etätöitä on voinut tehdä laajasti jo ennen koronaa.

Korona on aiheuttanut tietysti omat sotkunsa työ- ja perhe-elämään etäkouluineen ja rajoituksineen, mutta vauvavuoden eläminen korona-aikana on ollut positiivinen kokemus. Vanhempien lasten vauva-aikaan ei ole samalla tavalla ehtinyt mukaan kuin nyt pysyvästi etätöissä ollessa. Vauvan hoitoon voi osallistua töiden lomassa ja lounasseuranakin vauva on vaihtelua työkavereille – työkavereiden eduksi on kyllä tunnustettava paremmat pöytätavat.

Vauvan hoito tarjoaa oman lisävärinsä myös työpäivään. Yhdestä perhevapaatyöryhmän etäkokouksesta meinasin myöhästyä, kun kaoottinen vaipanvaihto päättyi sekä vauvan että omien vaatteiden vaihtoon.

Ohjaako joustamaton järjestelmä perinteisiin valintoihin? 

Nykyisessä järjestelmässä isyysrahaa saa 54 arkipäivänä, joista 18 päivää voi käyttää yhtä aikaa toisen vanhemman vapaiden kanssa. Käytännössä joka neljäs isä ei käytä lainkaan isyysrahaa ja vain joka toinen isä käyttää isyysrahaa eri aikaan äidin kanssa. Isien käyttämä osuus jaettavasta vanhempainrahasta on häviävän pieni, mutta tämä on helppo ymmärtää nykyisen päivärahajärjestelmän kontekstissa: vanhempainraha on käytettävä äitiysrahan perään putkeen ja äitiysrahan loppuessa lapsi on vasta noin kolme kuukautta vanha. Päätös vanhempainrahan käytöstä on monessa perheessä aika nopeasti tehty.

Tehtäväni perhevapaauudistuksen valmistelussa liittyvät uudistuksen taloudellisten vaikutusarvioiden tekemiseen. Miten päivärahojen käytön voidaan arvioida uudistuksen myötä muuttuvan? Kuinka paljon uusi perhevapaamalli kasvattaa julkisen talouden kustannuksia? Millaisia työllisyysvaikutuksia uudistuksella on? Miten vapaiden jakaminen muuttuu? Monet kysymykset pelkistyvät isien käyttäytymisen arvioinniksi, sillä mitä enemmän uudistus lisää isien päivärahan käyttöä, sitä suuremmat ovat vaikutukset julkiseen talouteen ja kotitalouksiin. 

Ekonomistit tarjoavat malleja, joiden perusteella voidaan arvioida miten esimerkiksi kiintiöiden pidentämiset ja päivärahojen korvausasteen muutokset vaikuttavat perheiden valintoihin. Mutta miten perheiden valintoihin vaikuttavat vanhempainpäivärahojen käyttöön suunnitellut joustot tai se, että jaettava päiväraha kiintiöitäisiin kokonaisuudessaan vanhemmille, mutta omasta kiintiöstään voisi siirtää toiselle? Kysymyksiin voi hakea vastausta esimerkiksi Ruotsin hieman vastaavan perhevapaamallin tilastoista, mutta on myös mielenkiintoista pohtia, miten uuden mallin vapaat jaettaisiin omassa perheessä. 

Pitäisinkö vapaita myös uudessa mallissa? Tietenkin. Siirtäisinkö päiviä puolisolleni? En varmaankaan. Käyttäisimmekö päivärahaa limittäin vuoropäivinä? Kenties.

Palkintona lapsen hyvä suhde molempiin vanhempiinsa 

Perhevapaiden ja -etuuksien tarkoitus on turvata lapsesta huolehtivan toimeentulo sekä tukea lapsen ja vanhemman välisen suhteen muodostumista. Vapaiden tasaisempi jakautuminen tukisi lapsen hyvää suhdetta molempiin vanhempiinsa ja työelämän tasa-arvoa. 

Jos tässä ensimmäisten isävuosien aikana olen jotain oppinut, niin sen, että hyvässä suhteessa lapsiin ja tasaisessa hoivavastuussa on kyse paljon muustakin kuin etuuksien jakamisesta. Lapsi ei välitä millä etuudella lautaselle lusikoitu makaroni on ostettu, kunhan ketsuppia annostellaan riittävästi ja rakastavasti. Vapaiden lisäksi perheen pitää jakaa myös kotityöt, päiväkotiviennit ja -haut, harrastusjärjestelyt, lapsen sairastelut ja metatyöt. 

Hoitovastuu kasaantuu edelleen keskimäärin äideille, ja tutkimusten mukaan lapsen saaneiden naisten ansiotaso näyttää jäävän pysyvästi alemmalle tasolle. Tämä ”lapsisakko” johtuu perhevapaiden aiheuttaman poissaolon ja siitä seuraavan työkokemuksen vähenemisen lisäksi myös esimerkiksi lapsen saaneiden ja lapsettomien valikoitumisesta eri työpaikkoihin.

Vaikka lapsisakko näyttää keskimäärin kohdistuvan äiteihin, niin itse asiassa sakon saaja on heikommassa työmarkkina-asemassa oleva vanhempi – sukupuolesta riippumatta. Mutta kumpi vanhemmista lopulta häviää, se, jonka palkkataso pitkällä aikavälillä kärsii vai se, joka menettää lapsen kanssa vietettyä aikaa? 

Vaikka perhe-elämä on muutakin kuin etuuksia, ehkä vapaiden, etuuksien ja hoitovastuun jakamiseen pätee kuitenkin jonkinlainen positiivinen porttiteoria. Kun molemmat vanhemmat päivärahojen kannustamana jäävät hoitamaan lasta ja huomaavat siinä pärjäävänsä, on helpompi jakaa muukin hoitovastuu tasaisemmin. Ja kun perhe-elämän ilot ja surut koetaan ja jaetaan yhdessä, ei voittaja ole kumpikaan vanhemmista, vaan koko perhe. 

Tapio Isolankila

Kirjoittaja toimii Kelassa päämatemaatikkona ja on mukana perhevapaatyöryhmässä arvioimassa uudistuksen taloudellisia vaikutuksia.